Anna Amnell. Aurora

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa.Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

18.10.2014

Trymoo oli valonlisä

trymoopeili

Lapsuudenystäväni trymoopeili ulottuu melkein kattoon asti. Peili on perintö hänen apteekkariserkkunsa kodista. Photo: Anna Amnell

Lamput ja peili: "Tavoitteena ei ollut koreus, vaan valo. Ne joilla oli varaa ripustivat valaisimiin prismoja ja hiottuja lasipalloja lisäämään valoa.

Himoittu korkean teknologian tuote oli peili. Se oli enemmän heijastin kuin kuvastin. Ennen pitkää niitä nikkaroitiin myös vähäpätöisissä maalaisoloissa. Iso trymoo kuului eteiseen tai muuten vähävaloiseen paikkaan. Kyllä sen edessä laittauduttiin, mutta vähä valonlisä oli tarpeen vaatekappaleiden ja jalkineiden löytämiseen."
Jukka Kemppinen: Karjuva aatelisluutantti (blogikirjoitus)