Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luku. Näytä kaikki tekstit

20.8.2020

Kenkäveron pappila Mikkelissä 150 vuotta


"Kenkäveronniemen pappila oli valmistuessaan vuonna 1869 uuden, rikasmuotoisen puuarkkitehtuurin edelläkävijä. Se edusti rakennustyyliltään lähinnä kertaustyylejä. Siinä oli myös vaikutteita kansainvälisestä rakentamisesta. Uutta aikaa edustivat ristikkoikkunat ja yläkerran keskeltä korkeampi päätyikkuna samoin kuin pitkät, konsolein tuetut räystäät ja rakennuksen lankuista ladottu runko. Kenkäveronniemen pappila sai sveitsiläistyylisen, lehtisahakoristeisen avokuistin. Pitsimäisillä koristeilla oli ulkonäön lisäksi merkitystä myös tunnelmallisten varjojen luojina.
Lue lisää päärakennuksen historiasta täältä
Lue lisää täältä Kenkävero pappilan historiasta https://www.kenkavero.fi/historia

23.7.2020

Pietari ennen vallankumousta


1875 syntynyt isoisäni kertoi usein Pietarista, kun olin lapsi. Hän oli ollut useana kesänä työssä iisalmelaisen Putkolan kauppahuoneen laivassa, joka kulki Iisalmen ja Pietarin väliä. Hänen serkkunsa oli Putkolassa työssä kirjurina, myöhemmin johtajana mentyään naimisiin omistajan tyttären kanssa. 

Serkku kertoi isoisälle: Nyt saat mukavan työn. Olet lastaajana, ja perillä saat olla vapaana (muistaakseni kaksi viikoa. ) Se oli ihanteellinen työ nuorelle miehelle, joka oli hyvässä kunnossa. Myös laivamatkan aikana hän oli vapaa, sai soittaa viuluaan toisen pelimannin kanssa, joka neuvoi hänet ottamaan myöhemmin soittotunteja Kuopiossa.



Ukki oli vähäpuheinen mies, ja sodan aikana ja sen jälkeen ei sopinut kovasti kehua Pietaria. Toivon, että olisin haastatellut ukkiani kunnolla, sillä hän eli vanhaksi, 94-vuotiaaksi. Hänelle tsaarien aika oli ollut hyvää aikaa kuten yleensä sen ajan suomalaisille.
Olin surullinen siitä, että ihana Pietari oli kadonnut ja kävin siellä ensi kerraan vasta 2010-luvulla, jolloin sisareni poika, ukin lapsenlapsi, oli sielllä töissä. Tuli käytyä silloin Pietarissa kolme kertaa, ja joka kerta olin mieheni kanssa siellä viikon tai kaksi hänen luonaan.
Pietari oli minulle lapsuudessa unelmien kaunis ja jännittävä kaupunki. Se on mukana melkein kaikissa kirjoissani, vanha Pietari ennen kuin bolshevikit sen pilasivat kuten ukilla oli tapana sanoa. Ukki meni naimisiin vuosisadan vauhteessa eikä käynyt sen jälkeen enää koskaan Pietarissa.


Katso kuvia vanhasta Pietarista.
https://monovisions.com/historic-bw-photos-of-st-petersburg-russia-in-the-19th-century/

2.6.2020

Kirjailijaserkkuja: Suomen ensimmäinen tyttökirjailija

Marie Louise Furuhjelm, Suomen ensimmäinen tytökirjailija. 10c/3r
Kuva: Kuva: valokuvaamo Riis Museovirasto
Marie Lovisa Furuhjelm
"Furuhjelmin kirjallinen ura alkoi 18-vuotiaana, kun hän 1864–1865 julkaisi lastenkertomuksia turkulaisessa pennikirjastossa Pennibibliotek.Furuhjelmin laajin teos on 1879 ilmestynyt romaani Skilda vägar, jota pidetään Suomen ensimmäisenä tyttökirjana."
Kansallisbiografia Kansallisbiografia
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4453
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175920458126#.VQqyKdKsXzg

9.2.2020

Sokkalan kartano


"Mikkelin maalaiskunta
Nimessä näkyy mytologinen henkilöitymä: "Sokka ennen soita kylmi". 1600-luvulla tiluksiin kuului Sokkolanmaa- niminen alue.
Kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus oli vuodelta 1830. Rakennus purettiin 1970-luvulla.
Taloon johti toista kilometriä pitkä puistokuja.
Rantakylä N:o 1
Kaksoisrustholliksi 1760-luvulla
Pinta-ala 596 ha (1850)
Torppia 10 (1830)

Omistajat:
[Omistajat olivat ainakin etäserkkujeni joukossa sotilaita. Sotia käytiin usein, sotilashenkilön elämä oli yleeensä lyhyt.]

Omistajana oli 1700-luvun alussa katselmuskirjuri Esaias Dahlqvist, vuodesta 1725 lähtien henkikirjoittaja Laurentius Burtz ja 1740-luvun alussa kapteeni Gregori Aminoff. 
Gregori Aminoff /1696-1758)is your 8th cousin five times removed.


Furumarckien sotilassuvulla Sokkala oli 1740-luvun lopulta 1840-luvulle. Majuri Magnus Otto Furumarck is your 9th cousin four times removed.





Furumarckien jälkeen 1800-luvun alkupuolella omistajana oli jonkin aikaa kapteeni Tigerstedt, sitten kauppias August Wilhelm Savander, maanviljelysneuvos Alfred Serlachius ja hänen perillisensä. 
Vuodesta 1901 Allan Schauman.
Allan Woldemar Schauman is your 11th cousin twice removed.

 vuodesta 1906 agronomi W.H. Spåre, vuodesta 1911 maanviljelijä Juho Kukkamäki ja vuodesta 1917 maanviljelijä August Tikka, joka möi Sokkalan 1928 Mikkelin maalaiskunnalle. 


http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/index.php?page=mikkelinmlk

22.2.2018

Varhain aamulla



Vastapäisten talojen värit varhain aamulla erkkerin pitsiverhojen yläosassa. Verhokangas on turkkilaista, malli viktoriaaninen. Idea on sama kuin itämaisissa taloissa: ikkunasta näkee ulos, mutta sinne ei näy sisään. Viktorian aikaan suosittiin ikkunoissa moninkertaisia verhoja: sivuverhoja, pitsiverhpja, kappoja. Verhot suojasivat huonekaluja ja mattoja haalistumasta. En ole nähnyt näitä sävyjä aikaisemmin.

17.7.2017

Kirjoitan divaanilla

Pushkin reclining on a divan
Pushkin kirjoitti divaanilla. Niin minäkin. En ole siis sohvaperuna vaan divaaniavokado. Otin kuvan venäläisen taiteen museossa Pietarissa.
Täällä kuvia Pushkin-museosta ja samasta museosta toisena vuonna käydessämme.

13.2.2017

Lasten ja nuorten ongelmat ennen ja nyt

Ongelmia: orpous, poliittinen levottomuus, pakolaisuus, lapsityövoima (lapset palvelijoina, "nokipoikina"), koulukiusaaminen, löytölapset, lukutaidottomuus, masennus, lapset kaivostyössä.

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti, 1992

Olin h
ämmästynyt, kun koululainen kirjoitti, että 15-vuotiaan Auroran elämä on helppoa. Ja kuitenkin kuitenkin Suomessa on siihen aikaan poliittista kuohuntaa, sortovuodet, Auroran äiti ja pikkuveli ovat kuolleet, isä on karkotettu Suomesta. Isä on poliittinen pakolainen. Posti on hyvin hidas ja isän kirjeet sensuroitu. Aurora ja hänen isänsä kirjeet eivät kohtaa. Aurora ei löydä heti Kanadasta isäänsä ja joutuu palvelijaksi

Ven
äjällä on levotonta, Elisabet-sisar on joutunut huonoon  seuraan, anarkistien joukkoon. 13-vuotias Olga on tuotu Helsinkiin kouluun, häntä kiusataan, "ryssitellään".

13-vuotias Molly on löytölapsi, ei tiedä mitään vanhemmistaan, elänyt ankeassa orpokodissa, palvelijana kartanossa, tekee töitä keittiössä aamusta iltaan, lukutaidoton. Myös muut tytöt ovat olleet lapsesta asti työssä. Maryn isä on ollut "nokipoika", pieni poika, joka nuohoaa savupiipun vartalollaan kiipeämällä ylös savupiipua. Hän on ollut myös työssä kaivoksessa lapsena.
Iida Suominen kokee seksuaalista väkivaltaa, lähentelyä työpaikassaan ja lähtee siksi Kanadaan. 
Kanadalaisen rikkaan liikemiehen poika Thomas on masentunut, kun isä ei suvaitse pojan suunnitelmia opiskella taidetta. Hän on itsemurhan partaalla.

Koululainen kysyi: Auttoivatko ihmiset tuolla tavalla toisiaan? Aurora ja Iida asuivat nimittäin tätinsä luona vaikeana aikana. Auttoivat. Vasta viime vuosikymmeniä on kadonnut sukulaisten välinen rakkaus.
Joitakin aikuisia ärsyttää optimismi. Sitä haluan antaa nuorille lukijoille.