Ulkomainen adoptio on ollut suosittua Suomessakin. Lapsen maailma muuttuu, kun hänet adoptoidaan turvallisiin olohin, hän saa huolenpitoa ja koulutusta. Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan karanneita tai pois lähetettyjä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen.
Myös palvelijaksi pääseminen oli pelastus monelle lapselle.Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen, sillä ruokittavien määrä kotona väheni ja usein tyttö antoi ainakin osan palkastaan kotiin.
Palvelustyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Useimmat ihmiset kohtelivat palveluskuntaansa hyvin.Väinö Tanner kertoo muistelmissaan äidistään, joka oli ollut palvelijana ja oppinut taitavaksi taloudenpitäjäksi. Hän järjesti rautatiellä työssä olevan miehensä kanssa pojalleen Väinölle yliopistokoulutuksen.
Aurora ja Molly kertoo orvosta Mollysta, joka on jätetty vauvana lasten kodin rappusille Irlannissa. Hänet viedään lappu kaulassa Kanadaan. Näin tapahtui tuhansille lapsille. Nämä lapset vietiin lapsityövoimaksi maalaistaloihin ja kaupunkiperheisiin. Se oli parempi ratkaisu kuin nälkäkuolema tai joutuminen töihin tehtaaseen ja ompelimoon kotimaassa. Pahin oli nokipojan kohtalo, sillä hän joutui kiipeämään savupiipun sisällä (!) ja nuohomaan piipun omalla ruumiillana. Aurora-kirjojeni Maryn isä kertoo nokipoikana olosta. Pääsy maalaistaloon rengiksi oli pelastus, ja siinä sai ystäviä: hevoset.
Palvelijana oleminen ei ollut lapsuutta
sellaisena, kuin me sen nykyaikana käsitämme: leikkiä ja koulunkäyntiä. Mollylle Kanadaan
tulo ja kartanon palvelustyttönä olo merkitsi kuitenkin täydellistä elämänmuutosta. Hän
oli ollut sitä ennen Irlannissa ankeassa orpokodissa.
Vaahteralaakson kartanossa vanhemmat palvelustytöt ovat ystävällisiä Mollylle. Hänen maailmansa muuttuu: hänestä tulee yksilö:
"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli. moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin."
Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja. 105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa.
Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.
Kirja-arvosteluja:
mm:
"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa,
Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.
"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.
