Ernest Thompson Seton ja Toronto

Ernest Thompson-Setonin sukulaiset omistivat Spadinan, talon Don -joen laakson reunalla. 

[Spadina: A Story of Old Toronto 2000 [1957] by Austin Thompson Seton]

Ernest Thompson-Seton

Kommenttini: Ernest Thompson Seton oli skotlantilaista sukua oleva britti, joka muutti 6-vuotiaana Torontoon. Hän opiskeli taidetta Torontossa, Lontoossa ja Pariisissa. Setonin sukulaisilla oli Don-joen laakson reunalla talo, jolle oli annettu intiaaninimi Spadina. Don-joen ja sen sivujokien laaksot olivat Setonin poikavuosien paratiisi, ja siellä leikityt intiaanileikit ovat pohjana mm kirjalle Two Little Savages.

Nuo rehevät luonnonkauniit laaksot ja rotkot ovat säilyneet miltei koskemattomina ja tulivat tutuiksi siirtolaisuusvuosinani. Laaksojen ja Toronton ainutlaatuinen luonto ja 1980-luvulla Viktorian ja Edwardin ajan museona toimiva Spadina innoittivat minut kirjoittamaan nuortenkirjat 1900-luvun alun Torontosta.

Laakso Torontossa Asuimme lähellä Donin ja sen sivujoen laaksoja ja kävelimme niisssä usein

Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun loppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa Aurora-kirjassani.

Mieheni kävelyllä laaksossa

Toronton laaksot ja Aurora-kirjat

Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.

Kävelyt Toronton laaksoissa

Kuvassa mieheni kävelemässä Toronton kotimme lähellä olevassa laaksossa. On nähtävästi syksy. Muutin kuvan mustavalkoiseksi, jotta siihen tulee 1900-luvun alun tunnelmaa. Pidin välillä luontopäiväkirjaa laaksossa kulkiessani, ja jotkin kohdat ensimmäisestä Aurora kirjastani ovat suoraan luontopäiväkirjastani. Aurora-kirjojen laakso on yhdistelmä useista Toronton laaksoista.

Kävelimme tässäkin puistossa jatkuvasti, joten kuvaamista siirsi, ajatteli, että se on aina lähellä. Sitten äkkiä muutimmekin takaisin Suomeen, ja muutto toi paljon muuta puuhaa. Pitäisi ottaa aina valokuvat heti, kun muuttaa johonkin uuteen paikkaan.

Earl Bales Park oli meille lähin laakso viimeisinä Toronton vuosinamme.  Se on hyvin suosittu kaikkina vuodenaikoina kuten muutkin Toronton laaksoista.  Earl Bales Park on omistettu Rauol Wallenbergille.

Puistoissa , lue tästä tai klikkaa alla olevia hakusanoja.
Donjoen laakso kuvasarja Donjoen ja sen sivujokien laaksot ovat Toronton sydän.

Toronton puistot

Yellow Creek, puro joka virtaa eräässä Toronton laaksoista. Monesti ne ovat oikeammin rotkoja, jyrkkäreunaisia ja säilyneet sen vuoksi enimmäkseen luonnontilassa.


Katselin juuri Toronton karttaa. Asuin Torontossa seitsemän vuotta ja koko ajan oli jokin laakso lähellä, ensin oli aivan vieressä Taylor Creek Park, joka on eräs Don-joen sivujokien laaksoista. Lähellä oli myös Ernest Thompson Seton -puisto. Loppuajan asuimme lähellä Earl Bales puistoa, joka ei ollut yhtä luonnonvaraisessa tilassa, mutta sinne oli helppo laskeutua ja löysimme sieltä kauniita paikkoja, joissa kävimme välillä päivittäin. Earl Bales puistoon vievä päätie on nimeltään Raoul Wallenberg Road, puistossa esitetään kesäteatteria, näin siellä esimerkiksi Shakespearen näytelmiä ilmaisnäytäntöinä. Siellä voi harrastaa talviurheilua.


Pidin välillä luontopäiväkirjaa ja käytin sitä, kun kirjoitin Toronton luonnosta Aurora-kirjoissani.
Photo: Simon P/Wikipedia

Toronton laaksot ja Aurora-kirjat

Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissa sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Toronton syvät laaksot muodostavat urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa.
Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten.

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa se esiintyy vielä luonnontilassa. Juuri Don Valley on joutunut kokemaan suuria muutoksia Toronton muuttuessa suurkaupungiksi.

Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista. Hänen sukulaisensa omistivat torontolaisen laakson reunalla olevan Spadinan kartanon, joka on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojeni kartanolle. Spadina toimii museona, ja on nykyään entistettynä 1920-luvun asuun (ks Facebook/Spadina Museum).

Vierailin Spadinassa useaan kertaan Torontossa asuessani. Siihen aikaan se oli sisustettu lähinnä viktoriaanis-edwardiaaniseen tyyliin. Kirjani kartano sai nimensä torontolaisen Rosedale-kartanon mukaan, vaikka ensimmäisen kirjani nimessä esiintyvä Vaahteralaakso sopii sille paljon paremmin, ja kolmanteen painokseen tulen muuttamaan kartanon nimen siihen muotoon. (Rosedale on nykyään eräs Toronton kaupunginosista.)

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa olen kävellyt Torontossa asuessani .  Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani.

Sekä ensimmäinen että kolmas Aurora-kirjani alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein. Kirjoitin Aurora-kirjat palattuani Suomeen, vasta 1990-luvulla. Kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä on kirjastoissa.



Toby-kissa haudattiin laaksoon. Toby esiintyy Aurora-kirjoissa omana itsenään.

Artikkelini sokerivaahteroista Suomen luonto -lehdessä
Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Rememebering Don")