Aurora-nuket

Jaana Perttulin herttainen Aurora-nukke oli näytteillä Rikhardinkadun kirjastossa (ks. Helsingin Sanomat 18.9. 1996: Piikatytttöjä ja herrasneitejä vuosisadan alun Torontossa ja Helsingissä)
Täällä ovat kuvat muistakin Aurora-kirjoihin liittyvistä nukkehahmoista, jotka Jaana teki sisarelleen ja jotka ovat olleet monissa näyttelyissä vuosien varrella.

Helmikuu: toteuta haaveesi

Helmikuussa 2007 uusi painos Aurora-kirjoista oli vasta haave. En olisi saanut toteutettua sitä ilman BoD:ta. Nyt yli kaksikymmentä vuotta ensimmäisen Aurora-kirjan ilmestymisestä se on totta.
Onneksi tämä kansikuva ei ollut ehtinyt haalistua, vaikka se oli ollut usein seinällä. Tämä oli alkujaan kirjan Aurora ja Pietarin serkut (1993) kansi.
Ole sitkeä ja toteuta unelmasi, vaikka maailma muuttuu ympärilläsi.




Syyskesällä 1991 ilmestyi esikoisteokseni Aurora, Vaahteralaakson tyttö.   Cadillac-ruusut olivat mieheltäni. Kirjasta tuli toinen painos heti seuraavan vuoden alussa. Kustantaja suunnitteli pitkää sarjaa. Mutta vuosien varrella linja muuttui jatkuvasti. Olen elänyt lamasta lamaan kirjojeni kanssa,

Vuonna 2014 ilmestyi yhteisnide Vaahteralaakson Aurora .

Asuimme vielä Kanadassa, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä Aurora-kirjaa 1980-luvun loppupuolella. Sanoin, että sitä ei varmaankaan julkaista Suomessa, kun se kertoo sortovuosista. Lehtiartikkeleiden mukaan Kekkosen ajan Suomessa ei saanut julkaista edes poikakirjoja siitä ajasta - naapuri olisi suuttunut.

Kun kirja oli valmistumassa palattuamme Suomeen, olin kirjoittanut siit vasta 80 sivua, kun se haluttiin julkaista ja sain kustannussopimuksen.  En joutunut ollenkaan etsimään kustantajaa.

Kustannustoimittaja Eila Jaatinen soitti minulle nimittäin aivan muissa asioissa, kysyi onko minulla L. M. Montgomeryn päiväkirjoja, olinhan kirjoittanut 1987 Montgomerystä artikkelin Koululainen-lehteen. Kun kysyin, missä Eila oli töissä, hän kertoi, että Kirjapajassa. Siellä aloitettiin innokkaasti julkaista nuortenkirjoja.

Aurora-kirjoista oli määrä tulla pitkä sarja! Mutta kustantaja muutti kustannuslinjaansa, lopulta nuortenkirjat poistettiin ohjelmasta. Sitten taas puhalsi uusi tuuli vuonna 1999, ja minulta pyydettiin lisää: tuli Aurora ja Molly. Ja siten lopettetiin taas.

Ole sitkeä ja toteuta unelmasi, vaikka maailma muuttuu ympärilläsi.
P.S. Minulla on erittäin hyvät muistot kaikista kustannustoimitajistani. Ensimmäinnen heistä, runoilija Eila Jaatinen on jo kuolllut.

Aurora palaa Kanadaan

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014
 (Kuvitus: Matti Amnell)

Aurora heräsi. Ei tuntunut enää laivan keinuntaa eikä junan pyörien kolinaa, joihin hän oli tottunut monen viikon ajan. Oli vain jokin uusi kukan tuoksu ja hevosen kavioiden rauhoittava kopina.
Jossain oli farmari menossa kaupunkiin. Aurora hypähti ylös vuoteesta ja raotti ikkunaverhoa, mutta ulkona oli vielä hämärää, sillä oli varhainen aamu. Aurora sytytti valon vihreäkupuiseen öljylamppuun ja vilkaisi peilistä kalpeita kasvojaan ja sekaista tukkaansa, joka oli purkautunut yöletiltä ja peitti hänen hartiansa kuin viitta. Aurora avasi matka-arkkunsa ja otti esille päiväkirjansa ja kirjoitusvälineensä. Hän istuutui kirjoituslipaston ääreen ja avasi uuden puhtaan sivun, kiersi mustepullon korkin auki, kastoi kynänterän musteeseen ja alkoi kirjoittaa öljylampun lämpimässä keltaisessa valossa: "Jälleen Torontossa. Olen lähempänä laaksoa kuin koskaan ennen." Öljylamppu sihisi hiljaa. Aurorasta tuntui, että hän kuuli pöllön huutavan. Hän piirsi päiväkirjaan kuvan itsestään: laihan tytön seisomassa neiti Wilkinsonin eteisessä hattu vinossa, toisessa kädessä pieni matkalaukku ja toisessa maalausteline.
Aurora-kirjoista on eniten tietoa tässä blogissa, esimerkiksi Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? Kirjoitukseni siitä, kuinka 1900-luvun alku soi täydelliset kehykset tälle kirjalle.