Kodikas hevosten kavioiden kopse

Like old times, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaksi aikaa kohtaavat. 1900-luvun alun maailmassa hevonen ja rattaat tai vaunnut oli tavallinen kulkuneuvo kaupungissakin, vaikka oli jo raitiovaunuja ja muutama auto.

Ihana Wien

IMG_8890, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Mimin kuvia

Hevonen ja rattaat

IMG_8402, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Prahassa
"Love and marriage are like horse and carriage"

Hevonen ja rattaat Prahan torilla

Prahan vanhalla torilla

Hevosrattaat

IMG_7038, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Horse and carraiage in Poruba, Ostrava, 2010
Kuva: M & S Amnell

Vanhan ajan rattaat

Vanhan ajan rattaat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin kuljettiin ennen Euroopassa. Split, Kroatia.

Vanhan ajan rattaat

Vanhan ajan rattaat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Split, Kroatia

Hevosrattaat Berliinissä

Hevosrattaat kuljettavat nykyään turisteja kierrokselle katsomaan Berliinin nähtävyyksiä.

Hevosrattaat

Kuin ennen vanhaan. Aurora-kirjoissa matkustetaan hevosrattailla, laivalla, veneellä, junalla ja tietenkin myös kävellen ja hiihtäen.


Aurora lähtee töihin torontolaiseen kartanoon vuonna 1903



Varhain seuraavana aamuna Auroran matka-arkku nostettiin ajurinrattaille. Auroralla oli päällään toiseksi paras mekkonsa ja laukussa Jane Rintalan kirjoittama kirje. Hän vilkutti Janelle ja Iidalle, joka alkoi itkeä ja pyyhkiä esiliinan kulmalla silmiään.

Aurinko oli vasta noussut, mutta kaduilla oli jo vilinää. Kiinalaisista pesuloista lähdettiin viemään puhtaita pyykkejä. Farmarit tulivat kaupunkiin hevosrattaillaan, jotka olivat täynnä jauhosäkkejä ja vihanneksia. Miehiä ja naisia kiiruhti tehtaisiin työhön kävellen ja raitiotievaunuilla.

Sitten tultiin leveille hevoskastanjapuitten reunustamille kaduille. Ne olivat näin aamuvarhaisella tyhjiä, vain kadunlakaisijat luutineen olivat työssä. Torontossa oli jo hyvin kuumaa, kuumempaa kuin Aurora oli koskaan Suomessa kokenut. Aurora pyyhki kasvoistaan hikeä puseronsa hihaan, kun ei löytänyt nenäliinaansa. Taakse jäi kaupunki. Se oli näyttänyt vähän isommalta kuin Helsinki.

Ohitettiin peltoja ja valkoiseksi maalattuja maalaistaloja. Hevosrattaat nousivat ylös mäkeä. Tien varrella oli suuria kauniita taloja, melkein kuin linnoja, joihin johti puistokäytävä. Sitten oltiin mäen päällä.

- Vaahteralaakso, sanoi ajuri ja nosti Auroran matkatavarat alas rattailta.

Nyt piti tulla toimeen yksin.

Ote kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992)