Luin historiallisia romaanejani varten myös sukuhistoriaa. Äitini isä pelimanni ja suksimestari Jaakko (Jakob) Rytkönen oli kotoisin Pielavedeltä, Pielaveden Rytkösiä, ja siksi aloin lukea myös Pielaveden historiaa. Sieltä löytyi sukututkimuksista tuttuja miesten- ja talojen nimiä, mutta löytyi myös kiinnostava nainen Sara Wacklin.
Kuvassa äitini 37-vuotiaana, pikkusiskoni kastetilaisuudessa. Äiti eli 97-vuotiaaksi.
Kun löysin netistä Sara Wacklinin kuvan, minua alkoi naurattaa: ihan meidän äidin näköinen. Tuollainen Sara Wacklin -ilme oli puheliaalla ja nauravaisella äidilläni harvoin, mutta tarpeeksi usein, jotta tunnistin sen. Ja nuo silmäkulmat ja eräänlainen eksoottinen kolhous, jota näin sukukokouksessa, ainoassa Rytkösten sukukokouksessa, jossa olen käynyt.
Sara Wacklin kertoo kirjassaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta" myös sukunsa kantaisästä, tarinan "iisalmelaisesta nuorukaisesta", kovin tutun ja usein toistuneen tämän sukuni historiasta. Teini-ikäinen poika lähtee kävelemään Pielavedeltä Iisalmeen/Ouluun ja löytää kaupungista onnensa niin kuin englantilainen Dick Whittington, joka lähti Lontooseen kissansa kanssa. Näin tapahtui ainakin äidinpuoleisissa Rytkösen ja Räisäsen suvuissa.
Samalla tavalla lähtivät onneaan etsimään monet isoisäni sukulaisista. Yksi serkku, Juho Räisänen, meni juoksupojaksi Iisalmeen Putkolan tavarataloon ja päätyi sen johtajaksi mentyään naimisiin johtajan ja omistajan tyttären kanssa. Tämän sukutarinan kertoi pikkuserkkuni, kyseisen miehen tyttärentytär. Kuuluisia ovat kahden Rytkösen pojan tarinat. Toinen on Aino Ackten äidin Emmy Achten isoisän tarina ja toinen tämä tapaus Wacklin. Se tuli mieleen, kun osuin erääseen uuteen blogiin.
Tyttäreni ilahtui, kun kerroin Sarasta, sillä Sarakin opiskeli Pariisissa kuten tyttäreni. Hän oli myös kuten minä late bloomer, suoritti 45-vuotiaana opettajantutkinnon Pariisissa, perusti koulun, kirjoitti. Lahjakas ja tarmokas nainen.
Sara Wacklin on kolmas serkku viiden sukupolven päässä-
Täällä suku
