Aurora-kirjoissa on myös afrikkalaisten historiaa

Aurora ystävystyy kartanon mustan puutarhurin lapsenlapseen, pikkupoikaan, joka haaveilee tulevansa lääkäriksi. Eräs toimittaja moitti minua kirjan ilmestyttyä radiohaastattelussa jo siitä, että olin laittanut mustan pojan lukemaan kirjaa. Eikö mustien pitänyt olla Amerikoissa puuvillapelloilla?  Mutta minähän kirjoitin Kanadasta.

Auroran ystävä Noah Washington käy mustien lasten koulua Torontossa ja kartanon vanha kotiopettajatar antaa yksityistunteja lahjakkaalle pojalle ja opettaa "soittamaan pianoa, fysiikkaa, puhumaan ja kirjoittamaan ranskaa ja muuta sellaista, mitä ei opeteta mustien lasten koulussa. Siellä opetetaan vain lukemista, kirjoittamista ja vähän laskentoa", kuten Noah kertoo Auroralle. 

Samaan aikaan, kun aloin suunnitella esikoisteostani, oli silloisessa kotikaupungissani Torontossa näyttely Toronton mustien historiasta. Siellä oli paljon kuvia 1800-ja 1900-lukujen vaihteesta: mustien klassisen musiikin orkesteri, "Tuomo setä", joka oli muuttanut Torontoon ja toimi pappina, torontolainen musta lääkäri. 

Kun kirjani sitten ilmestyi, olin palannut Suomeen, jossa kirjoitettiin 1990-luvulla nuortenkirjoistakin paljon kirja-arvosteluja, niin minunkin kirjoistani, mutta yhdessäkään niistä ei kiinnitetty huomiota siihen, että kirjoitin esikoisteoksessani myös Pohjois-Amerikkaan tuotujen mustien historiasta. Päähenkilöt ovat keksittyjä, mutta historiallisesti totta.

 Aurora kertoo Thomasille: 

 Tiedätkö, että Noah'n vanha isoisä oli Afrikassa heimopäällikön vanhin poika. Hänestä piti tulla kuningas! Eräänä päivänä hän oli metsästämässä toisten poikien kanssa, ja vihollisheimon orjakauppiaat tulivat ja ottivat hänet kiinni. Hänet lähetettiin New Orleansiin ja myytiin orjamarkkinoilla. 
 - Tuota minä en tiennyt, Thomas sanoi. He kävelivät vierekkäin tietä pitkin.

 - Se tapahtui kauan sitten. Hän on hyvin vanha. Amerikassa hän rakastui tyttöön, joka oli samasta heimosta kuin hän. He puhuivat salaa omaa kieltään. Eräänä päivänä joku kuuli heidän puhuvan sitä kieltä, ja Noah'n vanha isoisä myytiin heti toiselle plantaasille, vaikka he olivat naimisissa. Iso-ukki - tietysti hän ei ollut silloin vielä iso-ukki - joutui kävelemään monta kymmentä kilometriä, kun sai mennä tapaamaan kerran kuussa perhettään.
 - Tuohan on kuin Tuomo-sedän tuvasta.
 - Tiesitkö, että Noah'n isoisä tunsi oikean Tuomo-sedän? Tuomo-sedästä tuli pappi ja hän asui täällä Kanadassa.
 - Noah'n perhe on asunut täällä jo ennen meitä. Isosetäni omisti tämän talon. Hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat, ja hän jätti omaisuutensa perinnöksi isälleni. Isosetäni vaimo auttoi Amerikasta paenneita orjia. Noah'n iso-ukki pakeni hänen avullaan tänne maanalaista rautatietä. Orjia kuljetettiin salaa paikasta toiseen taloihin ja kirkkoihin, joita sanottiin asemiksi. Täällä Kanadassa heistä tuli vapaita. 

 Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), 112-113) ja yhteispainos Vaahteralaakson Aurora (2014) sivut 73-74. 

 P.S. Kirjaani vaikutti myös se keskustelu, jonka kävin Torontossa puhujakiertueella olevan Nelson Mandelan vanhimman tyttären Maki'n ja hänen silloisen aviomiehensä kanssa. Siitä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Lisäys: Kerron  myös fiktiivisten vanhan kotipettajattaren ja fiktiivisen mustan puutarhurin nuoruuden 
ihastumisesta sekä tosiasioihin perustuvan tarinan siitä, kuinka varakkaan mustan torontolaisperheen  tytär Minnie Minks ryöstettiin petoksen - avioliittolupauksen -  avulla Yhdysvaltoihin ja myytiin siellä orjaksi. Sillä tarinalla oli onnellinen loppu, Minnien löydettiin ja vapautettiin.




Vrt mustan nuorukaisen kuva Eremitaasissa.
Tänään Helsingin Sanomat:
"Historiassa on monia hahmoja, joiden tarina kuulostaa kiehtovuudessaan keksityltä, mutta on silti täyttä totta." Tommi Uschanov: "Afrikkalainen orja on osa historiaamme" [Pushkinin äidin isoisä oli afrikkalainen]
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1449199106271

Mustien historiaa Aurora-kirjoissa

Aurora_1999_00014, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

"Näkymätön" Nooa ja hänen kissansa Toby Matti Amnellin (Jr) piirtämänä kirjassani Aurora ja Molly (1999)

Jostain syystä kukaan ei ole maininnut Aurora-kirjoista kirjoittaessaan, että niissä käsitellään mustien asemaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Asuin yhdeksän vuotta monikulttuurisessa Kanadassa ja sitä ennen olin teini-ikäisenä vaihto-oppillaana Yhdysvalloissa. Totuin erilaisiin ihmisiin.

Oli luonnollista, että nuortenkirjoissani kerrottin myös muista kuin eurooppalaisista ihmisistä. Mutta kaiken tuli tapahtua 1900-luvun alun maailmassa.

Joku on moittinut, että kirjoissani ei kerrota intiaaneista, vaikka heistä kerrotaan jo kirjan ensimmäisellä sivulla. Lisäksi siirtolaiset laivalla keskustelevat elämästä intiaanien naapureina.

1900-luvun alun Torontossa oli Aurora-kirjojen tapahtuma-aikaan eli 1900-luvun alussa (vain Aurora ja Pietarin serkut tapahtuu Suomessa) muidenkin kulttuurien ja rotujen edustajia, vaikka britit olivat enemmistö. Kiinalainen poika tuo pyykin pesulasta, joita kiinalaiset pitivät siihen aikaan Torontossa.

Nooa Washington on mukana myös kirjoissa Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Aurora ystävystyy Nooaan, vaikka Nooa on nuorempi kuin Aurora. Nooan kautta kerrotaan siitä, kuinka orjuuden aikana mustaa väestöä pakeni Kanadaan ns. maanalaista rautataietä eli piilotalojen kautta. Myös Molly kiintyy Nooaan. Toby, jonka esikuvana oli meidän samanniminen kissamme, on Nooan kissa.

Kerron myös mustien elämästä 1900-luvun alun Torontossa. Minulla oli onnea, sillä Torontossa oli juuri 1980-luvun lopulla näyttely, jossa kerrottiin siitä. Oli kuvia arjesta ja juhlista. Oli kuva orkesterista ja koulusta. Kuvien alla oli selitys, ja näyttelyyn liittyi kirja.

Nooan ihanne on musta lääkäri, joka tunsi Abraham Lincolnin ja sai häneltä hartiahuivin, jota Lincoln oli käyttänyt. Tositarina, todellinen henkilö. Noa rakastaa kirjoja ja lukemista ja haaveilee ryhtyvänsä lääkäriksi.

Nooan iso-isoisä on kartanon puutarhuri. Hänet ryöstettiin lapsena Afrikasta ja myytiin orjaksi. Nykyään tiedämme, että ryöstön teki todennäköisesti jonkun toisen heimon jäsen.

Ihmettelen vieläkin, miksi Nooa on ollut näkymätön Aurora-kirjoja arvostelleille. Radiohaasttatelussa kylläkin haastattelija ihmetteli sitä, että musta poika luki kirjaa. Hän oli kuitenkin huomannut Nooan.

Lisäys  2014: "Spadina Museum was awarded the Ontario Museum Association Award of Merit in conjunction with Dawn Roach Bowen for their Black History Month programme Meet Mrs. Pipkin in 2002. Mrs. Pipkin was a laundress at the Spadina house in the 1860s, where she came after escaping slavery in the United States."

[Rouva Pikin, Spadian musta pyykkäri oli paennut orjuutta Amerikasta !860-luvulla]

vrt Monenlaisten lasten Suomi. HS/Kulttuuri 4.82013

P.S. Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä. Ne alkavat loppua kirjastoistakin. Koska minulla on niiden oikeudet, olen alkanut miettiä , pitäisikö minun ottaa itse niistä uudeta painokset.

Rautatiet työllistivät Pohjois-Amerikan mustat 1900-luvun alussa

1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat rautateiden kulta-aikaa Pohjois-Amerikassa. Siitä hyötyi erityisesti musta väestö. Heitä palkattiin junaan kokeiksi, tarjoilijoiksi ja junanpalvelijoiksi makuuvaunuihin. He olivat tehokkaita, hienotunteisia ja hyvin käyttäytyviä. Palkka oli pieni, mutta juomarahat lisäsivät sitä. Suurin osa suurkaupunkien mustien perheiden isistä oli työssä rautateillä, ja se merkitsi taloudellista turvallisuutta. Vielä 1920-luvulla viisi kuudesta lapsesta kasvoi perheessä, jossa oli isä ja äiti. Vuonna 1928 oli 90% Montrealin mustista miehistä työssä rautateillä. Lama pakotti myös collegen käyneet mustat töihin rautateille. (Tilannetta voi verrata maahanmuuttajien asemaan 2000-luvun Suomessa,)

Tilanne muuttui 1960-luvulla, kun junalla matkustaminen väheni. Samaan aikaan mustat naiset alkoivat saada paremmin työtä. Usein äidillä oli isompi palkka kuin isällä. Tästä alkoivat Ebony-lehden mukaan mustan miehen ongelmat.
Ks. myös Encyclopedia of Canadian Peoples.