Olga ja Elisabet

Näin Olgan nimipäivänä tulee mieleen, että Aurora-kirjoissani esiintyvät Olga ja Elisabet saivat nimen lasteni marsujen mukaan. Tämä kuva on esiintynyt jossakin kirjassa vuosia sitten ja olen saanut sen myös omakseni. Kuva: Aune Kämäräinen.

Olga ja Elisabet ovat pietarinsuomalaiset siskokset. Isä suomalainen, äiti venäläinen kuten Aurorallakin. Aurora-kirjoissa eletään 1900-luvun alkua Venäjän keisarikunnassa ja Suomen suuriruhtinaskunnassa ennen suurta myrskyä.

Kirjan Vaahteralaakson Aurora [yhteispainos, saatavissa nettikaupoista myös E-kirjana] kannessa serkukset Aurora ja Olga luistelevat Uspenskin katedraalin vieressä luistinradalla. Kannen teki poikani Matti Amnell (Jr) opiskeluaikanaan kirjaan Aurora ja Pietarin serkut (1993, Kirjapaja). Sitä saattaa saada joistakin kirja-antikvaareista ja tietenkin lainaksi joistakin kirjastoista.

Kirja-arvosteluja nejännesvuosisata myöhemmin

Kirjoitin 1990-luvulla Aurora-kirjat, kertomuksen suomalaisen tytön elämästä 1900-luvun alussa suomessa ja pakolaiseksi joutunutta isäänsä etsimässä Kanadassa. Isä on suomalainen ja äiti venäläinen. Tämä on ollut asetelma alusta asti. en tiedä, miksi. Kävin Venäjällä ensi kerran vasta vuonna 2006, kun sisareni diplomaattipoika muutti sinne työnsä vuoksi.

 Lukeva yleisö otti kirjat hyvin vastaan. Ensimmäisestä kirjasta tuli nopeasti 2.painos, ja lehdistössä sekä maaseudulla että pääkaupungissa oli kirja-arvosteluja ja haastatteluja. Koko  tämän ajan olin työssä aikuisopettajana. Opetin englantia, alkeiskrsseja, kertauskursseja ja suggestopedisia kursseja aikuisille.

Hämmästyin kovasti, kun aloin löytää uusia kirja-arvosteluja Aurora-kirjoista jopa 25 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Se oli erittäin yllättävää, sillä olin alkanut kirjoittaa jo vuonna 1999 nykyisellä nimelläni Anna Amnell. Olimme ottaneet aikuisten lastemme aloitteesta käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Kaikki lapsemme tekivät työtä englanniksi, välillä ulkomaisille firmoille ja ulkomailla ja olivat kokeneet jo Kanadan vuosinamme  sukunimen Pekkarinen hankalaksi.

Kirja-arvosteluja Ainon kirjablogssa Sheferijm – ajatuksia kirjoista.

[Anna Amnell = ]Pirkko Pekkarinen: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Kirjapaja 1991

Sheferijm – ajatuksia kirjoista . 15.5.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993 -

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 22.6.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika. Kirjapaja 1995  

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 13.6.2017

Ainon blogi on monipuolinen ja mielenkintoinen. Oli hauskaa tutustua siihen.

Tarkoitus oli alussa, että siitä tulee sarja, ja minulla oli muun muassa 1900-alun Pariisia koskevaa aineistoa matkalaukullinen ja juonikin päässä. Sitten Kirjapajan kustannusjohto vaihtui, ja historialliset nuortenromaanit hylättiin. [Muutaman  vuoden kulttua tuli taas uusi johto ja uusi kustannuspäällikkö, joka piti Aurora-kirjoista. Ehdin kirjoittaa lasten version ensimmäisestä Aurorasta ja aloittaa lahjateoksen, yhteispainoksen, kun johto oli taas muuttanut mielensä. Siinä vaiheessa kyllästyin ja otin kaikkien Aurora-kirjojen oikeudet itselleni. Luottamus oli mennyt minulta. En sanoisi seikkailua Kirjapajassa kuitenkaan täysin virheeksi, sillä kustannustoimittajat olivat miellyttäviä,]

1990-luvun Aurorat

ja

2000-luvulla omakustanteena ilmestynyt yhteisnide Vaaheralaakspn Aurora, jossa on Aurora-trilogia ja loppusanat, joissa kerron kirjojen synnystä.

Tarkoituksena on ottaa myös Aurora ja Molly -kirjasta uusi painos.

OI Aurora, olet moninainen

Olet aamunrusko, olet uuden aikakauden airut. Minulle olet mieheni äidin nimi, esikoiskirjani nimi, tyttökirjasarjani päähenkilö, tämä blogi jo yli 10 vuotta.

Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell


1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Aurora-kirjoista sanottua

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
 Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, 1991, kirjakerhoesitteet
Aurora-kirjoista sanottua

yllä on Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly, jonka kuvitusta on yhteisniteessä Vaahteralaakson Aurora, mutta se ei sisälly yhteisteokseen. Aurora ja Molly- kirjaa on kirjastoissa ja vanhojen kirjojen kaupoissa.
Kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa on yksissä kansissa Books on Demandin julkaisemassa kirjassa Vaahteralaakson Aurora.
Sitä on edullisemmin E-kirjana  nettikaupoissa, myös Elisassa.

10.3. Hyvää nimipäivää Aurora!

Hyvää nimipäivää Aurora Koivu, Aurora-kirjojen päähenkilö, fiktiivinen sortovuosien tyttö. Kuvassa ovat uunitoreet esikoiskirjani vuonna 1991. Vuonna 1995 nimi Aurora pääsi almanakkaan. Soitin nimiprofessorille, ja hän sanoi, että 1990-luvun alussa ilmestyneillä Aurora-kirjoillani saattoi olla yhteys nimen suosion kasvuun.

Pirkko Pekkarinen [ = Anna Amnell] Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991, 1992 Kirjapaja

Ensimmäinen Aurora-kirjani Aurora vaahteralaakson tyttö ilmestyi vuonna 1991. Painos loppui kesken joulumyynnin, mutta  uusi painos otettiin vasta seuraavan vuoden alussa. Jatko-osa Aurora ja Pietarin serkut ilmestyi vuonna 1993 ja kolmas osa Aurora ja villikyyhkysten aika vuonna 1995. Julkaisin ne nimellä Pirkko Pekkarinen.



Aurora ja Pietarin serkut 1993 Kirjapaja



Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja

Vuonna 1999 ilmestyi lasten versio Aurora ja Molly, joka oli Hesarin eniten myytyjen kirjojen luettelossa. Julkaisin sen nimellä Anna Amnell. [Wikipedia].



Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999

Eräs kirja-arvostelija moitti minua Anna Amnellia Pirkko Pekkarisen plagioinnista. Kirjoitin hänelle kiitoskirjeen, mutta selitin samalla, että olimme alkaneet koko perhe käyttää sukunimeä Amnell, mieheni äidin Lempi Aurora Amnellin (1904 -1982) tyttönimeä. Hänestä keksin nimen Aurora kirjoilleni. Ja onhan se nimi uuden vuosisadan alun ja uuden aikakauden alun ja aamunruskon symboli.



Kaikki Aurora-kirjani julkaisi Kirjapaja. Minua pyydettiin laatimaan yhteispainos lahjakirjaksi, ja aloinkin tehdä sitä. Minulla oli oikein miellyttävät kustannustoimittajat. Mutta sitten kustantaja perui yhtäkkiä pyynnön ja lopetti historiallisten nuortenkirjojen julkaisun. Pyysin Aurora-kirjojeni oikeudet itselleni.

Aurora-kirjat olivat pitkään loppuunmyydyt. Ne alkoivat loppua varsinkin Helsingin kirjastoista. Vuonna 2013 julkaisin omakustanteena yhteisniteen Vaahteralaakson Aurora. Se on edelleen netissä myynnissä sekä Books on Demandin että muiden nettikauppojen kautta. Käytin sen kuvituksena poikani Matti Amnell Jr:n tekemiä kansikuvia ja Aurora ja Molly -kirjan m/v-kuvitusta. Olen erittäin kiitollinen pojalleni siitä, että hän teki kansien kuvat ja kuvitti kaikki nuortenkirjani, opiskelijana ja työn ohella. Hän on opiskellut taidetta Toronton yliopistossa ja myöhemmin Pariisissa.

Miksi suomalaiset vihasivat venäläisiä emigranttteja?

Aurora ja Pietarin serkut -kirjan Olga on venäläinen maahanmuuttaja vuonna 1905. Häntä ryssitellään ja kiusataan koulussa. Vielä enemmän vihattiin Suomessa vallankumouksen jälkeen tulleita pakolaisia. 

On kummallista, että suomalaiset kohdistivat vihansa juuri venäläisiin pakolaisiin, jotka olivat kommunismin uhreja. Heitä ei vihattu muualla yhtä paljon kuin Suomessa. On liikuttavaa lukea näiden ihmisten elämästä.

Näitä pakolaisia vihattiin niin paljon, että Mannerheimkin joutui salaamaan suomalaisilta yhteytensä venäläisiin emigrantteihin, joita hän auttoi monin tavoin taloudellisesti ja muutoinkin.

Emigrantteja levisi vallankumouksen jälkeen kaikille maailman kulmille. Ensin pakenivat oppineet ja varakkaat, mutta heidän jälkeensä pakeni ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikkialta Venäjältä. 

Ainahan on puhuttu kenraaleista, jotka päätyivät autonkuljettajiksi ja hissinkuljettajiksi Pariisiin, mutta on unohdettu, että suurin osa vallankumosta paenneista oli tavallisia ihmisiä, jotka menettivät isänmaansa, kotinsa ja kaiken omaisuutensa. Pahinta oli menettää kokonaan menneisyytensä ja kotimaansa.

Ks. Leonid & Marina Vlasov: "Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Historia kirjeissä." 2007 Suom. Jukka Mallinen'
Myös Natalia Baschmakoffin ja Marja Leinosen teos "Russian Life in Finland 1917-1939: Local and Oral History."(2001).

Aurora ja Pietarin serkut (1993). Kirja-arvostelu vuodelta 2016

Sheferijm- blogista löytyi vuodelta 2016 arvostelu kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut".

"Aurora ja Pietarin serkut oli ihan mukavaa luettavaa. Pidin tätä parempana kuin ensimmäistä osaa, jäntevämpänä ja kerronnallisesti eheämpänä. Mitä kuitenkin jäin miettimään, oli tsaarinaikainen Helsinki-kuva, joka oli taustalla yleisluontoisena ennen eläneine todellisine ihmisineen ja paikkoineen. Jotenkin minun kuitenkin oli vaikea nähdä mielessäni kaupunkikuvaa. Eläväisempi olikin henkilöhahmokuvaus. Aurora ja Pietarin serkut ajankuva on vielä sääty-yhteiskuntaa. Aurora on herrasväkeä. Vaikka Auroran perheyhteisössä tunnutaan ainakin joidenkin taholta suhtauduttavan palvelijoihin erittäin hyvin ja jopa ystävällismielisesti niin ero palvelijaluokan ja herranväen välillä tulee hyvin esille. Dialogi on raikasta ja moniulotteista .." 

Lue lisää blogista Sheferijm - ajatuksia kirjoista.
Aurora ja Pietarin serkut
100 suomalaista kirjaa

P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.

Vuonna 1905 suomalaiset olivat yksimielisiä

 

Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century. Photo: Anna Amnell

Vuoden 1905 suurlakkoa muistellaan Suomessa harvemmin. Silloin suomalaiset olivat yksimielisiä ja halusivat edetä rauhanomaisesti.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Auroran serkku Ottilia kuljettaa julisteita Ruotsista korsettinsa sisällä.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna.

 Aurora ja Pietarin serkut -kirjani kuvaa suurlakkovuotta paluumuuttajakoulutyön Olgan ja taideopiskelija Auroran näkökulmasta. Lopussa suomalaiset  juhlivat Senaatintorilla näin:

 " Kun [marraskuun manifestin] julistus oli luettu Senaatin portailta, kajahti riemuhuuto, miehet ottivat lakit päästään, ja laulettiin Maamme-laulu ja virsi. Sitten käveltiin Porilaisten marssin tahdissa kotiin."

 Kotona Bulevardin puutalossa  Olga kysyy tätinsä mieheltä, vanhalta kaartin ratsumestarilta, miksi kaikki eivät olleet iloisia Senaatintorilla, eivät ottaneet edes hattua päästään.

 " - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet tyytyväisiä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Mutta toivokaamme, että kaikki jää tähän, ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa."
Aurora ja Pietarin serkut
(Julkaisin kirjan nimellä Pirkko Pekkarinen)

 Kirjan julkistamistilaisuudessa minulle, vasta Kanadasta palanneelle naiselle täysin tuntematon nainen tuijotti minua vihaisesti pöydän toiselta puolen. Sain kuulla myöhemmin, että hän oli Helsingin Sanomain vasemmistolainen kirja-arvostelija. Hän kehottikin minua seuraavan kirjani kritiikissään kirjoittamaan "seuraavaksi kansalaissodasta".  Maaseutulehtien ym arvostelut olivat toisenlaisia, myönteisiä.

 En päässyt Kirjailijaliittoon ennen kuin vasta vuonna 1998, vaikka olin hakenut sinne monta kertaa samoilla kirjoilla.
 Erään kirjallisen järjestön tilaisuudessa minulle siihen asti täysin tuntematon vasemmistolainen kirjailija käyttäytyi verbaalisesti hyökkäävästi ja nälvi minua sen jälkeen jatkuvasti muissakin tilaisuuksissa. Päättelin sen jälkeen, että on parempi olla kotona ja seurustella ystävällisempien ihmisten kanssa.
 Yhteisnide  Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana
P.S. Kirjani tarkastavat aina asiantuntija. Tämän kirjan tarkasti eräs demaritutkija, joka oli tehnyt väitöskirjan 1900-luvun alun politiikasta.

Kirja-arvostelu esikoisromaanistani

1991 esikoisteokset ovat tulleet kotiin

On mielenkiintoista verrata sitä, miten kirjat koetaan eri aikoina.
Mitä Aurora-kirjoista on ajateltu 1990-luvulla ja nyt? Minusta on erityisen kiinnostaa lukea yli 25 vuotta kirjojen ilmestymistä kirjoitetut kirja-arvostelut- Kiitos! Kirja-arvosteluista oppii.
Lyhyitä otteita kirja-arvosteluista.
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/lyhyesti-anna-amnellin-kirjoista.html

Myös 2016:
Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina Celian äänikirjoista 2/2016

Löysin  kirja-arvostelun viime vuodelta aiheena esikoiskirjani . Ainon kirjablogista Sheferiim - Ajatuksia kirjoista. Kirja-arvostelu  on pitkä huolellisesti ruodittu, ja siitä löytyi jotain aivan uutta. Ks blogikirjoitus. Kirja herätti lukijan kiinnostuksen historiaan

Samassa blogissa myös Aurora ja Pietarin serkut.
Voita Siperiasta? Kyllä vaan. Kaikki faktat ovat kirjoissani oikein.:)
Ja Suomesta vietiin voita Tanskaan ja Englantiin.:)

P.S. Kannattaa muistaa, että Lucy Maud Montgomeryn kirjat eivät ole historiallisia romaaneja. Hänen ei tarvitse selittää arkielämän yksityiskohta. Sen ajan lukija tietää, millaista kaikki oli.

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 BoD on yhteisnide kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Myös e-kirjana

Tiedossani olevia kirja-arvosteluja 1991- 2018: Aurora-sarja. Aurora-kirjat. Luettelo

10/2018 päivitetty lista 

(Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan kirja-arvostelut Lucia Olavintytär -blogissa)

Kirjoittajien nimen/blogin nimen mukaan aakkostettu luettelo. Jos kirjoittamaasi kirja-arvostelua ei ole tässä luettelossa, ole hyvä ja ilmoita siitä minulle tai lähetä se valokopiona tai sähköpostissa.

Ahola, Suvi: Rakkautta ja sortoa. – Helsingin Sanomat 13.3.1994.

Alanärä, Marja-Leena: Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut. – Ilkka 74. 17.3.1994.

Anon.: Kirjasyksy uutuuksia pullollaan. Lahjakirjoja vauvasta vaariin. – Lieksan lehti 21.11.1991.

Anon: Uusi mielenkiintoinen tyttökirja ilmestynyt. – Diaspora 1/1992.

Anon: Tyttöromaani parhaasta päästä. – Aaltopituus 6-7/1993.

Anon: Kiehtova mennyt aika. – Joulukirjat: Hauskaa ja hyvää perheen nuorille. Kodin Kuvalehti 9.12.1993.

Anon: Idyllinen tyttökirja. – Kotimaa 26.11.1993.

Haapakoski, Kati: Nuori vuosisadan alusta. – Vaahteranlehti 4/1992 [Suomi-Kanada -seura]

Hortamo, Tuula: Romantiikkaa vuosisadan vaihteen Helsingissä. – Iisalmen Sanomat 30.12.1993.

Hortamo, Tuula: Pirkko Pekkariselta, entiseltä iisalmelaiselta, jälleen Aurora. – Iisalmen Sanomat 11.11.1995.

Huhtala, Liisi: Anna-kirjojen maailmasta. – Helsingin Sanomat 20.12.1991.

Härkönen, Marketta. – Virikkeitä 1/1999, s. 22.

Immonen, Väinö: Puhdashenkisyys – totta ja unelmaa. – Savon Sanomat 25.1.1994.

Inkeri 13: Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja villikyyhkysten aika. – Tyyris tyllerö 5/95.

Jokinen, Eila: Puutalojen Helsingissä ja Skotlannin nummilla. – Etelä- Suomen Sanomat 10.7.1994.

Jokisaari, Jussi: Vaahteralaakson Auroran kokemuksia. – Pohjalainen 17.7.1993.

Kuparinen, Marja: Tosielämää, ei mitään satuja. – Hokki 2/1992, 26-27.

Kyläkoski, Kaisa: Lotta, Aurora ja Kaisa. - Sukututkijan loppuvuosi -blogi . Kirja-arvostelussa mm Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 29.1.2015

Lagerstedt, Anne: Pakolaisuutta ja romantiikkaa. – Uusi tie 22.1.1992.

Lievonen, Outi: Kartanossa kummittelee. – Kirkko ja kaupunki 18.10.1995.

Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Manninen, Kerttu: Lastenkertomuksen ja nuortenromaanin välimaastossa. – Lapsen maailma 3/1992.

Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina Celian äänikirjoista 2/2016

Manninen, Kerttu: Historiallisia kertomuksia. – Lapsen maailma 4/1996.

Multanen, Kati: Lue. – Länsi-Savo 11.12.1993.

Nupponen, Aili: Aurora ja villikyyhkysten aika blogissaan  Aili-mummon arkea 26.3. 2012 (Lue myös kommentit, joissa keskustellaan kanadansuomalaisista, myös niistä idealisteista, jotka lähtivät NL:oon.]

Nupponen, Aili: Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 18.12.2014 UUSI

Pelttari-Mohammed, Tuula: Kirjat kiikarissa. – Lempäälän-Vesilahden Sanomat 15.1.1996.

Pelttari, Tuula: Kirjat. – Lempäälän-Vesilahden sanomat 2.8.1999.

Raittila, Anna-Maija: Kirja Aurora-tytöstä antaa paljon tietoa. – Kotimaa 17.12.1991.

Sheferijm - ajatuksia kirjoista. - [Anna Amnell] Pirkko Pekkarinen: Aurora-Vaahteralaakson tyttö 1991. Arvostelu 15.5.2016

Sheferijm - ajatuksia kirjoista. - [Anna Amnell] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut 23.7.2016

Sheferijm - ajatuksia kirjoista. - [Anna Amnell] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika!  13.6. 2017
http://sheferijm.blogspot.fi/2017/06/pirkko-pekkarinen-aurora-ja.html

Sonja, 13 v.: Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja Pietarin serkut. – Tyyris tyllerö 5/95.

Suokas, Maria: Aurora. – Hyvä kirja on vähän niin kuin Dallas. Iltalehden lastenraati 21.12.1991.

Tast, Heini-Mari: Suomalaistyttö sortovuosia paossa. - Kymen Sanomat 29.12.1999.

Tuhansia-sivuja -blogi: Aurora Vaahteralaakson tyttö 
17.joulukuuta 2015

Varonen, Jouko: Kuningas Päätalon lisäksi on muitakin mahdollisuuksia. Herrasväen metkut. – Kaakkois- Suomen sanomat 19.12.1999.

Viuhko, Jaana: Vanha kunnon tyttökirja. – Iisalmen Sanomat 23.12.1991.

Qvickström, Majlis: Tuffa unga kvinnor. – Hufvudstadsbladet 9.9.1996.

'
Aurora-kirjani on kirjoitettu 8-13 -vuotiaiden luettaviksi. Mutta niitä ovat lukeneet aikuisetkin. Niitä on käytetty oheislukemistoina kouluissa.

1910 talvimuotia

https://www.facebook.com/pg/JuhanSuku/photos/

Kuva: Matti Amnell (Jr)

Luisteluasuja, vähän vanhanaikaisia eli vuoden 1905 muotia. Poikani piirsi nämä asut 1900-luvun alun muotilehtien mukaan. Myös värit!
Olgan äiti hankki nämä asut tyttärelleen ja sisarvainajansa tyttärelle Auroralle Italiasta, jossa hän oli hermojaan lepuuttamassa, kun vanhempi tytär oli ollut vähällä karata anarkistiopiskelijan mukana.
(Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kannessa ja myös yhteisniteen "Vaahteralaakson Aurora" (2014)  kansikuva.




Kuin 1900-luvun alussa. Talvitunnelmaa Porvoossa Pariisin Villen ruokasalissa

Runotytöt rakastivat Eino Leinoa jo Auroran aikaan

Vappu Eino Leinon kanssa, a photo by amnellanna on Flickr.

Tämä olisi ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa:

Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti 
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.

  - Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
 kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, 
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.

  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, 
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino 
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, 
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin 
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.

  Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, 
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja 
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! 
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, 
ajatteli Aurora.

Ote kirjastani  "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. 
Loppuunmyyty. Kirjastoissa. 
Yhteispainos Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 

1-3 ISBN 978-952-286-355-3

2014 myynnissä nettikaupoissa. Kysy kirjastostasi.

(Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen)

Aurora-kirjat 25-vuotta

Onko siitä jo yli 25 vuotta!
päivitetty 2017

Yhteisnide:

Vaahteralaakson Aurora:

Aurora - Vaahteralaakson tyttö: Aurora ja

Pietarin serkut: Aurora ja villikyyhkysten

aika. 2014. Kuvitus Matti Amnell ja

Siirtolaisuusinstituuutti. 
BoD

Elisa, E-kirjana
Lue Elisasta näyte

Pirkko Pekkarinen (=Anna Amnell):

Aurora, Vaahteralaakson tyttö, 2. painos,

1991

Aurora ja Pietarin serkut, 1993

Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995

Anna Amnell:

Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, 1999

(Kaikki Aurora-kirjat kustansi 1990-luvulla Kirjapaja. Nyt oikeudet ovat kirjoittajalla ja kuvittajalla) 

Kirja-arvostelu vuodelta 2017:

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."

Lue koko arvostelu

Sheferijm-blogista (Suomi 100 kirjaa)

Aurora ja villikyyhkysten aika

Kirja-arvostelu vuodelta 2016:


Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina 2/2016
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen (nyk. Anna Amnell) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. -- Näissä Anna Amnellin kirjoissa on herkullista ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni  kirjan juoni ei ole niin niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.
Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä


Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
 
Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, 1991, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

” Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”

Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja
 
"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa: Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."

Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.
"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.
"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.
Lue lisää: Kannet ja arvioita    
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi 2000-luvulla Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.

Lisäys:
Huomaa myös Anna Amnellin 1500-luvusta kertovat kirjat:

Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, 2004
Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, , 2006
Edelliset alkujaan Lasten Keskus, nytr oikeudet kirjailijalla ja kuvittajalla

Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Books on
   Demand, 2013

Kts Lucia Olavintytär-blogi

 

Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ovat nykyäänkin, myös uusin Lucia ja Luka. Aikaisemmin olivat kaikki Aurora-kirjatkin, jotka julkaisin alussa (1991-1995) nimellä Pirkko Pekkarinen. Joillakin seuduin ne ovat edelleen lukudiplomilistoilla, vaikka niistä loppuivat painokset jo ajat sitten. Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora (myös e-kirja) on myös keksitty, vaikka se on nimellä Anna Amnell