1875 syntynyt isoisäni kertoi usein Pietarista, kun olin lapsi. Hän oli ollut useana kesänä työssä iisalmelaisen Putkolan kauppahuoneen laivassa, joka kulki Iisalmen ja Pietarin väliä. Hänen serkkunsa oli Putkolassa työssä kirjurina, myöhemmin johtajana mentyään naimisiin omistajan tyttären kanssa.
Serkku kertoi isoisälle: Nyt saat mukavan työn. Olet lastaajana, ja perillä saat olla vapaana (muistaakseni kaksi viikoa. ) Se oli ihanteellinen työ nuorelle miehelle, joka oli hyvässä kunnossa. Myös laivamatkan aikana hän oli vapaa, sai soittaa viuluaan toisen pelimannin kanssa, joka neuvoi hänet ottamaan myöhemmin soittotunteja Kuopiossa.
Ukki oli vähäpuheinen mies, ja sodan aikana ja sen jälkeen ei sopinut kovasti kehua Pietaria. Toivon, että olisin haastatellut ukkiani kunnolla, sillä hän eli vanhaksi, 94-vuotiaaksi. Hänelle tsaarien aika oli ollut hyvää aikaa kuten yleensä sen ajan suomalaisille.
Olin surullinen siitä, että ihana Pietari oli kadonnut ja kävin siellä ensi kerraan vasta 2010-luvulla, jolloin sisareni poika, ukin lapsenlapsi, oli sielllä töissä. Tuli käytyä silloin Pietarissa kolme kertaa, ja joka kerta olin mieheni kanssa siellä viikon tai kaksi hänen luonaan.
Pietari oli minulle lapsuudessa unelmien kaunis ja jännittävä kaupunki. Se on mukana melkein kaikissa kirjoissani, vanha Pietari ennen kuin bolshevikit sen pilasivat kuten ukilla oli tapana sanoa. Ukki meni naimisiin vuosisadan vauhteessa eikä käynyt sen jälkeen enää koskaan Pietarissa.
Katso kuvia vanhasta Pietarista.
https://monovisions.com/historic-bw-photos-of-st-petersburg-russia-in-the-19th-century/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti