Wien. Belvedere

Matti Amnellin ja Rosanne Lamarren matkakuvia Itävallasta: Austria 2009 ja 2015.  Poikani ja miniäni olivat kesäkuussa 2015 kuukauden Itävallassa. Aluksi Vienna, Belvedere (Kahden barokkilinnan alue) ja vähitellen lisää kuvia. Kuinka kaunis onkaan Eurooppamme!
Täällä henkeäsalpaavan kauniita kuvia Schönbrunnista




Kuva: Rosanne Lamarre

Belvederen sivut (engl), historia, kokoelmat

Tonavan varrella: kesäkahvila

Photo: Matti Amnell
Summer café in the gardens of Melk monastery

Värikollaasi 199: Helsinki 1905

Nyt osui kohdalle. Aivan kuin poikani olisi käyttänyt alla olevaa värimallia tehdessään tätä kansikuvaa kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (1993 sekä yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora 2014). On jopa häivähdys punaista revontulissa taivaalla ja hirsimökissä.

Kuva on luonnosteltu Pohjoisrannassa laiturilla talvipakkasella talvella 1992-1993. Kirjoitin kaikki historialliset nuortenkirjani asunnossa, joka oli keskellä häämöttävien Johanneksen kaksoistornien vasemmalla puolen. Asuimme siellä 20 vuotta.

Useimmat rakennukset olivat vuonna 1905 samannäköisiä kuin nyt. Hirsimökki kertoo vanhasta ajasta. 1900-luvun alussa talvet olivat kylmiä. Helsingissä saattoi hiihtää ja ajaa reellä. Meren jäälle voitin laittaa luistinradat. Uspenskin vierellä oli talvisin luistinrata, joka ympäröitiin pienillä kuusilla.

Kylmiä talvia oli myös 1970-luvun alussa, jolloin asuimme Suomenlinnassa. Sinne saattoi silloin kävellä jäätietä myöten tai ajaa bussilla.

Koko kuva vanhasta Helsingistä.

Helsingin kaduilla hiihdettiin myös talvella 2010. Katso Helsinki-kuvani ja värikollaasini kansiossa Life in a Cold Climate - Helsinki 2010. !!

Värikollaasi 199 viikon värit

Menneen aikakauden lumoa Helsingin keskustassa

Photo: Matti Amnell
Taideterassi Linnunlaulun yläkerrassa, Sinisen kahvilan vieressä. Ateljee on auki viikonlopppuisin.
Voisin kuvitella Auroran ja Thomasin maalaamaan tänne.

Hellan mallina 1900-luvun alun postimyyntiluettelo

Missä milloinkin olemme asuneet, olemme olleet iltaisin kävelyllä. Siitä tulee riippuvaiseksi.

Torontossa oli sellainen outo tapa, että kerran viikossa sai laittaa kadulle roskia, jotka jäteauto kuljetti seuraavana päivänä pois. Joulun aikaan näki kadulla roskakasassa kokonaisia joulukuusia koristeineen. Muulloin siellä oli kaikenlaista roinaa, jota pesukarhut ja me oudot eurooppalaiset iltakävelijät töllistelimme ja jopa pengoimme, sillä yhden romu on toisen aarre.

 Kerran löysin tavaratalon 1900-luvun alun aikaisen postimyyntiluettelon näköispainoksen. Se oli hyvin kulunut, jo muutaman vuosikymmenen ikäinen sekin, mutta täynnä mitä ihmeellisimpiä kuvia. Sieltä löytyi hella lastenkirjani kartanoon. Poikamme piirsi siitä kuvan kirjaan muutamin tarpeellisin lisäyksin varustettuna.

Blogissani Broken Star kirjoitus Yhden romu on toisen aarre joulukuu 2005

Kuva on kirjoissani Aurora ja Molly 2009 Kirjapaja ja Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 2014.

Kaunis vanha Helsinki

41380010, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Koristeellisuus oli vielä arvossaan.
Kuva: Matti Amnell (Jr)

Aurora ja Niagara

Niagara Falls_1986_July_024, a photo by Brin d'Acier on Flickr.
Kuva suurempana

Niagara on eräs tärkeä paikka Aurora-kirjoissa. Ensinnäkin sen näkeminen on ollut eräs merkittävimmistä kokemuksista elämässäni. Tämän kuvan on ottanut poikani Matti, joka on tehnyt Aurora-kirjojen kansien kuvat. Asuimme 1980-luvun Kanadassa, ja Niagara oli lähellä. Siihen aikaan pääsi aivan lähelle putousta. En unohda tuota Niagaran väriä, syvää vedenvihreää. Olen käyttänyt Niagaraa yhtenä "päähenkilönä" kaikissa Kanadassa tapahtuvissa Aurora-kirjoissani. Ne ovat edelleen lukudiplomikirjoja joillakin  paikkakunnilla, vaikka painos on loppunut ajat sitten. [1500-luvusta kertovat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ovat Kirjadiplomin Aikamatkassa.]

Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.  Aurora 1-3. 2014

Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992) Kartanon esikuvana on Spadian kartanomuseo, joka sijaitsee nykyään miljoonakaupungiksi kasvaneen Toronton sydämessä. 1903:
Sisältyy yhteispainokseen

Puutarhan takaosaan oli rakennettu tiilistä ja kivistä näköalapaikka. Puita oli kaadettu sen edestä mäenrinteeltä, ja sieltä saattoi katsella edessä avautuvia peltoja ja farmeja sekä kauempana näkyvää kaupunkia. Kaupunki oli jo levittäytynyt soisen lahden ympärille ja oli kapuamassa arasti kukkuloille päin. Keskustassa kohosi siellä täällä muutama julkinen rakennus, jossa oli useita kerroksia, mutta enimmäkseen talot olivat matalia. Vaahteralaakson talonväki istui usein vanhojen tammien varjostamilla saniaiskoristeisilla valurautapenkeillä ja lepuutti itseään tenniksen ja kroketinpeluun jälkeen. Etäällä siinsi suuri Ontariojärvi, jossa purjeveneet lipuivat iltaisin pois näköpiiristä etelään ehkä Yhdysvaltoihin asti. Siellä kauempana olivat myös Niagaran putoukset, joista nousi sumua kilometrien päähän. (s. 17)

Kirjan lopussa Auroran isä on saanut työtä Yhdysvalloista, jonne isä ja tytär matkustavat junalla ja isä lupaa: "Matkalla poikkeamme myös Niagaralla". Niagara talvella! Se onkin näky. Joskus putoukset menevät jäähän! Ehkä luonnonhistorian tohtori Aug. Koivu ostaa tyttärelleen matkamuistoksi vuonna 1900 painetun kirjan, jossa on kuvia Niagarasta eri vuodenaikoina. (Internet Archive)

Aurora palaa Kanadaan kirjassa "Aurora ja villikyyyhkysten aika" (1995). Matti Amnell (Jr) kannen kuva Vaahteralaakson kartanon palmuhuoneesta on alla:

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) on kummitustarina ja alkaa Niagaralta. Lue lisää: Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? (Sisältyy yhteispainokseen Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. BoD

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.

Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.

Ukkonen jyrisi, salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.

Kun myrsky ja sade taukosivat, täysikuu tuli esiin hymyilevänä pilvien takaa. Kartanon korkea pääovi aukeni. Musiikillinen ilta oli keskeytynyt, vieraat käärivät viittojaan ja kaulahuivejaan tiukemmin ympärilleen ja pujahtivat nopeasti umpivaunuihinsa.

Vaahteralaakson kartano on viktoriaaninen talo, jollaisia Torontossa on edelleen. Se ei ole samannäköinen kuin Spadinan kartanomuseo, jonka muutamia huoneita olen käyttänyt kirjoissani. Spadina on sisustettu nykyään 1920-1930 -lukujen tyyliin Downton Abbeyn innoittamana.

Lapsille kirjoitetussa versiossa Anna Amnell "Aurora ja Molly" (1999)
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo vuoden 1905 Helsingistä.

Aurora-kirjat (1991-1999, Kirjapaja) ovat loppuunmyytyjä. Niitä on kirjastoissa ja kirja-antikvariaateissa.

Nimi Aurora: Auroran kummit ja kaimat.
Kuvitus: Matti Amnell

Jotkut kirjastot pitävät Aurora-kirjoja kanadalaisina kirjoina. Olen asunut yhdeksän vuotta Kanadassa, ja minulla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus.

Unelmien Pariisi

At Centre Pompidou, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Kun aloin kirjoittaa ensimmäistä Aurora-kirjaani kaksi lapsistani oli opiskelemassa Pariisissa. Kolmas lapseni oli vielä kotona Torontossa. Muistan, kuinka kerroin eräänä iltana hänelle ideaani ensimmäisestä Aurora-kirjasta.

Idea oli hänestä hyvä, ja juttelimme aamuyöhön asti siitä. Kun palasimme koko perhe Suomeen, hän opetti minut käyttämään tietokonetta ja innosti saamaan kirjan valmiiksi.

Tässä kuvassa on tyttäreni Pompidou-keskuksessa takanaan Pariisi. Se on unelmien kaupunki monille ihmisille. Tyttäreni opiskeli vuoden pääainettaan ranskalaista filologiaa Sorbonnessa. Hän asui Luxembourgin puiston vieressä olevassa tyttöjen asuntolassa.

Samana vuonna lähti myös vanhin lapseni Matti Pariisin opiskelemaan. Hänkin opiskeli ensin Sorbonnessa ranskan kieltä ja kulttuuria ja myöhemmin taidetta. Hän asui alussa Kanadan valtion omistamassa asuntolassa, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa, joka opiskeli Sorbonnessa entistämistä ja arkeologiaa.

Kun kerroin Torontossa perhelääkärillemme, että tytär ja poika ovat molemmat lähdössä Pariisiin opiskelemaan, hän sanoi tyytyväisenä: "Ei ole hyvä nuoren tytön lähteä yksin Pariisiin kokonaiseksi vuodeksi". Perhelääkärimme oli myös rabbi ja terapeutti, joten hän tiesi, että kaikenlaista voi sattua Pariisissa. Mutta kaikki meni rauhallisesti.

Toisessa osassa Aurora-kirjoja Aurora saa stipendin Pariisiin, jossa Thomas on jo opiskelemassa. Minulla oli tarkoituksena kirjoittaa Aurora-sarjaan kirja "Aurora Pariisissa". Aurora olisi asunut samassa tyttöjen asuntolassa, jossa tyttäreni asui melkein 90 vuotta myöhemmin. Mutta siinä vaiheessa silloinen kustantajani oli tehnyt ensimmäisen toistuvista päätöksistään lopettaa nuortenkirjojen julkaiseminen. Minä kyllästyin koko juttuun ja laitoin kokoamani Pariisi-aineiston talteen. Sitä kirjaa ei ole tullut kirjoitettua.

Tuli kuitenkin kirjoitettua myöhemmin saman kustantajan pyynnöstä lasten versio Aurorasta (Aurora ja Molly 1999), ja sen kuvitti poikani Matti. Hän piti Ranskan kulttuurikeskuksessa Helsingissä myös näyttelyn Pariisin vuodenajat.

Lasteni osuus Aurora-kirjoihin on ollut tärkeä, ja Pariisi on edelleen meille läheinen lomakaupunkina. (Matin piirros Pariisista 2013)

Sisäpiha Pariisissa

Interior courtyard in Paris, 6eme arrondissement., a photo by Brin d'Acier on Flickr.

6eme arrondissement.
Helmikuu 2013, Matti Amnell

Kevät Pariisissa

IMG_6201, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Palais du Luxembourg. Kuva: Matti Amnell, joka kuvitti opiskeluaikanaan kirjani Aurora ja Molly ja teki Aurora-kirjojen kansien kuvat.

Edwardin ajan muotia

Auroran ajan muotia elokuvissa. Paljon loistavia kuvia ja linkkejä elokuviin.
Yllä olevassa kuvassa on Matti Amnellin kuva Aurorasta ensimmäisen Aurora-kirjani kannessa
Edwardian Fashion Image Gallery
period movies

Aurora-kirjat ja Pariisi

Syksy Pariisissa. Kuvan on ottanut poikani Matti, [linkistä pääsee Matin Pariiis- ja Ranska -kuviin) joka on kuvittanut kaikki kirjani. Hän on opiskellut pitkiä aikoja Pariisissa, samoin hänen vaimonsa. Myös tyttäreni on opiskellut Pariisissa. Pariisi tuli läheiseksi koko perheelle. Minun oli tarkoitus kirjoittaa Aurora-kirja, joka tapahtuisi kokonaan Pariisissa. Kaapissa on matkalaukullinen materiaalia siihen, mutta sitten tuli lama, 1990-luvun lama, joiden aikana Aurora-kirjat ilmestyivät.

Pariisi on tärkeä Aurora-kirjoille. Kirjasarjani päähenkilö Aurora Koivu haaveilee taiteilijan urasta, opiskelee taidetta Ateneumissa ja saa apurahan Pariisiin. Auroran poikaystävä, myöhemmin sulhanen, Thomas Austin on Pariisissa jo Euroopan matkalla enonsa Edwardin kanssa. Hän opiskelee siellä ja tulee Pariisista käymään Auroran luona Helsingissä. 

Kirjani "Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992) ja Aurora ja Pietarin serkut (1993). 

Mustakantinen luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia. Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.painos 1992)

Molly O'Day, orpo palvelustyttö haaveilee Pariisista, kun kuulee Auroran ja Thomasin puhuvan siitä niin paljon. Kun Aurora ja Thomas ovat taas lähdössä Pariisiin opiskelemaan, Molly on epätoivoinen:

Molly juoksi laakson pohjalle asti ja tunkeutui vadelmapensaitten keskelle. Hän työnsi kirjansa syvälle taskuun ja alkoi ahmia lämpimiä mehukkaita marjoja. Sitten hän kiipesi vanhaan tammeen. Puussa oli viileää ja varjoisaa.

Molly asettui lempipaikkaansa, tukevalle oksalle, joka muodosti kuin nojatuolin. Hän syleili puunrunkoa, ja kuumat kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan.

Pian Aurora ja Thomas muuttaisivat Pariisiin. Päiväkaudet Thomas selaili uutta Baedekerin Pariisin opasta, jonka Edward oli tuonut hänelle, ja kertoi Auroralle Pariisista.

Kaikki olisi jännittävää Pariisissa. Kadut olisivat täynnä kiinnostavia ihmisiä, hienoja kiiltäviksi harjattuja hevosia ja korkeita hevosomnibusseja. Hienot rouvat puhdistivat siellä autonlyhdyt kalliilla hajuvedellä ja pienet köyhät tytöt möivät linnunsiemeniä katujen kulmissa.

  Voi kunpa pääsisin sinne, haaveili Molly. Hän näki jo itsensä kirjakauppiaana tai kukkaistyttönä, jolla oli kori täynnä pitkävartisia hehkuvanpunaisia ruusuja.

  Kaikki Thomasin puheet olivat painuneet Mollyn muistiin kuin hehkuvalla raudalla poltettuina. Sitten, kun Aurora ja Thomas olisivat menneet, Molly olisi taas yksin. Vanessa-neiti ei välittänyt hänestä enää, ja rouva Jones ajoi hänet nykyään pois keittiöstä häiritsemästä.

  Noah ei ollut välittänyt hänestä enää pitkiin aikoihin. Hän oli ollut niin olevinaan siitä, kun sai olla vanhan tohtorin apuna. Nyt Noah oli matkustanut Chicagoon sanomatta Mollylle edes näkemiin ja vienyt Tobynkin mukanaan isossa puulaatikossa, jonka verkkoikkunasta Toby oli naukunut jäähyväiset.

  Molly itki kauan, pyyhki sitten kyyneleensä ja otti hameensa syvästä taskusta erään aarteistaan, pienen silkkipaperikäärön, johon oli kirjoitetty Marrons Glaces. Se oli makeinen, mehevä sokeroitu kastanja. Edward-herra oli tuonut noita kalliita herkkuja Pariisista.

  Molly piteli käsissään silkkipaperikääröä, haisteli sen sokerista tuoksua ja avasi paperin. Vesi herahti hänen kielelleen, kun hän näki kastanjan herkullisen pyöreyden. Nyt olisi oikea aika syödä se. Sitten vasta hän olisi ikuisesti synkkä ja alakuloinen.

  Molly puraisi palasen ja sulki silmänsä. Sokerilla kuorrutettu kastanja oli enemmän kuin ihana, se oli taivaallinen, se oli enkelten ruokaa, päätteli Molly. Ja Pariisissa syötiin koko ajan tällaisia!

Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995.  

Kirjoitin ensimmäiset Aurora-kirjani nimellä Pirkko Pekkarinen. Toivon, että voin ottaa niistä uudet painokset nimellä Anna Amnell, jota olen käyttänyt kaikissa muissa kirjoissani.

P.S. Se onnistui vuonna 2015 Vaahteralaakson Aurora