Juhani Ahon museo

Juhani Ahon museo Iisalmessa. Kuva: Seija Pajunen

omia kuviani Juhani Ahon museosta




Ahon työpöytä

Vaahteralaakson Aurora

Vaahteralaakson Aurora Sibeliuspuistossa

Kansi ja kuvitus on vanhimman lapseni opiskeluajalta. Hän on opiskellut taidetta Toronton yliopistossa (University College) ja Pariisissa. Kuvassa Matti Amnell
Kirjassa on kuvituksena 1-3 osan (1991, 1993, 1995 Kirjapaja) kannet sekä m/v - kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja), joka ei sisälly yhteispainokseen, sillä se on Auroran tarina suunnattuna nuoremmille lukijoille.

Vuoteen 1998 kirjoitin lehtijutut ja kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvulla lapsemme ottivat käyttöön isoäitinsä Aurora Pekkarinen ( o.s. Amnell) tyttönimen ja vuonna 1998 myös mieheni Matti T. Amnell  ja myöskin minä. Aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell ja alussa myös  Pirkko Anna Amnell.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Amnell

https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

KS myös Kirjasampo INFO

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Pariisissa 1900

Katso videot. Lue tekstinäyte.

Lhttps://www.youtube.com/watch?v=kghruabCk9g&fbclid=IwAR0Uqpv1oNjPXB1-q5HVhcWdWcePcHOGFMwLO9kiyeE7z3TZ7Ez8UEPywBU
#Paris Capitale de la #France en 1900 Composition Colorisation After effects Grâce à la technologie de l'image et des logiciels puissants il est possible de voir le passé encore mieux et en couleur Rapellez vous à La Ciotat c'est ici qu'a commencer le #Cinéma avec les frères lumières et le Cinéma Eden Théâtre

Thomas Austin on Euroopan matkalla nuoren enonsa Edwardin kanssa vuonna 1903.

Tekstinäyte kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992) ja Yhteisniden Vaahteralaakson Aurora 2015:

Pariisi oli Thomasille tuhannen ja yhden yön maailma. Hän rakasti kaikkea Pariisissa. Aamuisin hän heräsi katukauppiaitten huutoihin ja avasi ranskalaiset ikkunat selkoselälleen. Hän hotkaisi maitokahvin ja voisarvet ja kiiruhti torille, joka oli täynnä värejä, tuoksuja, ääniä ja muotoja. Mestarikokit olivat tulleet sinne jo aamuvarhain valitsemaan ravintolaansa parhaat kalat, vihannekset ja hedelmät.

Pieni musta luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker* kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin uusilla leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia.

Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle. Hän piirsi siellä kuvia tuulimyllyistä ja nuorista pariisittarista, jotka asettivat kukkakimppuja sen pienen talon portaille, jossa Taiteilijaelämää-oopperan sankarittaren Mimi Pinsonin kerrottiin eläneen.

Thomasia kiehtoi kiihkeä jännitys Pariisin taidegallerioissa, joissa oli aina jotain uutta ja kapinallista nähtävänä. Hän vietti päiväkausia Louvressa, piirsi ja käveli huoneesta toiseen. Taiteilijakorttelien kahviloissa istuessaan hän sai olla juuri se ihminen, joksi hän oli syntynyt. Hän tunsi itsensä kylläkin sivistymättömäksi ja kömpelöksi tyylikkäitten ja terävä-älyisten pariisilaisten elämää seuratessaan, mutta viihtyi siitä huolimatta paremmin eurooppalaisten kuin maanmiestensä parissa.

Baedeker* = Pariisin matkaopas

1900-luvun alun koti

1900-luvun alun sisustusta, Split, Kroatia, museo

Sokkalan kartano

"Mikkelin maalaiskunta
Nimessä näkyy mytologinen henkilöitymä: "Sokka ennen soita kylmi". 1600-luvulla tiluksiin kuului Sokkolanmaa- niminen alue.
‹Kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus oli vuodelta 1830. Rakennus purettiin 1970-luvulla.
Taloon johti toista kilometriä pitkä puistokuja.

Rantakylä N:o 1
Kaksoisrustholliksi 1760-luvulla
Pinta-ala 596 ha (1850)
Torppia 10 (1830)

Omistajat:
[Omistajat olivat ainakin etäserkkujeni joukossa sotilaita. Sotia käytiin usein, sotilashenkilön elämä oli yleeensä lyhyt.]

Omistajana oli 1700-luvun alussa katselmuskirjuri Esaias Dahlqvist, vuodesta 1725 lähtien henkikirjoittaja Laurentius Burtz ja 1740-luvun alussa kapteeni Gregori Aminoff. Gregori Aminoff /1696-1758)is your 8th cousin five times removed.

Furumarckien sotilassuvulla Sokkala oli 1740-luvun lopulta 1840-luvulle. Majuri Magnus Otto Furumarck is your 9th cousin four times removed.

Furumarckien jälkeen 1800-luvun alkupuolella omistajana oli jonkin aikaa kapteeni Tigerstedt, sitten kauppias August Wilhelm Savander, maanviljelysneuvos Alfred Serlachius ja hänen perillisensä. 
Vuodesta 1901 Allan Schauman.

Allan Woldemar Schauman is your 11th cousin twice removed.

 vuodesta 1906 agronomi W.H. Spåre, vuodesta 1911 maanviljelijä Juho Kukkamäki ja vuodesta 1917 maanviljelijä August Tikka, joka möi Sokkalan 1928 Mikkelin maalaiskunnalle. 

http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/index.php?page=mikkelinmlk

Vanhaa Helsinkiä dekkareiden ystäville

 Kirjailija Timo Saarto on saanut uunituoreet kirjansa kustantajalta. Kuva Facebookista Timo Saarron sivulta.
Pidän Timon kirjoista. Helsinki elää niissä, vanha Helsinki. Hän opastaa Helsingin kaduilla ja ihmisten mielenmaisemissa tuona vaikeana aikana.
 
Timo Saarto Kivikalmisto :
"Kivikalmisto on itsenäinen jatko-osa Timo Saarron vuosiin 1917-18 sijoittuville rikosromaaneille. Vuoden johtolangalla 2018 palkitun Kuoleman kuukauden sekä Kevään varjon tavoin se kuvaa epävakaan ja myllerryksiä täynnä olevan aikakauden oloja Helsingissä väkevänä panoraamana ja kertoo tutuksi tulleiden päähenkilöidensä kautta yksityisten ihmisten kohtaloista noina vuosina. " (Kariston esittely.)

Vuodenajat

Art Nouveau-lasimaalaus kuvattu Pietarin ja Paavalin linnoituksen museossa Pietarissa. Keskellä poikani tekemä kuva kirjaan Aurora ja Pietarin serkut, joka kertoo Auroran ja hänen pietarinsuomalaisen paluumuuttajaserkkunsa Olgan kouluvuodesta 1905. Se on nyt kolmen ensimmäisen Aurora-kirjan yhteispainoksen Vaahteralaakson Aurora kannessa. Kirjaa on pehmeäkantisena paperikirjana ja e-kirjana saatavissa nettikaupoista.

Auroran Helsinki

Auroran maailma
Kirjojen taustalla on tyynynpäällinen,

1900-luvun alun maailma

1900-luvun alun ihmiset ja heidän maailmansa olivat erilaisia kuin nykyaika. 

Upeat viktoriaaniset talot olivat kuin nykyajan loistohotelleja.Sen ajan yhteiskuntaa leimasi yhä viktoriaaninen jyrkkä luokkajako ja kaksinaismoraali. Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia, jotka oli jätetty lastenkodin portaille toiset riepuihin, toiset ylelliseen pitsihuiviin käärittyinä.

Oli valtava kiinnostus yliluonnollisiin asioihin. Yritettiin vakavissaan valokuvata haamuja. Oli uskomattomat hautajais- ja suremisseremoniat. 

Sopivaa rekvisiittaa tarjosivat myös harsomaiset leningit, pimeässä kahisevat helmat ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti.

Lue lisää. Miten Aurora-kirjat saivat alkunsa

Kansikuvana jäätelön historiaa

Ice-cream parlour at a miniature exhibition
Jäätelöbaari 1900-luvun alussa (asetelma miniatyyrinäyttelyssä Torontossa) Kuva: Anna Amnell

Jäätelön historia tässä blogissa. 

Aurora-kirjan kansi ja Helsinki 1800-1900-luvulla

Kokoomateoksessa Vaahteralaakson Aurora 2014 on käytetty kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) - kannessa olevaa poikani Matti Amnellin tekemää akvarellia. Hän luonnosteli sen Pohjoisrannassa.




Kirjoitin ensimmäiset Aurora-kirjat  nimellä Pirkko Pekkarinen. Sitten ensin lapsemme ja heidän ideastaan me mieheni kanssa otimme käyttöön mieheni Lohjalta kotoisin olevan äidin (Aurora os. Amnell) sukunimen Amnell. Otin uudeksi etunimekseni äitini nimen Anna, jota on ollut suvussani satojen vuosien ajan. Kirjan Aurora ja Molly (1999) kirjoitin jo nimellä Anna Amnell.



Takakansi. Kustantaja oli Kirjapaja, joka julkaisi siihen aikaan myös historiallisia nuortenkirjoja.

Kirjailijakollegani Timo Saarto lähetti tänään kuvan, joka kertoo saman aikakauden Helsingistä, ja siinähän näkyy tämä Auroran ja Olgan (Aurora ja Pietarin serkut 1905) luistinrata hiukan toisesta näkökulmasta kuvattuna. Kuva on teoksesta "Höyryä Helsingin vesillä".

Samasta luistinradsta kertoo toinen teos:
"Etelä- ja Pohjoissatamaan kunnostettiin luistinradat, jotka olivat kaupunkilaisten suuressa suosiossa. Gunnar Berndtdonin piirros teoksesta 'Finland i 19de seklet. "

TM Timo Saarto on kirjoittanut useita dekkareita 1900-luvun  alun Helsingistä ja saanut Vuoden johtolanka 2018 -dekkaripalkinnon kirjasta Kuoleman kuukausi, jota olen suositellut jo aikaisemmin tässä blogissa. Linkki vie myös kirjailijan kotisivuille. Hänen kirjoissaan elää vanha Helsinki.

Romaaneja siirtolaisuudesta Amerikkaan. Kupai nau

Romaani 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Amerikkaan. Mai Tolonen: Kupai nau. Kirjan julkaisijja on siirtolaisuuteen erikoistunut OK-kirja-kustantamo. Kirja ilmestyy 2018.

Tämä romaani kiinnostaa, sillä myös Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikkaan, Torontoon. Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, niistä yhden vaihto-oppilaana Montanassa, jossa tunsin vanhoja suomalaisia siirtolaisia ja yhdeksän vuotta Kanadassa. Aurora--kirjani kertovat 1900-luvun alun eli Edwardin ajan Torontosta ja sortovuosien Helsingistä nuorten palvelustyttöjen sekä koululaisten ja taideopiskelijan näkökulmasta.

Aurora ja Iida lähtevät Ameriikkaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999. Se on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Olen ajatellut ottaa siitä uuden painoksen. Se on nuoremmille lapsille suunnattu versio ensimmäisestä Aurora-kirjastani. Se on pakko tehdä omakustanteena, sillä kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella historiallisten nuortenromaanien julkaisemisen. 

1990-luvulla ilmestyneet Aurora kirjani ovat ilmestyneet yhteisniteenä omakustanteeena. Nekin ovat nyt nimellä Anna Amnell. Ensimmäiset kolme ilmestyivät nimellä Pirkko Pekkarinen. Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla, lapsemme ensimmäisinä,  käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Tämän yhteisniteen on julkaissut Books on Demand. Sitä on nettikaupoissa, myös E-kirjana.

Aurora-kirjojen yhteisnide myös Elisassa E-kirjana

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  Elisassa

Lue näyte

Jälleen uusi kirja-arvostelu vuoden 1995 kirjastani

Kirjan kannen kuva on poikani Matti Amnellin tekemä akvarelli, kirja-sarjan yhtenä esikuvana olleen Spadina-museon palmuhuoneesta. (Kansi on muuten kustantajan tekemä ja art nouveau-tyyliä)



On aina hauska yllätys löytää uusi, kesällä 2017 kirjoitettu, kirja-arvostelu yli 20 vuotta sitten ilmestyneestä kirjastani! Kiitos, Aino! [Uudet värikollaasit] Aurora pysyy mukana!

"Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmentä. Auroran vaiheiden myötä Pekkarinen [Amnell] on tuonut esiin Suomen historian ja maailman tapahtumien vaiheita. Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."

Lue koko arvostelu

Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."

Lue koko arvostelu

Sheferijm - ajatuksia kirjoista -blogista 

Aurora ja villikyyhkysten aika

100 suomalaista kirjaa

P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.

Klikkaa kuva suureksi, niin voit lukea takakannen tekstin

Hauskaa vappua!

Ivan Timiriasevin kuva 1900-luvun alun vapusta.

Aurora ja Molly

Kuvitettu lasten versio Aurorasta ja hänen ystävästään Mollysta, pienestä palvelustytöstä, joka haluaa oppia lukemaan.
Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999 (kuvitettu, helppolukuinen, kirjastoissa)
Tämä kirja oli ilmestyessään Helsingin Sanomien kymmenen myydyimmän kirjan listalla.

Ulkomainen adoptio on ollut suosittua Suomessakin. Lapsen maailma  muuttuu, kun hänet adoptoidaan turvallisiin olohin, hän saa huolenpitoa ja koulutusta. Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan karanneita tai pois lähetettyjä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. 

Myös palvelijaksi pääseminen oli pelastus monelle lapselle.Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen, sillä ruokittavien määrä kotona väheni ja usein tyttö antoi ainakin osan palkastaan kotiin. 

Palvelustyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Useimmat ihmiset kohtelivat palveluskuntaansa hyvin.
Lue lisää:
Orvot, suojatit, palvelustytöt
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2015/03/aurora-ja-molly-orvot-suojatit-ja.html

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Lasten ja nuorten ongelmat ennen ja nyt

Ongelmia: orpous, poliittinen levottomuus, pakolaisuus, lapsityövoima (lapset palvelijoina, "nokipoikina"), koulukiusaaminen, löytölapset, lukutaidottomuus, masennus, lapset kaivostyössä.

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti, 1992

Olin hämmästynyt, kun koululainen kirjoitti, että 15-vuotiaan Auroran elämä on helppoa. Ja kuitenkin kuitenkin Suomessa on siihen aikaan poliittista kuohuntaa, sortovuodet, Auroran äiti ja pikkuveli ovat kuolleet, isä on karkotettu Suomesta. Isä on poliittinen pakolainen. Posti on hyvin hidas ja isän kirjeet sensuroitu. Aurora ja hänen isänsä kirjeet eivät kohtaa. Aurora ei löydä heti Kanadasta isäänsä ja joutuu palvelijaksi

Venäjällä on levotonta, Elisabet-sisar on joutunut huonoon  seuraan, anarkistien joukkoon. 13-vuotias Olga on tuotu Helsinkiin kouluun, häntä kiusataan, "ryssitellään".

13-vuotias Molly on löytölapsi, ei tiedä mitään vanhemmistaan, elänyt ankeassa orpokodissa, palvelijana kartanossa, tekee töitä keittiössä aamusta iltaan, lukutaidoton. Myös muut tytöt ovat olleet lapsesta asti työssä. Maryn isä on ollut "nokipoika", pieni poika, joka nuohoaa savupiipun vartalollaan kiipeämällä ylös savupiipua. Hän on ollut myös työssä kaivoksessa lapsena.
Iida Suominen kokee seksuaalista väkivaltaa, lähentelyä työpaikassaan ja lähtee siksi Kanadaan. 
Kanadalaisen rikkaan liikemiehen poika Thomas on masentunut, kun isä ei suvaitse pojan suunnitelmia opiskella taidetta. Hän on itsemurhan partaalla.

Koululainen kysyi: Auttoivatko ihmiset tuolla tavalla toisiaan? Aurora ja Iida asuivat nimittäin tätinsä luona vaikeana aikana. Auttoivat. Vasta viime vuosikymmeniä on kadonnut sukulaisten välinen rakkaus.
Joitakin aikuisia ärsyttää optimismi. Sitä haluan antaa nuorille lukijoille.