Talvi Helsingissä 1900-luvun alussa

Vanhat suomalaiset postikortit. Henrikin esplanadi, nykyinen Mannerheimintie

Vanhan ajan puhelin ja kynttilälyhty

Näin syntyy entisajan tunnelma



Katulyhty lumisessa kaupungissa.

Värikollaasi 199: Helsinki 1905

Nyt osui kohdalle. Aivan kuin poikani olisi käyttänyt alla olevaa värimallia tehdessään tätä kansikuvaa kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (1993 sekä yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora 2014). On jopa häivähdys punaista revontulissa taivaalla ja hirsimökissä.

Kuva on luonnosteltu Pohjoisrannassa laiturilla talvipakkasella talvella 1992-1993. Kirjoitin kaikki historialliset nuortenkirjani asunnossa, joka oli keskellä häämöttävien Johanneksen kaksoistornien vasemmalla puolen. Asuimme siellä 20 vuotta.

Useimmat rakennukset olivat vuonna 1905 samannäköisiä kuin nyt. Hirsimökki kertoo vanhasta ajasta. 1900-luvun alussa talvet olivat kylmiä. Helsingissä saattoi hiihtää ja ajaa reellä. Meren jäälle voitin laittaa luistinradat. Uspenskin vierellä oli talvisin luistinrata, joka ympäröitiin pienillä kuusilla.

Kylmiä talvia oli myös 1970-luvun alussa, jolloin asuimme Suomenlinnassa. Sinne saattoi silloin kävellä jäätietä myöten tai ajaa bussilla.

Koko kuva vanhasta Helsingistä.

Helsingin kaduilla hiihdettiin myös talvella 2010. Katso Helsinki-kuvani ja värikollaasini kansiossa Life in a Cold Climate - Helsinki 2010. !!

Värikollaasi 199 viikon värit

Korkeavuorenkatu

Korkeavuorenkatu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pyryssä voi kuvitella olevansa 1900-luvun alun Korkeavuorenkadulla.

Helsinki 1905-1906

Helsinki 1905-1906, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Auroran ajan Helsingissä oli lunta runsaasti, ajettiin hevosella ja reellä, Aleksilla hiihdeltiin ja luisteltiin meren jäällä musiikin tahdissa bengalitulien loisteessa.

Taloissa oli yleensä puulämmitys, savupiipuista kohosi kaupungin ylle kovalla pakkasella satoja savupatsaita kuin kynttilöitä. Taloissa oli oli halkoliiterit pihalla tai kellarissa.
Matti Amnellin kuvitusta kirjaan "Aurora ja Pietarin serkut" (1993). Kirjastoissa.

Kiitos, Leena Lumi!

Aurora niiaa syvään ja kiittää Leenaa, joka esittelee Aurora-kirjat kauniissa js suositussa Leena Lumi -kirjablogissaan.  Auroran mukana kiittävät Pietarin serkut Olga ja Elisabet, naapurin toimelias palvelustyttö Iida, joka lähti Auroran mukana Kanadaan, torontolainen Vanessa ja hänen ystävänsä Rhona, kartanon  keittiön tytöt Mary ja Molly. Aurora-kirjojen nuoret herrat Thomas ja Edward kumartavat syvään. Erityisesti kiittää Auroran isä, lehtimies ja kasvitieteilijä, Suomesta karkotettu Aug. Koivu viisasta toimittajakollegaansa, joka antaa sortovuosien tytölle Auroralle sijaa blogien maailmassa.

Kuvittaja Matti lähettää Singaporesta poimimansa virtuaalikukkasen Leenalle Muuratsalon saareen. Anna Amnell kiittää ja halaa.

1900-luvun alku- rakennuksia

Helsinki suuri koko/a large size

Harvinaisen luminen talvi Helsingissä.

Taas hiihdetään Helsingissä

Kannen kuva kirjaan Aurora ja Pietarin serkut. Matti Amnell

Kylmät ja runsaslumiset talvet olivat tavallisia 1900-luvun alussa. Thomas Austin on tullut Pariisista Pietarin kautta Helsinkiin kosimaan Auroraa, saanut rukkaset Auroralta, on synkkänä ja päättää lähteä hiihtämään. On vuosi 1906 Helsingissä:

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.
  – Monsieur, siellä on lumipyry, voitte eksyä, koetettiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi eteenpäin tyhjän torin poikki.

  Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi ruotsalaisen teatterin, jossa oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti komeaa punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta.

  Merelle, sinne hän halusi. Hän tunsi olevansa yksin lumisessa Helsingissä. Kaupunkilaiset istuivat kotonaan öljylamppujensa vieressä aterioimassa. Vihreässä talossa soitti kotiorkesteri ja pieni Auroran näköinen tyttö soitti viuluaan ikkunan ääressä.

  Eräässä Kaivopuiston kodikkaassa puutalossa iso perhe istui pöydän ääressä samovaarin ympärillä. Olivatko he suomalaisia vai venäläisiä? He olivat suomalaisia, sillä heillä oli omien suurmiestensä kipsisiä rintakuvia kaapin päällä. Samovaarin hyväksyivät kiihkeimmätkin suomalaiset separatistit. Sen oli Thomas huomannut.
 Auroran täti oli sanonut, että kansallisuus on sydämessä. Minne kuuluu minun sydämeni? kysyi Thomas itseltään. Onko se Don-joen laaksossa Kanadassa vai täällä ihmeellisen jäätyneen meren rannalla?

  Thomas lykki suksiaan yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes oli keskellä pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään, samoin kuin hänen takanaan, näkyi vain valkoinen lumiverho.
  Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun, hän ei tiennyt oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.
  Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi vielä nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

  Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät pehmeässä syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.
 Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. --

Ote kirjastani Aurora ja Pietarin serkut. 1993. (Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen, monissa kirjastoissa hyllyssä kohdassa 'Anna Amnell')

Luminen Helsinki 1900-luvun alussa

Luminen Helsinki 1900-luvun alussa (Blogisisko-blogissani).

Lunta oli katoilla näissä taloissa 1900-luvun alussakin. Vasemmalla ns Ohranan talo(1888) ja Kihlmanin talo (1898) Korkeavuorenkadulla. Helsingissä olivat talvet siihen aikaan kylmiä ja lumisia.