Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

26.12.2009

Kun meren jäällä luisteltiin Helsingissä



Saimme hauskan joulukortin. Se on tehnyt Pekka Vuori Katajanokka -seura ry:lle. Toinen kuva on Matti Amnellin kuvitusta historialliseen nuortenkirjaani Aurora ja Pietarin serkut, jossa Aurora ja Olga luistelevat Uspenskin vieressä jäällä talvella 1905-1906.

20.12.2009

Joulu on ystävyyden aikaa



Tämä kuva voisi olla jouluvieraista saapumassa vaahteralaakson reunalla sijaitsevaan kartanoon, joka tuli suomalaiselle koulutytölle Auroralle läheiseksi.

Onnellista ja hyvää joulua kaikille Aurora-blogin lukijoille ja Aurora-kirjojen ystäville!

Joulukirjoitukset blogeissani. Katso myös uusimmat kirjoitukset blogeissani Lucia Olavintytär ja Blogisisko.

15.12.2009

Viktorian aika: joulukuusi



Viktorian puoliso prinssi Albert toi joulukuusen Englantiin. Sen ajan kuvissa voi nähdä, että Viktorian ja Albertin kodissa saattoi olla useita pieniä kuusia, jotka oli asetettu pöydille lahjojen keskelle.

Varakkaiden ihmisten joulukuuset olivat usein täynnä kallisarvoisia koristeita. Myös lahjoja riippui kuusen oksilla. Klikkaa kirjoituksen alapuolella olevia sanoja "kartanon joulu" ja lue, millainen oli tyypillinen hyvin rikkaan perheen joulupäivä ja millaiseksi kuusi oli koristeltu.

Viktorian ajan eli eli siis 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun joulukuusi saattoi olla yksinkertaisesti koristettu luonnosta löytyvillä aineksilla kuten tämä englantilaisen museon joulukuusi.

4.12.2009

Unissakävely, aaveiden kuvaaminen



1900-luvun alun ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta erikoisesta ja yliluonnollisesta. Aurora-kirjoissani esiintyvän Thomas Austinin eno Edward on tyypillinen edwardiaaninen joutilas nuori mies. Hän ei kuvittelisikaan tekevänsä työtä. Se olisi epämukavaa ja miksi viedä leipä jonkun köyhemmän miehen suusta! (tyypillinen selitys sen ajan joutilailla rikkailla)

Edwardilla on harrastuksia, mm autot ja valokuvaaminen. Kirjassani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" Thomas raahaa enonsa valokuvausvälineitä, kun he ovat vuoden kestävällä Euroopan kierroksella. Kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" Edward yrittää kiihkeästi saada valokuvan kartanossa ja sen mailla liikkuvasta kummituksesta. Hän uskoo, että saisi sellaisella valokuvalla ensimmäisen palkinnon Lontoossa järjestettävässä valokuvauskilpailussa.

Kummituskirjassa voi tarkkaavainen lukija huomata myös freudilaisen ajattelun alun. Siinä kerrotaan myös unissakävelystä. Saman aikakauden kuuluisin unissakävelijä oli varmaankin ruhtinas Jusupov (eräs Rasputinin murhaajista), joka käveli poikana jopa palatsien katoilla täydessä unessa!

Miten syntyy kummitusjuttu?

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

(Kirja on julkaistu nimellä 'Pirkko Pekkarinen' ja se ilmestyi vuonna 1995)