Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

4.4.2008

Mollyn elämä muuttuu

 


Molly pesee kartanon hellaa. Kuva: Matti Amnell. Kirjassa Anna Amnell: "Aurora ja Molly" (1999)

Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen. Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Tyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Väinö Tanner kertoo muistelmissaan äidistään, joka oli ollut palvelijana ja oppinut taitavaksi taloudenpitäjäksi. Hän järjesti rautatiellä työssä olevan miehensä kanssa pojalleen Väinölle yliopistokoulutuksen.

Palvelijana oleminen ei ollut lapsuutta sellaisena, kuin me sen käsitämme: leikkiä ja koulunkäyntiä. Mollylle Kanadaan tulo ja kartanon palvelustyttönä olo merkitsi täydellistä elämänmuutosta. Hän oli ollut sitä ennen Irlannissa orpokodissa. Irlannista vietiin paljon lapsia Kanadaan palvelusväeksi ja kasvateiksi. Jotkut pääsivät hyvään kotiin ja saivat kunnollisen ammatin.

Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan lähteneitä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. Minunkin äitini suvussa Rytkösissä on useita esimerkkejä tällaisista tapauksista. Eräs poika pääsi leskiäitinsä kanssa pappilaan, äiti oli palvelijana ja lapset saivat kotiopettajalta samaa opetusta kuin pappilan lapset. Tämä poika valmistui itsekin papiksi ja kulttuurisuvun kantaisäksi. Toinen, Rytkösen suvun vesa hänkin, Pielavedeltä Ouluun talsinut teini-ikäinen poika, pääsi kasvatiksi oululaiseen perheeseen ja koulutettiin kellosepäksi. Hänen lapsenlapsensa oli laulajatar Emmy Achte ja tämän tytär Aino Ackte. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Mollyn tarina Aurora-kirjoissa, Auroran ja Vanessan "suojatiksi" pääseminen ja uusien mahdollisuuksien avautuminen, ei ollut ainutlaatuista tuohon aikaan. Samanlaisia ihmetarinoita ovat meidän aikammme adoptiot, joissa lapsi voi päästä kehitysmaan vaikeista oloista länsimaisen yhteiskunnan hyvin koulutetuksi jäseneksi.
Posted by Picasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti