Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993), joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisen suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa: Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.
"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei
venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin
tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli
suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.
Heti
avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli
datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat
barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet
talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa
mukaan.
Olgan
kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa
oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta.
Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan
asti.
--
Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta. Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.
Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.
--
Ylimmän
kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli
heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja
lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut
ammollaan odottaville poikasilleen.
Huvilan
pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki
Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita
koivukujalle vievään sorakäytävään.
Vanha
Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi
ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki
talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."
Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.
"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."
Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.
Lisäys: Olen muokannut Aurora-kirjoista yhteispainoksen. Siitä tulee myös BoD-omakustanne, sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)
