Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

4.4.2014

Biljardihuone



Torontolaisen Spadina-museon biljardihuone. Kuva Wikipedia: Spadina House/SimonP
Spadina-museo avattiin 1984, ja sain tästä museosta idean kirjoittaa Edwardin ajasta eli 1900-luvun alusta kirjan Aurora Vaahteralaakson tyttö.
Museon teema on nykyään 1920-luku, josta kertoo kuvassa olevan naisen asu.

tekstinäyte kirjasta, joka tulee olemaan osa tänä vuonna ilmestyvää yhteispainosta Aurora-kirjoista:

Thomas meni biljardihuoneeseen ja sytytti valot. Seiniä kiertävät maalaukset näyttivät aavemaisilta. Puut olivat kuin rivi haamuja, jotka tanssivat pimeällä kedolla.
Lapsena Thomas oli toivonut usein olevansa aikuinen mies, joka saisi seisoa tupakansavun täyttämässä biljardisalissa paitahihasillaan kuubalainen sikari suupielessä ja nauraa kovalla äänellä muiden isopartaisten ja tuuheaviiksisten miesten kanssa.

Joskus hän hiipi salaa alakertaan ja kuunteli biljardihuoneen oven takana, kuinka katosta riippuvat pisterenkaat kolahtivat, kun joku pelaajista sai pisteen ja siirsi kepillään rengasta. Lastenhoitaja keskeytti aina hänen haaveensa, antoi korvapuustin ja raahasi hänet yläkertaan lastenhuoneeseen.
Aurora Vaahteralaakson tyttö, 1991 (2. painos 1992), sivu 176

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti