"Billiard room" by SimonP - Own work. Wikipedia. Spadina-museon biljardihuone entistettynä
Sikarin tuoksun lehahdus katuvilinässä tuo mieleeni isoisän. Tupakkanostalgiaa on vieläkin, vaikka kukaan perheessäni ei polta. Tupakointi ei tartu, mutta haju tarttuu vaatteisiin, ja kadulla tai pihalla tupakoivien tupakansavu nousee yläkertaan jopa neljänteen ja kuudenteen kerrokseenkin ja on pakko sulkea ikkuna varsikin jos on allerginen tupakansavulle.
1900-luvun alussa tupakka kuului arkeen ja juhlaan. Olen kuvannut Aurora-kirjoissa sitäkin puolta elämästä. Kuvassa on biljardihuone Spadinan museosta, entisestä Spasina-nimisestä kartanosta, josta olen lainannut monia huoneita tai yksityiskohtia Aurora-kirjoihin.
"Thomas meni biljardihuoneeseen ja sytytti valot. Seiniä kiertävät maalaukset näyttivät aavemaisilta. Puut olivat kuin rivi haamuja, jotka tanssivat pimeällä kedolla.
Lapsena Thomas oli toivonut usein
olevansa aikuinen mies, joka saisi seisoa tupakansavun täyttämässä
biljardisalissa paitahihasillaan kuubalainen sikari suupielessä ja nauraa
kovalla äänellä muiden isopartaisten ja tuuheaviiksisten miesten kanssa.
Joskus hän hiipi salaa alakertaan ja
kuunteli biljardihuoneen oven takana, kuinka katosta riippuvat pisterenkaat
kolahtivat, kun joku pelaajista sai pisteen ja siirsi kepillään rengasta.
Lastenhoitaja keskeytti aina hänen haaveensa, antoi korvapuustin ja raahasi hänet
yläkertaan lastenhuoneeseen."
Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (1992 2. painos, loppuunmyyty), sivuilla 176-177.
Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos Aurora-kirjoista) 2014, sivuilla 115-116.
