Junalla Pietarista Moskovaan

Pietarin ja Moskovan välille rakennettiin rautatie keisari Nikolai I:n aikana 1844-1851. Alussa 1849 valmistunutta rautatieasemaa sanottiin Pietarin asemaksi, mutta se sai nimen Nikolain asema keisari Nikolain kuoleman jälkeen.  Rakennuksessa on vaikutteita Italiasta ja 1800-luvun "italialaisesta tyylistä" (Italianate architecture).
Kellotornin esikuvana  lienee ollut Palazzo Senatorio Roomassa. Komsomolskaya-aukiolla on kaksi muutakin rautatieasemaa nimittäin 1860-luvulla valmistunut Kazanin asema ja 1900-luvun alussa valmistunut Pohjoinen asema. Komsomolskaya-aukio on noin viiden kilometrin päässä koilliseen keskiaikana rakennetusta Kremlistä.
 [Kirjoitan keskiajan Venäjästä keskiaikablogiini.  Ks  siellä esim. hakusanat 'Venäjä'' tai 'Iivana Julma']
Olen syyskuussa 2015 kaksi viikkoa Moskovassa. Koetan kirjoittaa sieltä blogeihini, ja kuvia kertyy tänne Flickrin Moskova-albumiini. (Kreml = 'linnoitus')
Ks myös Art Nouveau Moskova (Igor Palmin: mustavalkoisia kuvia)
Lisää Igor Palmin Art Deco Russe

Sukututkijan loppuvuosi: Kenraalikuvernöörin maaakuntakierros 1909

Sukututkijan loppuvuosi: Kenraalikuvernöörin maaakuntakierros 1909: Nähtyäni Rautatiemuseossa keisarillisen junan komeuden ymmärsin, miksi kenraalikuvernöörinvaunu joutaa seisomaan aidatulla yksityisalueel...

Junalla ja laivalla Eurooppaan

Aurora, banner, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tänään 21.1.2014 alkaa YLE 1:llä viisiosainen sarja Junamatka Eurooppaan (Great Continental Railway Journeys, 2012). Matkaopaskirja on vuodelta 1913. Tutustumme 1910-luvun Eurooppaan. Historiaa ja nykyaikaa rinnakkain.

Näillä matkoilla olisi voinut olla Aurora miehensä Thomasin kanssa. Niin, se kirja jäi edellisen laman vuoksi kirjoittamatta, mutta se on mielessäni.

Tämä banner on Doverilta ja kuvaa todennäköisesi amerikkalaista junaa. Rautatiet toivat junamatkailun kulta-aikana Amerikassa hyvän toimeentulon mustille perheille. Näin kertoi Ebony-lehti 1980-luvun lopulla, jolloin sitä viimeksi luin.

Nyt on parasta kaivaa esille myös Agatha Christien kirjoista tehdyt junaelokuvat, kaikkein ensimmäiseksi Idän pikajunan arvoitus.



Maisema junan ikkunasta Sloveniassa. Ikkunan saattoi avata! Kuvan molemmin puolin olevien nuolien avulla voit siirtyä katsomaan muitakin kuvia Sloveniasta, jossa olen ollut vuonna 2007 ja 2010.

Rakastan junia ja suren sitä, että niin harvoin voi enää tuntea rauhallisen junamatkailun ilot. Viimeksi olen nauttinut junamatkailusta Kroatiassa. Varsinkin parin tunnin junamatka Zagrebista Slovenian Ljubljanaan on miellyttävä. Matkalla Belgradista Zagrebiin koimme mieheni kanssa vanhan Itä-Euroopan junakurjuuden - juna oli täysin korjaamaton 1950-luvun juna. Nuori konduktööriparka nukkua kyyhötti istuallaan junan eteisen puupenkillä. Saa nähdä kerrotaanko sarjassa sellaisistakin junista.
Katso kuviani junista ja rautatieasemista Euroopassa. Mukana mm Prahan vanha art nouveau-rautatieasema, joka on osa uutta rakennusta.

Rautatiet työllistivät Pohjois-Amerikan mustat 1900-luvun alussa

1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat rautateiden kulta-aikaa Pohjois-Amerikassa. Siitä hyötyi erityisesti musta väestö. Heitä palkattiin junaan kokeiksi, tarjoilijoiksi ja junanpalvelijoiksi makuuvaunuihin. He olivat tehokkaita, hienotunteisia ja hyvin käyttäytyviä. Palkka oli pieni, mutta juomarahat lisäsivät sitä. Suurin osa suurkaupunkien mustien perheiden isistä oli työssä rautateillä, ja se merkitsi taloudellista turvallisuutta. Vielä 1920-luvulla viisi kuudesta lapsesta kasvoi perheessä, jossa oli isä ja äiti. Vuonna 1928 oli 90% Montrealin mustista miehistä työssä rautateillä. Lama pakotti myös collegen käyneet mustat töihin rautateille. (Tilannetta voi verrata maahanmuuttajien asemaan 2000-luvun Suomessa,)

Tilanne muuttui 1960-luvulla, kun junalla matkustaminen väheni. Samaan aikaan mustat naiset alkoivat saada paremmin työtä. Usein äidillä oli isompi palkka kuin isällä. Tästä alkoivat Ebony-lehden mukaan mustan miehen ongelmat.
Ks. myös Encyclopedia of Canadian Peoples.