Romaaneja siirtolaisuudesta Amerikkaan. Kupai nau

Romaani 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Amerikkaan. Mai Tolonen: Kupai nau. Kirjan julkaisijja on siirtolaisuuteen erikoistunut OK-kirja-kustantamo. Kirja ilmestyy 2018.

Tämä romaani kiinnostaa, sillä myös Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikkaan, Torontoon. Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, niistä yhden vaihto-oppilaana Montanassa, jossa tunsin vanhoja suomalaisia siirtolaisia ja yhdeksän vuotta Kanadassa. Aurora--kirjani kertovat 1900-luvun alun eli Edwardin ajan Torontosta ja sortovuosien Helsingistä nuorten palvelustyttöjen sekä koululaisten ja taideopiskelijan näkökulmasta.

Aurora ja Iida lähtevät Ameriikkaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999. Se on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Olen ajatellut ottaa siitä uuden painoksen. Se on nuoremmille lapsille suunnattu versio ensimmäisestä Aurora-kirjastani. Se on pakko tehdä omakustanteena, sillä kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella historiallisten nuortenromaanien julkaisemisen. 

1990-luvulla ilmestyneet Aurora kirjani ovat ilmestyneet yhteisniteenä omakustanteeena. Nekin ovat nyt nimellä Anna Amnell. Ensimmäiset kolme ilmestyivät nimellä Pirkko Pekkarinen. Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla, lapsemme ensimmäisinä,  käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Tämän yhteisniteen on julkaissut Books on Demand. Sitä on nettikaupoissa, myös E-kirjana.

Aurora on pakolainen

Kun kerroin Torontossa perhelääkärillemme - joka oli myös pienen juutalaisen seurakunnan rabbi - että olen alkanut kirjoittaa kirjaa 1900-luvun alun Kanadasta ja Suomesta, hän ihmetteli, miksi en kirjoittanut siitä ajasta eli 1980-luvusta, jolloin asuin Kanadassa. En osannut silloin vastata hänelle. Luulen, että Nelson Mandelan tyttären Makin tapaaminen oli ratkaiseva. Kerroin hänelle, että oli aika jolloin Suomestakin karkotettiin ihmisiä, oli suomalaisia pakolaisia. Tarkoitin sortovuosia. Suomen ja Venäjän love-hate-suhde kiehtoo minua. Niin lähellä, niin kaukana. Aurora on venäläisen äidin ja suomalaisen isän tytär.
Yhteisnidettä saa myös E-kirjana
BoD:lta ym nettikaupoista

Kun Viktorian aika tuli muotiin

Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli kymmenen vuotta. Blogin loppuosassa on joukko linkkejä Viktorian ja hänen poikansa Edwardin aikaan.  Olen juuri päivittänyt ne.

Kiinnostuin Viktorian ja Edwardin aikakausista asuessani Kanadassa 1979-1988. Ehdotin Kotilieden silloiselle päätoimittajalle Leena Häyriselle lehtijuttua Viktorian ajasta sanoen, että vaikuttaa siltä, että se on tulossa muotiin. Niin todellakin kävi. Sitä vaihetta kesti kauan eikä kiinnostus ole vieläkään loppunut. Kirjoitin sekä Torontossa ilmestyvään viikkolehteen että suomalaisiin lehtiin useita artikkeleita tästä aiheesta. Jo siihen aikaan otti vanhin lapseni, silloin vielä kanadalainen lukiolainen, valokuvia lehtijuttuihini nimellä Matti Amnell.

Artikkelini "Viktorian tyyli palaa jälleen" ilmestyi Kotiliedessä (maaliskuu/1985).
Viktorian ajan paluu. blogikirjoituksena
http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/viktorian-ajan-paluu_6808.html
Muuta
Pirkko Anna Amnellin lehtijuttuja.
Lopulta innostuin kirjoittamaan Aurora-kirjat tästä aikakaudesta.

P.S.
Kirjoitin siihen aikaan vielä nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvun alussa ottivat yliopistossa opiskelevat lapsemme käyttöön isoäitinsä tyttönimen Amnell, ja mieheni ja minä seurasimme heitä vihdoin vuonna 1998. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain nimellä Anna Amnell  tai Pirkko Anna Amnell - Anna oli äitini nimi.

Vaahteralaakson Aurora e-kirjana Elisassa

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

Arvosteluja
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/lyhyesti-anna-amnellin-kirjoista.html

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

"Aurora ja Molly": Orvot, suojatit ja palvelustytöt

Ulkomainen adoptio on ollut suosittua Suomessakin. Lapsen maailma  muuttuu, kun hänet adoptoidaan turvallisiin olohin, hän saa huolenpitoa ja koulutusta. Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan karanneita tai pois lähetettyjä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. 

Myös palvelijaksi pääseminen oli pelastus monelle lapselle.Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen, sillä ruokittavien määrä kotona väheni ja usein tyttö antoi ainakin osan palkastaan kotiin. 

Palvelustyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Useimmat ihmiset kohtelivat palveluskuntaansa hyvin.Väinö Tanner kertoo muistelmissaan äidistään, joka oli ollut palvelijana ja oppinut taitavaksi taloudenpitäjäksi. Hän järjesti rautatiellä työssä olevan miehensä kanssa pojalleen Väinölle yliopistokoulutuksen.

Aurora ja Molly kertoo orvosta Mollysta, joka on jätetty vauvana lasten kodin rappusille Irlannissa. Hänet viedään lappu kaulassa Kanadaan. Näin tapahtui tuhansille lapsille. Nämä lapset vietiin lapsityövoimaksi maalaistaloihin ja kaupunkiperheisiin. Se oli parempi ratkaisu kuin nälkäkuolema tai joutuminen töihin tehtaaseen ja ompelimoon kotimaassa. Pahin oli nokipojan kohtalo, sillä hän joutui kiipeämään savupiipun sisällä (!) ja nuohomaan piipun omalla ruumiillana. Aurora-kirjojeni Maryn isä kertoo nokipoikana olosta. Pääsy maalaistaloon rengiksi oli pelastus, ja siinä sai ystäviä: hevoset.

Palvelijana oleminen ei ollut lapsuutta sellaisena, kuin me sen nykyaikana käsitämme: leikkiä ja koulunkäyntiä. Mollylle Kanadaan tulo ja kartanon palvelustyttönä olo merkitsi kuitenkin täydellistä elämänmuutosta. Hän oli ollut sitä ennen Irlannissa ankeassa orpokodissa. 

Vaahteralaakson kartanossa vanhemmat palvelustytöt ovat ystävällisiä Mollylle. Hänen maailmansa muuttuu: hänestä tulee yksilö:

"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli. moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin." 

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja.  105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa. 

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

Kirja-arvosteluja:
mm:

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

Kansainvälinen naistenpäivä: suffragetit Aurora-kirjoissa

Kuva: Murdoch Mysteries

 Naisten oikeudet ovat esillä kaikissa Aurora-kirjoissani. Aurora-kirjoissa suomalainen koulutyttö 

Aurora Koivu lähtee Kanadaan ja joutuu palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. 

Kartanon tytär Vanessa on suffragetti tai oikeammin aikoo suffragetiksi:

Viimeisenä iltana Sveitsissä sisäoppilaitoksessa Vanessa ja hänen ystävänsä olivat istuneet

 takan ääressä seurusteluhuoneessa ja tehneet jaloja päätöksiä. He olivat sanoneet yhteen ääneen:

”Kautta Alppien me lupaamme:

- kerran suffragetti aina suffragetti.

- emme mene naimisiin.

- menemme opiskelemaan yliopistoon.

 - opetamme ainakin yhden palvelijan lukemaan ja teemme hänestä nykyaikaisen naisen.”

Äiti oli lähettänyt Vanessan Sveitsiin naisopiston jälkeen, jotta hänestä tulisi hieno nainen, yhtä hieno 

kuin äiti itse, kuin mekaaninen kaunis nukke, joka siirtyisi paikasta toiseen hymy huulillaan, tietäisi aina 

mitä sanoa, miten liikkua, miten syödä, osaisi laulaa ja soittaa, puhua ranskaa ja saksaa. Mutta Rhonan

 äiti oli ollut kerrankin oikeassa: Vanessasta oli tullut Sveitsissä todellinen sinisukka.

Kaikki tytöt palvoivat englanninopettajaansa Miss Henrietta Westiä. Hän kertoi tytöille 

ihmeellisestä puolalaisesta Marie Curiesta, joka eli nuorena pelkällä leivällä pariisilaisessa 

ullakkokamarissa, kun pääsi opiskelemaan kemiaa Sorbonneen.

Henrietta kertoi myös Emily, Charlotte ja Anne Brontësta, jotka asuivat Englannin karulla 

nummiseudulla yksinäisessä kylmässä talossa puolihullun pyssyllä paukuttelevan pappi-isänsä ja

 juopon veljensä kanssa ja kirjoittivat kuitenkin hienoja kirjoja. Myös kauniista sveitsiläisestä 

Angelica Kauffmannista, josta tuli kuuluisa taidemaalari.

 - Jonain päivänä kirjoitan kirjan merkittävien naisten saavutuksista. Siitä tulee paksu kirja, 

vakuutti hiirimäinen Henrietta, jonka likinäköiset silmät säteilivät pyöreiden silmälasien takana.

Anna Amnell:  Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, sivut 149-150.

 (2. painos 1992) julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen, Kirjapaja

(Aurora-kirjat ovat nyt yksissä kansissa: Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014)

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  2914 yhteispainos Aurora-kirjoista

Blogisisko ® Anna Amnell: Mazo de la Roche: Jalna-sarja

Blogisisko ® Anna Amnell: Mazo de la Roche: Jalna-sarja: Jalna-kirjat, Jalna-sarja Montrealilainen XYZ Publishing on alkanut julkaista Mazo de la Rochen Jalna-sarjaa, joka ilmestyi alkujaan 1927...

Anna-kirjat ja Viktorian aika

Photo: Anna Amnell
The marriage proposal, oil painting by Knut Ekwall  (1843-1912) 1880’s.
Oriental door. An impressive Swedish home. Nordiska Museet.
Kuvassa on maalaus "Kosinta" , 1880-luku (Nordiska Museet)
(Klikkaa kuva suureksi, seuraava koko ei mahdu blogiin)

Viktorian ajan rehevä visuaalinen maailma on mielessäni, kun ajattelen nykyään Anna-kirjoja. Luin koululaisena muutaman Montgomeryn tyttökirjoista, samoin Ontarion maisemissa tapahtuvan Sinisen linnan Kanadassa asuessani. Enemmän olin kiinnostunut kirjailijasta itsestään, ja kirjoitin hänestä muutaman lehtijutun. Kirjoitin myös Viktorian ajasta lehtijutun, joka oli alkuna Aurora-kirjoille.

Tänään luin Leena Lumin kauniista kirjablogista kirjoituksen L. M. Montgomeryn kirjoista: Kirja kohtaamispaikkka.  Leena osaa innostaa. Olisi varmaankin aivan uudenlainen elämys lukea Montgomeryn kirjoja nyt, kun tiedän enemmän Maud Montgomeryn (1874-1942) lapsuuden ja nuoruuden ajasta, Viktorian ajasta (vuoteen 1901).

P. S. Muutamat henkilöt ovat kysyneet, otinko toiseksi nimeksi nimen 'Anna' Anna-kirjojen vuoksi. En. Äitini nimi oli Anna, ja hänen esi-äideissään oli monta Annaa. Äiti ilahtui kovasti, kun otin nimen Anna ja sanoi: "Rupesit minun kaimakseni".

Ylimääräinen plussa on yhteys Anna-kirjoihin, vaikka minulle Anna on ollut Kanadan vuosien jälkeen 'Anne'.


L. M.  Montgomery aikuisena (oik. Maud Macdonald)

Lucy Maud Montgomery lapsena: Ihan oikea runotyttö

Linkit vievät uuteen lastenkulttuuriblogiini 
http://annaamnell.weebly.com/

Viktorian aika (Bloggerin kotisivublogissani)

Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.

Haastattelu Kanadan Sanomat -lehdessä

Anna-Leena Pyykönen: "Kanadan vuodet näkyvät Anna Amnellin tuotannossa. Laaksot ja sokerivaahterat jättivät jälkensä."- Canadan Sanomat 25. tammikuuta 2012.  Asuin Kanadassa vuodet 1979-1988. Canadan Sanomat on Thunder Bayssä, Ontariossa Kanadassa ilmestyvä riippumaton sanomalehti. Klikkaa skannattuja tekstejä suuremmiksi.[nykyään Kanadan Sanomat]

Sivun alaosa

ja alla kokonaan yhtenä

Aurora-kirjat ja Bookcrossing

Bookcrossing-sivuilla Aurora-kirjoistani (mm Kemppu 2.3.2010, Lukutoukkanen 7.7.2010)
ja http://www.bookcrossing.com/journal/8369837/

Aurora, Vaahteralaakson tyttö alkaa Donjoen laaksosta. Kerron muun muassa siitä, miten Thomas juoksee teini-ikäisenä laaksossa vaahteroiden keskellä, hän mm vertaa ihmisiä vaahteroihin,  jotka alkavat tuottaa vasta vanhoina. Aurora ja Thomas tapaavat useita kertoja laaksossa. Kirjan lopussa Aurora ja Thomas hyvästelevät toisensa lumisessa laaksossa. Kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" alkaa laaksossa raivoavasta myrskystä. Voidaan sanoa, että laakso on eräs Aurora-kirjojen päähenkilöistä.

Viiden tähden Aurora ja Molly

Hämmästyin ja ilahduin kovasti, kun huomasin, että kirjani Aurora ja Molly (1999) oli saanut Helsingin seudun kirjastojen lukijoilta viisi tähteä eli parhaan pistemäärän. [Lisäys 2014. Kas, minne yksi tähti on kadonnut?]

Kirja pienestä orvosta irlantilaisesta palvelustytöstä Molly O'Day'stä ja suomalaisesta Aurora Koivusta vaahteralaakson kartanossa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sain siitä kyllä sen ilmestymisen jälkeen  hyviä arvosteluja, varsinkin kielestä. Kirja kertoo Auroran tarinan Mollyn näkökulmasta. Kirjoitin sen silloisen kustantajani pyynnöstä pienempiä lukijoita varten. Mustavalko kuvitus: Matti Amnell. Kirjan pääteemoja ovat ystävyys, mielikuvitus, lapset palvelijoina ja lukemaan oppiminen.

Mollyn tarina jatkuu kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995).

Lue myös: "Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa: Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999."

Anna-kirjojen ja Aurora-kirjojen maailmat

Lucy Maud Montgomeryn ensimmäisen Anna-kirjan ensipainos vuodelta 1908. Kustantaja: L. C. Page & Co. Kirja ilmestyi kesäkuussa 1908. 429 sivua. Lucy Maud Montgomery (30.11.1874 Cavendish - 24.4.1942 Toronto) julkaisi tämän jälkeen yhteensä 20 kirjaa, niistä 11 Anna-sarjaa.

Uskon, että tärkein lahja, jonka olen saanut Lucy Maud Montgomeryn kirjoista, on muisto siitä ilosta, jota hänen kirjojensa lukeminen tuotti minulle lapsena. Se on ollut osaltaan innostamassa minua kirjoittamaan lapsille. Tunnen kiitollisuuden lisäksi syvää myötätuntoa ajatellessani hänen elämäänsä, josta sain tietää vasta aikuisena. Mutta en usko, että hänen kirjansa olisivat vaikuttaneet muutoin kirjoittamiini tyttökirjoihin.

Monille suomalaisille käsite tyttökirja taitaa merkitä Lucy Maud Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjoja. Kun toinen nimellä Pirkko Pekkarinen kirjoittamani Aurora-kirja ilmestyi syksyllä 1993, luin muutaman kuukauden kuluttua Helsingin Sanomista kirja-arvostelun, joka alkoi:

"Aurora-sarja mukailee Puolenkuun Emiliaa ja Vihervaaran Annaa ja onnistuu siinä melko mukavasti.--" (Suvi Ahola: Rakkautta ja sortoa. HS/Kulttuuri 13.3.1994)

En tiennyt, olisiko minun pitänyt ilahtua vai loukkaantua. Tuo kirjani kertoo nimittäin vuoden 1905 Helsingistä - ja muut Aurora-kirjanikin Torontosta, jossa Montgomery tosin asui puolet elämästään, mutta kirjoitti siitä vain muutaman luvun yhteen tyttökirjaan, jonka päähenkilö kaipaa pois Torontosta Prinssi Edwardin saarelle ja pääseekin sinne. Hän kirjoitti kuitenkin Toronton lähellä ja Torontossa neljää ensimmäistä kirjaa vaille kaikki kirjansa, kannet ja ilmestymisvuodet täällä.)

Olin lukenut Anna- ja Runotyttö -kirjat viimeksi koululaisena, vuosikymmeniä sitten. Luulin kirjoittaneeni itsenäisesti 1900-luvun alun Torontosta ja Suomesta kahden kulttuurin näkökulmasta. (Samalla tavalla minun sanotaan saaneen vaikutteita Utrion "Vendelasta", jota en ole nähnyt vielä tänä päivänäkään.)

Tiesihän Suvi Aholakin, että olin asunut vuosikymmenen Pohjois-Amerikassa, sillä hän oli ensimmäisen kirjani julkistamistilaisuudessa, jossa siitä kerroin ja mainitaanhan se kirjojen takakannessakin. Liisi Huhtalan ensimmäisestä Aurora-kirjasta kirjoittaman arvostelun hauska otsikko oli  "Anna-kirjojen maailmasta" (HS 20.12,1991). Aurora-kirjat kertovat kuitenkin viktoriaanis-edwardiaanisesta 1900-luvun alun Torontosta vuosina 1903-1905, jolloin Montgomery oli jo yli 30-vuotias ja asui Prinssi Edwardin saarella, kaukana Torontosta. Hänen lapsuutensa ja kouluvuotensa osuivat 1880-luvulle monen tuhannen kilometrin päähän Torontosta. Sinne hän palaa kirjoissaan yhä uudestaan muutettuuaan miehensä kanssa vuonna 1911 Ontarioon, aluksi Toronton lähellä olevaan pieneen Leaskdaleen ja sitten Norvaliin ja lopulta Torontoon.

Esikuvani kirjoittamisessa olivat siihen aikaan enemmänkin englantilaiset klassikot kuten Jane Austen tai E.M. Foster. Englantilainen kirjallisuus yleensäkin oli minulle kovin tuttua ja läheistä jo silloin, koska se oli ollut erikoisaiheenani Helsingin yliopistossa estetiikan opinnoissa, ja pääaineeni oli englantilainen filologia, mikä merkitsi englanninkieliseen kirjallisuuteen perehtymistä. Poikani opiskeli Toronton yliopistossa muun muassa luovaa kirjoittamista, ja innostuin lukemaan kirjoittamisen oppaita, joita oli runsaasti saatavana kirjakaupoissa.

Lucy Maud Montgomeryn kirjat kuvaavat hänen omaa aikaansa, joten niitä ei voida pitää historiallisina nuortenkirjoina. Hän kirjoitti lähinnä omien muistojensa ja havaintojensa perusteella. Mutta kun nykyajan kirjailija kuvaa 1900-luvun alkua, hän joutuu turvautumaan historiallisiin lähdeteoksiin, sanoma- ja aikauslehtiin, väitöskirjoihin ja muuhun tietokirjallisuuteen, maalauksiin, elokuviin, musiikkiin, valokuviin ja museoiden kokoelmiin. Aikalaisten kirjeet, romaanit ja runot voivat myös auttaa, mutta Montgomeryn 1800-luvun lopun Prinssi Edwardin saarten kuvauksista ei olisi ollut minulle hyötyä.

Jotain yhteistä: Palmuhuone kanadalaisessa kartanomuseossa oli alkuna Aurora-kirjoilleni.  Kun näin sen, keksin juonen kirjaan, joka oli vasta kolmas Aurora-kirja (kuvassa Matti Amnellin kuva kirjan kantta varten.).  Oli hauskaa nähdä sama palmuhuone oli yhtenä tapahtumapaikkana Anna-TV-sarjassa.

Kerron Aurora-kirjoissa Kanadasta, jonka tunnen, laaksosta, jossa olen ollut kävelyllä lukemattomia kertoja, josta olen pitänyt luontopäiväkirjaa, puista, kasveista ja eläimistä, vuodenaikojen ja sään vaihteluista, taloista, joissa kävin, vaatteista, huonekaluista ja koriste-esineistä, joita näin museoissa, helteestä, jonka koin. Kerron Toronton luonnosta, eläimistä ja rakennuksista, 1900-luvun alun maailmasta.

Kanadassa sain ensi kerran tietää siitä, millainen ihminen oli Anna-kirjojen takana. Kanadalainen pappi, joka kävi pohjoisamerikkalaiseen tyyliin heti ensimmäisenä viikkona toivottamassa meidät tervetulleeksi uuteen kotikaupunkiimme, kertoi minulle heti alkuun, että Lucy Maud Montgomery oli ollut esimerkillinen papinrouva, tehnyt kotikäyntejä ennätysmäärän, valmistanut käsitöitä myyjäisiin jne. Hän arveli viisaasti, että Montgomery olisi sopiva yhteinen keskustelunaihe, sillä koko sivistynyt maailmahan tuntee Montgomeryn, josta Kanada on ylpeä.

Vuosina 1985 ja 1987 ilmestyivät ensimmäiset Lucy Maud Montgomeryn päiväkirjat. Ne herättivät kohua, sillä aurinkoisena supernaisena pidetty maailmankuulu kirjailija olikin elänyt miltei kahtia jakautunutta elämää loputtomien velvollisuuksien, aviomiehen salassa pidetyn sairauden ja kirjailijantyön ristipaineessa, mikä oli lopulta murtava hänet. Lehtiotsikot kertoivat "Revealing the Woman Behind Anne", "Anne's author faced darkness".

1980-luvun lopulla tulivat kanadalaisen Sullivanin Anna-kirjoista tekemät TV-sarjat, sain filmiyhtiöltä valokuvia, joita olen käyttänyt lehtijuttuihini. Olen lukenut Montgomeryn päiväkirjoja sitä mukaa kun niitä on ilmestynyt. Kirjoitin hänestä Suomeen kaksi lehtijuttua jo 1980-luvulla, toisen hänen lapsuudestaan Prinssi Edwardin saarella ja toisen Toronton ajoilta. Maud Montgomery (hän inhosi nimeä Lucy), viralliselta nimeltään Mrs Ewan Macdonald, asui viimeiset vuotensa Torontossa.

Samaan aikaan eli Torontossa toinenkin maailmankuulu kirjailija, nimittäin Mazo de la Roche, joka oli tullut hyvin rikkaaksi Jalna-kirjoillaan ja palannut kotimaahansa Lontoosta sotaa pakoon. Montgomery ei rikastunut edes elokuvista, sillä kokemattomuuttaan hän oli myynyt ensimmäisen eli kaikkein suosituimmaksi tulleen kirjansa kaikin oikeuksin (!) bostonilaiselle kustantajalle. Hänen tapauksensa vaikutti siihen, että kirjailijoilta ei voida enää vaatia vastaavaa.

"Ihan oikea runotyttö". Julkaistu: Koululainen.1987: 12, s. 8-9.

Lucy Maud Montgomery aikuisena. Lehtijuttuna "Lucy Maud Montgomery, oman aikansa supernainen. Anna-kirjojen äiti itse eli tuskaista kaksoiselämää." – Askel. 1989: 9, s. 36-38.

Kaisa Ikola kertoo ihkauusista Vihervaaran Anna-filmauksista ja antaa linkkejä.
L. M. Montgomery Institute  (Prinssi Edwardin saari)
Lucy Maud Montgomery Society of Ontario 

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

Kuva/Cover picture: Matti Amnell
Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995
(Ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa kirjoitin nimellä Pirkko Pekkarinen)
Yhteisnide Aurora-kirjoista Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014 BoD, myös e-kirjana

On sanottu, että historiallinen romaani kuvaa sellaista,  mikä voi tapahtua nimenomaan tiettynä aikakautena. Minun tarkoituksenani on ollut Aurora-kirjoissa kertoa hyviä tarinoita ja tehdä lukijalle tutuksi 1900-luvun alun elämäntyyliä ja Kanadan luontoa.

1900-luvun alulle olivat tyypillisiä monet kummitusromaaniin sopivat asiat: kiinnostus yliluonnollisiin asioihin, yritys valokuvata haamuja, Freud ja psykoanalyysin alku (alitajunta, unet, lapsuuden traumat, unissakävely).

Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia. Oli ihmeelliset ja monimutkaiset hautajais- ja suremisrituaalit.

Sopivaa rekvisiittaa tarjoavat valkoiset maata laahaavat leningit ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti. Upeat viktoriaaniset talot olivat suunnattoman suuria, palvelijat ylirasittuneita ja oppimattomia. Suomalaisten palvelustyttöjen lukutaitoa ihmeteltiin.

1900-luvun alku oli aivan kuin toinen maailma Toronto ja Kanada olivat osa brittiläistä imperiumia. Oli yhteyksiä eri puolille maailmaa. Matkusteltiin sukulaisten luo Intiaan, oli siirtolaisia, irlantilaisia orpoja tuotiin palvelijoiksi. Torontossa on edelleenkin syviä rotkomaisia laaksoja, on intiaanit ja lähellä myyttinen Niagara.



Spadinan museo. Etualalla puutarha. Kuva: Anna Amnell Copyright


Käynti Spadinan kartanomuseossa Torontossa vuonna 1987 oli alkuna koko Aurora-sarjalle. Palmuhuoneessa ajattelin: tästä voisi kirjoittaa kummitusromaanin. Sellainen tuli vasta kolmannesta Aurora-kirjasta.

1800-luvulla Spadinan silloinen omistaja lupasi kuolevalle nuorelle vaimolleen, että hänet haudataan vaimon viereen laaksoon ja arkut kiinnitetään toisiinsa ketjulla. Näin tehtiin. Kirjailija minussa kysyi: Entä jos lupausta ei olisi pidetty? Entä jos miestä ei olisikaan haudattu vaimon viereen? Syntyi kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995), jossa Aurora palaa sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan.



Spadina. Etualalla palmuhuone. Kuva: Anna Amnell Copyright


Thomasin isä on vastustanut nuorten liittoa. Nyt hän on sairaana, hän on saanut sydänkohtauksen kartanon palmuhuoneessa. Huhutaan, että hän pelästyi kummitusta, jonka on nähty liikkuvan kartanossa ja sen lähistöllä. Kuka kummittelee? Etsiikö nuori rouva miestään, jota ei haudattukaan laaksoon? Aurora, Thomas ja Thomasin sisar Vanessa ratkaisevat kummituksen arvoituksen.

Keskeiseksi henkilöksi tulee kuitenkin 13-vuotiasi orpo palvelustyttö Molly. Hänenkin ongelmansa ratkeavat lopussa ainakin osittain. Kirjan jännitys tulee juonesta, kummituksen metsästämisestä ja kummittelun syiden etsimisestä. Kirjassa on yksi iso mysteeri ja paljon pieniä.

Juuri kaikki nuo pienet asiat, äänet, tuoksut, tuntemukset, luovat jännityksen. Lukija kääntää sivua ripeästi. Myöhemmin hän voi palata kirjaan, kun tajuaa, että olihan siinä muutakin kuin kummitusjuttu. Koska nuorimmat lukijani ovat kahdeksanvuotiaita, kirjoissani ei ole seksiä, selvää erotiikkaa, eikä väkivaltaa. Monet lukijoistani ovat aikuisia, siksi kirjoissani on monikerroksisuutta eli tässä tapauksessa viittauksia Freudiin ja kulttuurihistoriaan.

Yllätys on ollut se, että joissakin lukijoissa herätti eniten kauhua kummitusta pakoon juokseva 1900-alulle tyypillinen kulkuri, viinalle lemuava hahmo, joka on pukeutunut rähjäiseen herrasmiehen asuun. Juuri tällaisiin vaatteisiin pukeutuneesta kulkurista teki Chaplin nostalgisen, hauskan ja jopa romanttisen henkilön elokuvissaan.

Huom!Matti Amnellin piirtämässä kansikuvassa haamu liikkuu samassa torontolaisen kartanomuseon Spadinan palmuhuoneessa, joka nähtiin myös Anna-kirjoista tehdyssä TV-sarjassa.

Tämän kirjoituksen pohjana on Nuorisokirjailijain kevätseminaarissa Hanasaaressa 19.4.1997 pidetty puheenvuoro.