Hyvää nimipäivää Aurorat

Hyvää nimipäivää Aurora Koivu ja muut Aurorat!
Vuonna 1995 nimi Aurora pääsi almanakkaan. Soitin nimiprofessorille, ja hän sanoi, että 1990-luvun alussa ilmestyneillä Aurora-kirjoillani saattoi olla yhteys nimen suosion kasvuun.

Toteutumaton jatko-osa

Kuva Auroran talo -nukkekodistani vuodelta 2006. Laitan tämän tänään 8.6.2015 Vaahteralaakson Aurora -blogini otsikkokuvaksi. Huomasin., että se oli suosittu kuva, yli 1000 katsoja Flickrissä.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa Aurora-kirjoihin lisää jatko-osia. Yksi niistä, työnimenä Chez Aurora,  olisi kertonut Auroran ja Thomasin elämästä Pariisissa, ensin opiskelijoina ja myöhemmin avioparina. 1:12 Auroran talo -nukketaloni yläkerrassa on kuviteltu Auroran työhuone, jossa hän maalaa. Kuva on työpöydästä, jolla on kirjoituskone ja kaksi valokuvaa: Aurora [kuvassa oikeasti Helene Scherfbeck nuorena] ja Aurora ja Thomas kävelyllä laaksossa [tuntematon maalaus].




Tämä suunnitelma ei toteutunut, kuten ei moni muukaan. 1990-luvun lama paheni.  Nyt on taas lama, ja toisen sankarittareni, kyynärän mittaisen tytön, tarina olisi jäänyt pahasti kesken, jos en olisi kustantanut itse sen kolmatta osaa Lucia ja Luka, joka tapahtuu 1500-luvun Turussa ja Juhanan ja Katariinan  hovissa. Olen pelastanut ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa kokoamalla niistä yhteisniteen Vaahteralaakson Aurora. Kirjallinen maailma on suurissa muutoksissa. Onhan tällaista ollut ennenkin. Monet tunnetutkin kirjailijat kustansivat itse kirjansa, suosio tuli myöhemmin.

Useissa nettikaupoiss ovat myynnissä kirjani, mm Books on Demandin nettikaupassa: Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, jota on myös e-kirjana sekä Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kysy myös kirjastostasi. Jos haluamaasi kirjaa ei ole siellä, tee tilaus, joka saattaa johtaa kirjan hankintaan.
Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvulla lapsemme ottivat käyttöön mieheni isoäitinsä tyttönimen Amnell, ja vuonna 1998 mieheni ja minä muutimme myös sukunimemme. Sen jälkeen olen kirjoittanut nimellä Anna Amnell. Kokonimeni on Pirkko Anna Amnell.
Lisätietoa kirjasta Vaahteralaakson Aurora ja kirja-arvosteluja Aurora-sarjasta.
Hesarin haastattelu minusta on vuodelta 1996, jolloin yhteisniteen sisältämät kirjat olivat jo ilmestyneet.
1999 ilmestynyt Aurora ja Molly ei sisälly yhteisniteeseen.

Kävelyllä Lontoossa

Kuva on otettu monta vuotta sitten, kun olimme koko perhe käymässä Lontoosssa. Pidän Lontoosta, mutta en ole käynyt siellä usein. Nyt tilanne varmaankin korjaantuu, sillä tyttäreni ja hänen miehensä ovat muuttaneet Englantiin. He asuvat koillis-Englannissa lähellä Järvialuetta ja Skotlannin rajaa, mutta ehkä sinne tulee mentyä Lontoon kautta, ja välimatkat ovat Englannissa lyhyet. 
Hannelen paratiisin Hannele on anglofiili ja kertoo uusimmassa blogikirjoituksessaan Promenader i Virginia Woolfs London  (iso kuva)Virginia Woolfin kirjojen kävelyistä.

http://hannelenparatiisi.blogspot.fi/2014/11/syksyn-hienoin-virginia-woof-kirja.html

ja pitempi ruotsiksi

http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2014/11/promenader-i-virginia-woolfs-london_4.html

Toisella matkalla: Holland Park, London Photo: Anna Amnell

Aurora-kirjat: Mary

19th c servants', a museum, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuva: Anna Amnell

Aurora-kirjojen Mary syntyi sillä hetkellä, kun näin pienessä kanadalaisessa museossa tämän sinipukuisen herttaisen oppaan. Mary alkoi elää omaa elämäänsä mielikuvituksessani ja on ollut eräs keskeisiä henkilöitäni:

Mary oli ollut Vaahteralaakson kartanossa kaksitoistavuotiaasta asti. Silloin talossa oli ilkeä keittäjä, joka iski Maryä vähän väliä sormille milloin kauhalla milloin paistinlastalla. Mary oli itkenyt itsensä usein uneen puoliyön aikaan, kun työt vihdoin loppuivat. Hän oli vannonut silloin käsi Raamatulla, ettei koskaan lyö ketään ja oli lupauksensa pitänyt.
Mary tiesi, että talon työt kulkivat omaa tahtiaan niin kuin vuodenaikojen vaihtelut. Ne määräsi tuhatsivuinen ”Rouva Beetonin taloudenhoidon opaskirja”, joka oli nytkin emännöitsijän, rouva Simpsonin pöydällä.

Aurora - Vaahteralaakson tyttö  (1991, 2. painos 1992), sivu 25
Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos, joka ilmestyy tänä vuonna)

Miten kirjojen henkilöt syntyvät?

Kirjojen salainen puutarha

Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha on eräs kaikkein rakastetuimpia kirjoja. Siinä yhtyvät vuosisadan alun maailma ja puutarha, nuo nykyihmisille nostalgiset käsitteet. Kukkia ja puutarhoja on monissa muissakin romaaneissa. Vanhan ajan tyttökirjoissa istutaan sireenien alla ja kävellään laaksoissa ja varsinkin hautausmailla, jotka olivat usein paikkakunnan ainoat puistot ja 1800-luvun tyyliin hyvin kauniit ja romanttiset. 





Lukevan yleisön suuressa suosiossa ovat monet "ruusukirjat", joista menestyneinen on varmaankin Umberto Econ Ruusun nimi, eräs suosikeistani sekä kirjana että elokuvana. Paronitar Emmuska (mikä nimi!) Orczyn luoma sankari urhea Sir Percy Blakeney pelastaa ranskalaisia vallankumouksen hirmuista kauheimmalta, giljotiinilta.

Tämä kukka kuuluu Punaiselle neilikalle Paronitar Orczyn luomalle sankarille, jonka seikkailuista useita on suomennettu. Olen onnistunut löytämään antikvariaatista yhden kirjan ja olen seurannut televisiosta ihastuksella urhean Sir Percy Blakeneyn muuntautumista ylimmän aateliston keikarista pelottomaksi anarkiaa vastustavaksi sankariksi.

Vaatimaton samettiruusukin on saanut oman kirjansa. Marigold, tageta (samettikukka, jota sanotaan myös samettiruusuksi (Kuva Wikipedia) kasvaa luonnossa Kanadassa ja Yhdysvalloissa.



L. M. Montgomery: Magic for Marigold (1929, suomentamaton)
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha (The secret garden 1911)
Louisa May Alcott: Sireenien alla, suom. 1960 (Under the Lilacs )

Louisa May Alcott: Kun ruusu puhkeaa 1992 (Rose in Bloom 1876)
Paronitar Orczyn Punainen neilikka (Scarlet pimpernel)

uudempia:
Umberto Eco: Ruusun nimi
Milla Keränen: Sisilian ruusu (historiallinen romaani, 1200-luku)
Tanja Kanerva: Ruusu-unelmia (kuvia ruusuista ja mietelmiä)

Vaahteralaakson tyttö piirtää ja maalaa kukkia.