Lystikkäät luppakorvat

Kanadassa asuessani olin vuosina 1983-1988 kolumnisti puolueettomassa ja riippumattomassa viikkolehdessä: Se ilmestyi Torontossa ja oli suurin suomalaislehti Kanadassa. Kirjoitin joka viikkoa paitsi kesälomalla, jolloin olimme koko perhe yleensä pitkällä telttailu- ja kaupunkimatkalla ei puolilla Yhdysvaltoja. 

Kirjoitin pienellä punaisella kirjoituskoneellani hyvin nopeasti. Sen huomaa siitäkin, että heti ensimmäisessä lauseessa on jäänyt korjaus tekemättä: Sana 'eräs' olisi pitänyt poistaa. Pirkko Pekkarinen (=Pirkko Anna Amnell) Vapaa Sana 18.6.1987. Seuraavana vuonna muutimme takaisin Suomeen.

Varhain aamulla

Vastapäisten talojen värit varhain aamulla erkkerin pitsiverhojen yläosassa. Verhokangas on turkkilaista, malli viktoriaaninen. Idea on sama kuin itämaisissa taloissa: ikkunasta näkee ulos, mutta sinne ei näy sisään. Viktorian aikaan suosittiin ikkunoissa moninkertaisia verhoja: sivuverhoja, pitsiverhpja, kappoja. Verhot suojasivat huonekaluja ja mattoja haalistumasta. En ole nähnyt näitä sävyjä aikaisemmin.

Kun Viktorian aika tuli muotiin

Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli kymmenen vuotta. Blogin loppuosassa on joukko linkkejä Viktorian ja hänen poikansa Edwardin aikaan.  Olen juuri päivittänyt ne.

Kiinnostuin Viktorian ja Edwardin aikakausista asuessani Kanadassa 1979-1988. Ehdotin Kotilieden silloiselle päätoimittajalle Leena Häyriselle lehtijuttua Viktorian ajasta sanoen, että vaikuttaa siltä, että se on tulossa muotiin. Niin todellakin kävi. Sitä vaihetta kesti kauan eikä kiinnostus ole vieläkään loppunut. Kirjoitin sekä Torontossa ilmestyvään viikkolehteen että suomalaisiin lehtiin useita artikkeleita tästä aiheesta. Jo siihen aikaan otti vanhin lapseni, silloin vielä kanadalainen lukiolainen, valokuvia lehtijuttuihini nimellä Matti Amnell.

Artikkelini "Viktorian tyyli palaa jälleen" ilmestyi Kotiliedessä (maaliskuu/1985).
Viktorian ajan paluu. blogikirjoituksena
http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/viktorian-ajan-paluu_6808.html
Muuta
Pirkko Anna Amnellin lehtijuttuja.
Lopulta innostuin kirjoittamaan Aurora-kirjat tästä aikakaudesta.

P.S.
Kirjoitin siihen aikaan vielä nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvun alussa ottivat yliopistossa opiskelevat lapsemme käyttöön isoäitinsä tyttönimen Amnell, ja mieheni ja minä seurasimme heitä vihdoin vuonna 1998. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain nimellä Anna Amnell  tai Pirkko Anna Amnell - Anna oli äitini nimi.

Viktorian ajan joulu

"Korkean joulupuun latvasta tuijotti Auroraa iso enkelinukke sinisine lasisilmineen. Sen läpikuultavat tyllisiivet huojuivat hieman, kun lämmin ilma nousi ylöspäin, ja vaaleansininen silkkimekko kahisi. Enkelin alapuolella riippui koristeina pieniä puisia rumpalipoikia, lampaita, nukkeja, viulua sekä huilua soittavia kerubeja ja pitsireunaisia paperitötteröitä, jotka olivat täynnä makeisia. Puuhun oli ripustettu myös lahjoja: värikkäitä silkkihuiveja, seitinohuita pitsikoristeisia nenäliinoja, viuhkoja, helminauhoja ja muutamia pieniä kirjoja. Koristeiden väliin oli pujotettu kulta- ja hopeanauhaa, ja oksille oli ripoteltu kimaltelevaa hopeasadetta, joka sai joulupuun loistamaan kuin pyrstötähti. Puun alla oli röykkiöittäin lahjapaketteja, jotka oli kääritty kulta- ja hopeapaperiin ja sidottu leveillä silkkinauhoilla."
Ote kirjastani Anna Amnell: Vaahteralaaksoin Aurora 1-3. 2014

Nämä kuvat ovat Doverilta ostetuista kirjoista, jotka olen ostanut ja saanut samalla oikeuden käyttää niissä olevia kuvia.

Kuningatar Viktorian puoliso Albert toi Englantiin saksalaisen joulunviettotradition, johon oli kuulunut kaupungin torilla oleva joulukuusi jo ennen Lutheria, joka kuvattiin perheensä kanssa viettämässä joulua kuusen ympärillä. Kuvat Viktorian ja Albertin perheestä joulunvietossa loivat englantilaisen joulun.

Kuningatar Elisabet II mainitsee tämän vuoden joulupuhessaan Viktorian ja Albertin, jotka toivat tavan juhlia perheen kanssa joulukuusen keralla Britanniaan.

Elizabeth II Christmas speech 2015
https://www.youtube.com/watch?v=eoCty3E3xu0

Kun katolinen kirkko lakkautettiin Englannissa Henrik VIII:n toimesta 1500-luvulla, vanha kulttuuri romahti. Luostareissa oli opetettu lapsia, ne olivat olleet majapaikkoja matkustavaisille ja hoitopaikkoja sairaille ja vanhuksille. Kesti kauan ennen kuin tilalle syntyi vastaava protestanttista kulttuuria. Joulukin muuttui, rappeutui vähitellen niin paljon, että puritaanit kielsivät kokonan moisen remujuhlan.

Uusi joulukulttuuri syntyi vasta 1800 -luvulla. Kun 19-vuotias kuningatar Viktoria meni naimisiin samanikäisen serkkunsa, sivistyneen saksalaisen prinssin Albertin kanssa, syntyi myös uudenlainen joulun kulttuuri, joka vaikuttaa edelleen kaikkialla maailmasa. Siinä on paljon vaikutteita saksalaisesta protestanttisesta joulunvietosta, joka ei olut hyllännyt keskiaikaisia katolisen ajan juuriaan samalla tavalla kuin protestanttisuuteen pakotettu Britannia. Viktoria ja Albert lapsijoukkonsa kanssa juhlivat joulua, johon kuuluivat pienet joulukuuset pöydillä lapsille, joulumusiikki, ruoat ja koristeet.

Mukaan jouluun tulivat pakanallisen ajan koristelut kuten esimerksi misteli. Sen alla mies saa suudella naista. Tavalla on taustalla legenda muinaisista sotapäällikösitä jotka sovinnon tehtyään syleilivät toisiaan mistelipuun juurella.

Piikkupaatsama eli holly oli saanut jo aikaisemmin kristillisen merkityksen, piikit ja punaiset marjat merkitsivät Jeesuksen kärsimystä.

Piikkipaatsama on suosittu koriste. Sitä käyteään myös jouluvanukkaan koristeena.

Kuvaan Aurora-kirjoissa sekä köyhän että rikkaan perheen joulua 1900-luvun alun Torontossa. Viktoria oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin, mutta joulunvietto ei ollut ehtinyt paljon muutt

Joulukertomus : Aurora kokee jouluaaton köyhän ajurin perheessä ja joulun kartanossa joulupäivä - keittiön puolella

Ks. myös BBC:
Victorian Christmas (BBC, historiaa, kuvia)

Percival Lowell oli Marsin lumoissa

Percival Lawrence Lowell (1855-1916)

Amerikkalainen orientalisti ja kirjailija Percival Lawrence Lowell kyllästyi Japanin kulttuurin tutkimukseen ja löysi uuden innostuksen, kun luki vuonna 1893 kuuluisan ranskalaisen tähtitieteilijän Camille Flammarionin kirjan siitä, onko Marsissa elämää. 

Flammarionin kirjan englanninkielisen käännöksen esipuheesa (2015) on elävä kuvaus siitä, miten Lowell sai Flammarionin kirjan lahjaksi vanhalta Mary-tädiltään, innostui Marsista ja käytti loppuelämänsä Mars-tutkimukseen: 

"In November 1893, a wealthy Bostonian, Percival Lowell, was in Japan, as he had been off and on for a decade, renting an 18-room Tokyo house with no clear idea as to what he was going to do when he sailed from Yokahama Bay back to the United States. Toying with the idea of an Easter jaunt to Seville with a friend, he had no sense of imminent destiny, no idea that by then he would be headlong into what his biographer David Strauss called the 'daring enterprise' of founding an observatory, at first a temporary and makeshift one, for the purpose of studying Mars and trying to answer the question of its being an abode of intelligent life. 

"Lowell was back in Boston by Christmas, and there, a great thumping book awaited him that would determine his fate. It was a gift of his old aunt Mary Traill Spence Lowell Putnam, the sister of the late poet James Russell Lowell: La Planète Mars et ses Conditions d'habitabilité, Volume 1, by the French astronomer and prolific writer Camille Flammarion. Seldom has a more fateful collision of a book and a man occurred."

La Planète Mars et ses Conditions d'habitabilité

http://www.amazon.com/Camille-Flammarions-The-Planet-Mars/dp/3319096400

Siitä lähtien Lowell omistautui Mars-tutkimukseen ja bostonilaisen yläluokkaisen rikkaan suvun jäsenenä rakennutti itselleen suuren observatorion Arizonan autiomaahan.  Hän oli arvostettu tähtitieteilijä, joka muun muassa keksi vuonna 1902 uuden entistä paremman metodin havaitsemaan vesihöyryä tai muita aineita Marsin ilmakehässä.

Percival Lowell on kiehtova hahmo, koska hänessä yhdistyvät tiedemiehen rationaalisuus ja romanttinen mielikuvitus. "Professor Lowell was the brother of Amy Lowell, the poet, and seems to have shared the family gift for self-expression", kirjoittaa tähtitieteilijä Robert Richardson: Man and the Planets. 1956, sivu 89.

Percival Lowell kirjoitti kolme kirjaa, joissa väitti, että Mars on "kuoleva planeetta", jonka asukkaat ovat rakentaneet suunnattoman, koko planeetan kattavan kanavajärjestelmän. Sen avulla tämä sivilisaatio kuljettaa vettä napajäätiköiltä asutusalueille, jotka ovat lähempänä Marsin päiväntasaajaa. Lowellin kirjat olivat suunnattoman suosittuja. Lowellilta on peräisin käsite Marsista kuolevana planeettana, jossa on älykästä elämää kuten esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin A Princess of Mars (1912) ja Ray Bradburyn The Martian Chronicles (1950) science fiction -romaaneissa. 

Edgar Rice Burrough: A Princess of Mars

Jo Lowellin elinaikana monet tiedemiehet väittivät, että Marsissa ei voi olla elämää ja Lowellin teoriat ovat kestämättömiä. Lowellin vision Marsista todisti lopullisesti vääräksi vasta NASAn Mariner 4:n luotain, joka lensi Marsin ohi kesällä 1965 ja otti Marsista lähivalokuvia. Valokuvista saattoi nähdä, että Marsin pinta oli kraatereitten peittämä kuten meidän kuumme pinta. Toisin kuin maapallon pinta, se ei siis ollut geologisesti aktiivinen. Mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että Mars on ollut menneisyydessä geologisesti aktiivinen, ja sieltä löytyy esimerkiksi aurinkokuntamme suurin tulivuori Olympus Mons. 

Lisäksi Mariner 4:n instrumentit mittasivat Marsin ilmakehän tiheyden. Marsin ilmakehä on yli 100 kertaa ohuempi kuin maapallaon ilmakehä. Kun taas Percival Lowell oli 60 vuotta aikaisemmin arvioinut, että Marsin ilmakehä oli vain 10 kertaa ohuempi. Lowellin arviot olivat kuitenkin olleet niin hyviä, että tiedemiehet ennen Mariner 4:ää olivat suurin piirtein samaa mieltä kuin Lowell Marsin ilmakehän tiheydestä. 

C. S. Lewis: Out of the Silent Planet (1938), "is a very well written and important piece of Martian science fiction". John Goslin

Ero näissä kahdessa arviossa Marsin ilmakehästä on kriittinen. Jos Marsin ilmakehä olisi ollut vain kymmenen kertaa ohuempi kuin maan ilmakehä, silloin - ottaen huomioon Marsin pintalämpötilan - vettä olisi voinut olla Marsin pinnalla nestemäisessä muodossa kuten esimerkiksi Lowellin kanavissa, jotka ylläpitivät elämää ja sivilisaatiota hänen kuvittelemassaan Marsissa. Mutta Marinerin 4:n tekemät mittaukset paljastivat, että Marsin ilmakehä on niin ohut, että vesi voi olla Marsin pinnalla vain jäätä tai vesihöyryä. Nestemäinen vesi on siellä mahdotonta. Siihen romahti Lowellin romanttinen visio marsilaisesta sivilisaatiosta.

Lowellin Marsin kartta vuodelta 1896

Ks. esim. Kevin W. Plaxco & Michael Gross: Astrobiology. A Brief Introduction, 2011

UUTTA :

Katso Mars-kuvia!

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1443414471806.html

Viktorian patsas Maltalla

Maltan yhteydestä Britanniaan kertoo muun muassa kuningatar Viktorian patsas, jollaisen näkee kaikkialla entisen Brittiläisen Imperiumin maissa.
Kuva: Mimi Amnell

Viktorian ajan puutarhat

Image: Seed catalogue by Webb and Sons, the Queen's Seedsmen, 1885. British Library

Hyvää juhannusta!

Värikollaasi: Victorians and Death

Victorians and death
Värikollaasit: Kuollut

Aurora lähtee sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan, sillä Thomasin isä on vakavasti sairas. Kun Kanadasta oli tullut sähkösanoma, Auroralle oli nopeasti teetetty, ostettu ja lainattu arkivaatteita, matkavaatteita ja juhlavaatteita sekä koko kirstullinen mustia vaatteita, surutaloon sopivia hillittyjä lahjoja ja pikimustia akaatista, onyksista ja kilpikonnankuoresta valmistettuja surukoruja
http://www.collectorsweekly.com/fine-jewelry/mourning
Täällä hienoja:
https://www.flickr.com/search/?text=victorian%20mourning%20jewelry

Vaahteralaaksossa pidetään ulkomailla kuolleen entisen kartanonnisännän maahanpanijaisia: 

Maahanpanijaisaamuna Aurora toivoi, että mustat vaatteet olisivat kadonneet matkalla, sillä ruma musta hattu kiristi, ja huntu kasvoilla kuumotti. Vain pikimusta kahiseva silkkileninki miellytti häntä. Se oli Sofia-tädin vanha pariisilaismekko. 




Suruviuhka Nordiska Miseet, Tukholma (korjaus)


Aurora sormeili mietteliäänä mustaa akaattirannerengasta, joka oli myös Sofia-tädin.

Auroran esiliina Jutta on huolissaan: - Eivät kai he aio pitää suruaikaa? kysyi Jutta huolestuneena. - Meillä ei ole tarpeeksi suruvaatteita. (342)
http://www.cvltnation.com/dull-black-everything-victorian-mourning-dress/




Hienoja hevosrattaita Krakovassa.

 Hautausmaan ympäristö oli täynnä hevosia ja vaunuja. Oli myös joitain automobiileilla ja jalkaisin tulleita hautajaisvieraita. Aurora ja Vanessa kävelivät Thomasin kanssa kirkkomaalla. Leveät käytävät olivat täynnä mustia päivänvarjoja, kuului silkin kahinaa. Naiset olivat ottaneet esille upeat hautajaiskorunsa. Vanhasta kivikirkosta kuului urkumusiikkia. (342)



Mirogoj

Mustiin puettu Molly tuijotti valkoista enkelipatsasta, joka seisoi pylvään päässä kädet levällään takanaan kirkkaansininen taivas. Oli hautapatsaita toinen toisensa jälkeen, hienoja kukkaistutuksia ja hohtavia mausoleumeja, jotka olivat kuin itämaisia palatseja. Molly tajusi mahtavien tammien alla kävellessään uudenlaisen kauneuden, joka pani hänen sydämensä sykähtämään ja sai hänet haluamaan kauas pois, jonnekin, jossa hän saisi kokea lisää tällaista kauneutta. (342) 
Kaunein hautausmaa, jonka olen nähnyt: Mirogoj

 - Mary, odota, kuiskasi Molly, sillä lettinauhat kiristivät ja musta olkihattu kutitti. - Jäädään vähän jälkeen. Haluan ottaa tämän hatun pois vähäksi aikaa. - Ja et varmasti. Ihmisellä pitää olla ihmistavat. Ole kiitollinen, kun päästiin näin hienoihin juhliin. Tämmöistä ei kyllä meille tapahdu toista kertaa. - Eikö voitaisi istua edes vähäksi aikaa tuohon kivipenkille? pyyteli Molly ja pyyhki hikeä otsaltaan. - Hyvä lapsi, ei siihen saa istua. Se on hautakivi. 
(343)






Värikollaasit: Kuollut

 

Viktorian ja Edwardin ajan tekstiilit

Pitkälle 1900-luvun alkuun kodeissa oli paljon tekstiilejä.  Kuvassa on pariovien edessä upea oviverho.  Maalaus Kosinta ja muita kuvia: Nordiska Museet, (344 kuvaa Flickr-kansiossani)
Museon info Käykää ihmeessä siellä!
Tukholma. Kaikki kuvat: Anna Amnell
Osallistun tällä Teksiilit/Textiles -haasteeseen. Makrotex Linky




Koruommeltu pöytäliina




"Munkintuoli" 1900-luvun alusta. Tyynynpäällinen koruommeltu. Näyttäisi olevan puoliristipistoja.




Viktorian ajan sali.




Palveluskunta piti kodin puhtaana ja pölyttömänä. Kuvassa kanadalaisen museon oppaat. Edessä istuva sinimekkoinen palvelustyttö "siirtyi " Aurora-kirjani Maryksi. Tällaiset asut olivat "muotia" vuodesta toiseen palveluskunnalla ja maaseudun naisilla.



Sisäkön asu oli viimeistelty, ja hänen työnsä oli yhä tärkeää ja vaativaa kuin nykyajan ravintoloiden tarjoilijan työ. Nordiska Museet




Nuken vuoteessakin on tikattu täkki ja käsintehdyllä pitsillä somistetut lakanat.

Tämän aikakauden muoti on kiinnostava ja tuttu monista Tv-sarjoista. Vaatteita valmistettiin kotikutoisista ja ostokankaista. Oli kaavoja, joten taitavat naiset ja tytötkin ompelivat itse. Voitiin myös kutsua ompelija kotiin tekemään ison perheen vaatteet tai käytiin ompelijalla. Olen kirjoittanut Aurora-kirjoissa sisustuksesta ja muodista, sillä ne ovat olennainen osa aikakauden historiaa, taloutta ja kulttuuria.

Kansikuvassa olevat vaatteet on piirretty 1900-luvun alun muotilehden mukaan. 

Linkkejä 1900-luvun alun muotiin. Pukuhistoriaa

Toivomuksesta - kankaalla päällystetty kirja.

Skotlantilainen talo Helsingissä

Photos: Amnell

Ossian Donnerin vaimo Violet oli skotlantilainen,  ja Ossian Donner rakennutti vuonna 1901 vaimolleen ja lapsilleen linnamaisen kodin Helsinkiin Maurinkadun ja Liiisankadun kulmaan. Talossa on lyijylasi-ikkunoita ja aito Viktorian ja Edwardin ajan tunnelma yhä jäljellä. Violet oli kotoisin Edinburghista, ja koti toimi Viktorian ja Edwardin ajan tyyliin, joka on tuttu Tv-sarjoista.



Alakerrassa olivat isännän työhuone, kirjasto ja ruokasali, toisessa kerroksessa perheen asuinhuoneet ja kolmannessa kerroksessa palveluskunnan huoneet, joihin pääsi eri portaikosta pihan puolelta.




Talossa on vielä nykyään kauniita avotakkoja, Shakespeare-aiheisia lyijylasi-ikkunoita ja maalauksia. Perhe asui talossa 17 vuotta ja muutti vuonna 1918 Lontooseen, jossa Ossian Donner oli Suomen ensimmäinen lähettiläs. Lisää kuvia

Suunnittelija Sir Robert Lorimer

Kotini on linnani, saattoi sanoa Ossian Donner, joka rakennutti skotlantilaisen arkkitehdin Sir Robert Lorimerin suunnitteleman viktoriaanisen talon, jossa voi nähdä 1900-luvun alun tyylisuuntia: Art & Crafts, Art Nouveau, uusgotiikka (Gothic Revival). Suomalainen arkkitehti Waldemar Aspelin Sir Robert Lorimerin piirustusten mukaan.

Svenska Klubben osti talon, ja siinä toimii nykyään kaikille avoin ravintola ja kokoushuoneita. Maurinkadun ja Liiisankadun kulma.

Lue lisää Svenska Klubbenin sivuilta, joilla lisää kuvia.

http://www.svenskaklubben-helsinki.fi/talon-historia

http://www.svenskaklubben-helsinki.fi/galleria

Viktorian ajan harrastuksia

Tein tämän Viktorian ajan tyylisen decoupage-kollaasin keksilaatikosta j lehdistä leikatuista kuvista. Liimauksen jälkeen laitoin päälle kevyen lakkauksen.

Kuningatar Viktorian patsas Ghanassa

Queen Victoria, Cape coast, Ghana. Photo: Joonas Heiskanen
Viktorian patsaita on Brittiläisen Imperiumin joka kolkassa.

Viktorian ajan limonaadia

Photo: Mimi Amnell
Viktorian ajan limonaadi maistuu nykyaikanakin Britanniassa.

Viktorian ja Edwardin ajan tyyliä San Franciscossa

Photo: Joonas Heiskanen.

Victorian and Edwardian style houses in San Francisco: Painted ladies

Anna Amnell: Viktorian ajan paluu

Anna Amnell: Viktorian ajan paluu: Green, Harvey: The Light of the Home. An Intimate View of Women in Victorian America.1983. Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikk...

Viktoriaaninen puutarha

Jane C. Loudonin kirjasta  "The Ladies' Flower-Garden of Ornamental Annuals" (1842
Lahjakas Jane kirjoitti kauhutarinoita, feministisiä romaaneja ja puutarhanhoito-oppaita.

Victorian Garden and Jane C. Loudon

Anna-kirjat ja Viktorian aika

Photo: Anna Amnell
The marriage proposal, oil painting by Knut Ekwall  (1843-1912) 1880’s.
Oriental door. An impressive Swedish home. Nordiska Museet.
Kuvassa on maalaus "Kosinta" , 1880-luku (Nordiska Museet)
(Klikkaa kuva suureksi, seuraava koko ei mahdu blogiin)

Viktorian ajan rehevä visuaalinen maailma on mielessäni, kun ajattelen nykyään Anna-kirjoja. Luin koululaisena muutaman Montgomeryn tyttökirjoista, samoin Ontarion maisemissa tapahtuvan Sinisen linnan Kanadassa asuessani. Enemmän olin kiinnostunut kirjailijasta itsestään, ja kirjoitin hänestä muutaman lehtijutun. Kirjoitin myös Viktorian ajasta lehtijutun, joka oli alkuna Aurora-kirjoille.

Tänään luin Leena Lumin kauniista kirjablogista kirjoituksen L. M. Montgomeryn kirjoista: Kirja kohtaamispaikkka.  Leena osaa innostaa. Olisi varmaankin aivan uudenlainen elämys lukea Montgomeryn kirjoja nyt, kun tiedän enemmän Maud Montgomeryn (1874-1942) lapsuuden ja nuoruuden ajasta, Viktorian ajasta (vuoteen 1901).

P. S. Muutamat henkilöt ovat kysyneet, otinko toiseksi nimeksi nimen 'Anna' Anna-kirjojen vuoksi. En. Äitini nimi oli Anna, ja hänen esi-äideissään oli monta Annaa. Äiti ilahtui kovasti, kun otin nimen Anna ja sanoi: "Rupesit minun kaimakseni".

Ylimääräinen plussa on yhteys Anna-kirjoihin, vaikka minulle Anna on ollut Kanadan vuosien jälkeen 'Anne'.


L. M.  Montgomery aikuisena (oik. Maud Macdonald)

Lucy Maud Montgomery lapsena: Ihan oikea runotyttö

Linkit vievät uuteen lastenkulttuuriblogiini 
http://annaamnell.weebly.com/

Viktorian aika (Bloggerin kotisivublogissani)

Viktorian ajan ihmisiä: Isabel ja Richard Francis Burton

Sir Richard Francis Burton, Viktorian ajan kielinero ja tutkimusmatkailija ja hänen vaimonsa Isabel. Mikä pari! Odotan, että heistä tehdään elokuva. Kiinnostava kirja heistä on:  Mary S. Lovell: A Rage to Live. A Biography of Richard and Isabel Burton. (kirja-arvostelu vuodelta 1999)

Burtoniana-sivut