Lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitin päiväkirjaa ja runoja niin kuin useimmat tytöt tekevät. Yksi runo julkaistiin lehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (Vanhat kauniit kellot keskellä metsän kaikuu - no jotain sellaista). Lähetin joitakin runoja Nuoren Voiman liittoon ja sain ystävällisen arvostelun. Kaikki runot, päiväkirjat, piirustukset ja kulttuurikilpailussa palkittu pastellityö [puuastia, jossa oli hedelmiä, muistan sen] katosivat jossain muutossa, kun en enää asunut kotona. En kokenut asiaa yhtä traumaattisena kuin esim. Peter von B. vastaavaan tilanteen.
Kirjoitin myös "näytelmän" (lyhyen kohtauksen), jossa kaksi maalaismiestä matkustaa junassa. Näytin sitä äidinkielenopettajalle ja ehdotin, että se voitaisiin esittää. Hän luki sitä ja oli pakahtua pidätetystä naurusta. Sitä ei esitetty tietenkään, ja siitä on vain hämärä muisto jäljellä.
