Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

8.3.2016

Runotyttöiässä

491138040_d9ddd4b040_o-1

Lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitin päiväkirjaa ja runoja niin kuin useimmat tytöt tekevät. Yksi runo julkaistiin lehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (Vanhat kauniit kellot keskellä metsän kaikuu - no jotain sellaista). Lähetin joitakin runoja Nuoren Voiman liittoon ja sain ystävällisen arvostelun. Kaikki runot, päiväkirjat, piirustukset ja kulttuurikilpailussa palkittu pastellityö [puuastia, jossa oli hedelmiä, muistan sen] katosivat jossain muutossa, kun en enää asunut kotona. En kokenut asiaa yhtä traumaattisena kuin esim. Peter von B. vastaavaan tilanteen.

Kirjoitin myös "näytelmän" (lyhyen kohtauksen), jossa kaksi maalaismiestä matkustaa junassa. Näytin sitä äidinkielenopettajalle ja ehdotin, että se voitaisiin esittää. Hän luki sitä ja oli pakahtua pidätetystä naurusta. Sitä ei esitetty tietenkään, ja siitä on vain hämärä muisto jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti