Pietari Kalm kävi Niagaralla ja söi popcornia

Pietari Kalm (1716-1779) teki tutkimusmatkan Amerikkaan. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka kävi Niagaralla. Hän oli taatusti ensimmäinen, joka söi popcornia. Intiaanit valmistivat sitä nuotiolla.

Hän näki myös hänen aikansa jälkeen sukupuuttoon kuolleita villikyyhkyjä ja kirjoitti,  että niitä oli  ”lentelemässä uskomattoman suurina parvina”. Ne lepäsivät puitten latvoissa. Muuttokyyhkystä tutkimuksen kirjoittanut Kalm arveli niiden painon voivan kaataa erämaissa puita. Niitä oli valtavasti, ja ne söivät viljan pelloilta, Siksi niitä alettiin pyydystää verkoilla.

Lue blogikirjoitukseni Pietari Kalmista toisesta blogistani. 
Ja tästä blogista 

Aurora ja villikyyhkysten aika: Villikyyhkyset kuolivat sukupuuttoon

Kirjoitan yhteispainoksen lopussa lukijoille suunnatussa kirjoituksessa:

 --Luontoa ja 1900-luvun alun maailmaa symboloivat [Aurora-kirjoissa] villikyyhkyset eli muuttokyyhkyt.
Villikyyhky eli muuttokyyhky aiotaan herättää eloon DNA:lla (koko blogikirjoitukseni Blogisisko.blogissani)

Pietari Kalm on GENIn mukaan viides serkkuni kahdeksan sukupolven takana. Se ilahduttaa minua.
Peter Kalm is your fifth cousin 8 times removed

Wikipedian artikkeli Pietari Kalm
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pehr_Kalm
Lue artikkeli Pietari Kalmista myös Kansallisbiografiasta
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2618

Näkikö Aurora villikyyhkysen?

Virallisesti viimeinen villikyyhky nähtiin Ontariossa 1800-luvun lopulla. Niitä oli vielä Amerikan puolella. Näkikö Aurora vuonna 1906 keväällä muuttolintujen joukossa muutaman villikyyhkyn? Fiktiossa on kaikki mahdollista:

"Puiden latvat olivat mustanaan muuttolintuja. Ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain kauniita sinertävänharmaita oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikollakin pitkää pyrstöään heiluttaen. Villikyyhkysiä. Aurora oli nähnyt kuvan villikyyhkysistä."

ja vähän myöhemmin:

 "  - On villikyyhkysten aika, sanoi Aurora. - Näin niitä tänä aamuna. Ihanat villikyyhkyset! Vapaita niin kuin mekin!  

  Thomas ei halunnut kertoa Auroralle näin juhlapäivänä, että muuttokyyhky eli villikyyhkynen oli kuolemassa sukupuuttoon. Oli ihme, jos Aurora oli nähnyt niitä. Ennen niitä viipyi muuttomatkallaan miljoonittain Toronton laaksoissakin. Kaikkien mielestä niitä oli ollut silloin aivan liian paljon. Villikyyhkyslauma saattoi syödä kaiken siemenviljan pelloilta. Siksi farmarit pyydystivät niitä verkoilla ja veivät ne luodinruuaksi ampumakerholle. Nyt niitä ei oltu nähty enää moneen vuoteen."

Huomautus: 1980-luvulla, jolloin aloin kerätä aineistoa Aurora-kirjoihin Torontossa asuessani, ei vielä tiedetty yhtä paljon kuin nyt villikyyhkyistä. Siksi olen tehnyt tekstiin muutaman pienen muutoksen. Tarkkaavainen lukija havainnee ne.

Aurora ja villikyyhkysten aika: Villikyyhkyset kuolivat sukupuuttoon

Villikyyhky eli muuttokyyhky

Muuttokyyhky herätetään henkiin DNA:n avulla

Niin myös Aurora-kirjani, joissa muuttokyyhky vielä nähdään. 
Käyn läpi Aurora kirjojani, joista kolme laitetaan tänä vuonna yksiin kansiin. Tuntuu ihmeelliseltä lukea kirjaa, jonka on kirjoittanut 20 vuotta sitten (Aurora ja villikyyhkysten aika 1995). Villikyyhkyt eli muuttokyyhkyt kuolivat sukupuuttoon, vaikka niitä oli suunnattomasti vielä 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikassa, varsinkin Toronton laaksoissa:

Aurora tiesi, että hänen isänsä mielestä Toronton laaksot olivat luonnontieteilijän paratiisi. Ne olivat kuin viidakkoja mahtavine itkupajuineen, köynnöksineen, hemlokkeineen ja sokerivaahteroineen. Niissä viihtyivät ketut, pesukarhut, piikkisiat ja peurat. Saattoi nähdä satoja erilaisia lintuja ja mitä ihmeellisimpiä kasveja.
Toisen ikkunan edessä aukeni kukkameri: magnolia oli puhjennut kukkaan. Taloa korkeampi lehdetön puu oli täynnä teevadin kokoisia vaaleanpunaisia kukkia, joista tuli mieto tuoksu. 

Puitten latvat olivat mustanaan lintuja. Aurora arvasi, että ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain sinertäviä oranssirintaisia variksenkokoisia lintuja tepasteli nurmikolla pitkää pyrstöään heiluttaen. Ne olivat villikyyhkysiä, joita sanottiin myös muuttokyyhkyiksi.
Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995 Kirjapaja (julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen)

[Suomessa on ollut käytössä 'muuttokyyhkyn' ohella myös nimi 'vaeltajakyyhkynen', vrt. passenger pigeon, wild pigeon englannissa.]

Vain muutama lehti kirjoitti tästä kirjasta arvostelun: HBL,  Kirkko ja kaupunki, kumpikin hyvän arvostelun. Siihen aikaan kustantajat saivat onneksi tukea vähälevikkisen arvokirjallisuuden julkaisemiseen.

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen --många dagsaktuella problem. "
Majlis Qvickström, HBL [Aurora ja villikyyhkysten aika 1995]

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki