Anna Amnell. Aurora

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa.Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

15.7.2014

P.D. James: Syystanssiaiset kuvaa Jane Austenin maailmaa



Olen unohtanut laittaa tämän 1800-luvun elämää kuvaavan kirjan kirja-arvosteluni myös tähän blogiin.
Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä "Syystanssiaiset".

P. D. Jamesin uuden salapoliisiromaanin ajankuvaus on herkullista, kieli kaunista. Niistä nautin.

On kiinnostavaa verrata tätä 90-vuotiaan P. D. Jamesin 2010-luvun romaania Austenin kirjoihin, jotka ovat nuoren naimattoman naisen kirjoittamia 1800-luvun alun romaaneja.

Tämä ei ole modernia ihmistä kosiskeleva naistenromaani vaan klassinen salapoliisiromaani, jossa sekä miehet että naiset kuvataan realistisesti tuon aikakauden ihmisinä.

Se on samalla historiallinen romaani, jossa Englantia ja sen ihmisiä kuvataan nykyajan tietämyksen avulla.

Austenin kirjat päättyvät avioliittoon, mutta Jamesin kirjassa kaikki alkaa siitä. Nuori Jane Austen kuvasi elämää sellaisena, kuin hän oli sen tuon ajan nuorena naisena kokenut.

Romaaniensa sankaritarten lailla Jane Austen oli kulkenut ahkerasti tanssiaisissa ja kutsuilla haaveenaan löytää aviomies itselleen. Ennen lyhyen elämänsä loppua hän oli kokeva hylkäämisen, torjuva kosinnan ja jäävä naimattomaksi.

Austen kuvaa avioliittoa ulkoapäin, kuvaa vanhempiensa ja tuttavaperheiden avioliittoja. P. D. James astuu Elizabethin ja Darcyn eli Fitzwilliamin avioliittoon sisälle.

Se on rakkausavioliitto. Mahtavaa sukukartanoa kohtaava skandaali ei horjuta heidän läheistä ja hellää suhdettaan, mutta se paljastaa uusia puolia heistä. Henkilökuvaus yllättää.

Fitzwilliam Darcy muuttuu nöyremmäksi. Nuori Darcy oli velvollisuudentuntoinen, mutta myös kopea ja koetti nuorten miesten tavoin vaikuttaa vahvalta ja ankaralta. Yllättävä tragedia saa Fitwilliamin tajuamaan, että hän ei olekaan niin täydellinen ihminen, kuin on luullut itse olevansa tai antanut ihmisten luulla.

Yllättävin on Elizabethin muuttuminen avioliiton ja äitiyden myötä nuoresta teräväkielisestä ja kapinallisesta tytöstä lämpimäksi ja viisaaksi äidiksi ja vaimoksi.

Elizabeth on eräs älykkäimpiä naisia, joita kohtaa kaunokirjallisuudessa. P. D. James on myös tunnettu älykkyydestään. Se näkyi hänestä myös siinä esitelmässä, jonka kuulin hänen pitävän Torontossa vuosia sitten.

On kiinnostavaa, että juuri P. D. James korostaa Elizabethin ja Fitzwilliamin välisen suhteen lempeyttä ja lämpöä. Seurusteluaikojen kirpeä sanailu on jäänyt pois.

Juonen puolesta romaani vaikuttaa 1800-luvun jännitysromaanilta. Siinä on pahanenteinen myrsky, mystinen erakkotarina, joka selittää paljon nuoren Darcyn luonnetta. Uskon, että Jane Austen olisi pitänyt tästä romaanista.

Samasta kirjasta kirjoitin jo aikaisemmin "Murha Jane Austenin maailmassa"

Agatha Christie ja P. D. James , romantikko ja realisti.

Lue myös tämä- P. D. James: Salapoliisiromaani tuo järjestystä kaaokseen. (lehtijuttuni, Jamesin esitelmä Torontossa 1980-luvulla.


Muiden kustantajien kansikuvia
Hieno Jane Austen blogi Jane Austen's World

Tämä kirjoitus on myös Blogisisko-blogissani

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/11/p-d-james-death-comes-to-pemberley.html

13.7.2014

Pariisiin läksivät tytöt opiskelemaan taidetta













Riitta Konttisen tietokirja: "Taiteilijatoveruutta". Siltala 2014.
Hämeenlinnan Taidemuseon näyttely ja esitelmät samasta aiheesta

Aurora haaveili jo koululaisena siitä, että hän pääsisi opiskelemaan Pariisiin niin kuin kuuluisat suomalaiset naistaiteilijat olivat tehneet.  Aurora-kirjoissa kulkevat punaisena lankana Auroran haaveet taiteilijan urasta ja se, miten hän sen saavuttaa.

Ensimmäisessä kirjassa ovat Auroran haaveet ja piirtäminen torontolaisessa laaksossakin varhain kesäaamuina ennen työn alkamista. Palattuaan Kanadasta hän pääsee opiskelemaan taidetta Ateneumiin (jossa oli 1970-luvulle asti taidekoulu). Hän valmistaa suurta maalausta. Ahkeruudestaan ja lahjakkuudestaan hän saa palkinnon, joka yllättää iloisesti.

Viimeinen kirja - Aurora Pariisissa- jäi kirjoittamatta, sillä 1990-luvullakin oli lama ja pian sanottiin minulle myös, että ei kukaan ole enää kiinnostunut historiasta. Minulla on matkalaukullinen aineistoa 1900-luvun alun Pariisista, jopa Baedekkerin matkaopas, jota Thomaskin kuljetti mukanaan Euroopan matkalla.  Aurorasta ja Thomasista tuli taiteilijatoverit. Heidän nuoruuteensa osui ensimmäinen maailmansota, jota edeltävää onnellista aikaa Aurora-kirjat kuvaavat. Nyt sain vihdoinkin aikaan yhteispainoksen Aurora-kirjoista. Se ilmestyy elokuussa.


11.7.2014

Aurora-kirjat ja siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan

Aurora banner 2

Matkustajia valtamerilaivan kannella. Siirtolaiset matkustivat vaatimattomammin Amerikkaan. Kuva: Dover.
"Aurora oli katsellut laivan kannelta herrasväkeä, joka meni toisen ja ensimmäisen luokan osastoihin. Hän tiesi, että siellä olisi hienot matot lattialla, verhot isoissa ikkunoissa ja kohteliaat tarjoilijat kantamassa pöytään herkullisia ruokia. Mutta mitäpä siitä. Matka olisi vain pieni vaiva."

Pohjoismaiden väestöstä noin 2.5 miljoonaa henkeä muutti Pohjois-Amerikkaan vuosina 1830-1930. Suomesta lähti Amerikkaan vuosina 1870-1929 noin 389000 siirtolaista, heistä 150 000 vuosina 1900-1909.  Vuosi 1902 oli Suomessa kaikkien aikojen siirtolaisuuden huippuvuosi.

Vaahteralaakson Aurora-yhteispainoksen (2014 syksy) ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Aurora Koivu joutuu lähtemään Suomesta Kanadaan sortovuosien aikana vuonna 1903. 

Kirjailija Anna-Maija Raittila kiinnitti huomionsa juuri tähän keskeiseen asiaan kirja-arvostelussaan joulukuussa 1991:

"- Aurora, Vaahteralaakson tyttö on monitasoinen nuorisokirja. Se alkaa tahallisen hitaasti, haukan leijaillessa kanadalaisen laakson yllä joskus vuosisatamme alkuvuosina. Mutta juuri alun levollisuus sai minut kiinnostumaan - ja seuraamaan suomalaisen murrosikäisen tytön seikkailua Amerikan siirtolaisuuden ja koko pohjoista pallonpuoliskoa kouraisseen sosiaalisen mullistuksen keskellä. 

Auroran vanhemmat ovat kuuluneet itsenäisyyttään valmistelevan Suomen sivistyneistöön, toimittajaisä on radikaalisuutensa takia joutunut maanpakoon Atlantin taa, äiti on kuollut -- [Aurora] liittyy naapuritalon palvelustytön kanssa maastamuuttajien vellovaan joukkoon--"

Anna-Maija Raittila: Kirja Aurora-tytöstä antaa paljon tietoa. Kotimaa 17.12.1991 (kirja-arvostelu kirjasta Aurora - vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992)
ks myös

Millaisella laivalla Aurora matkustaa?

http://users.utu.fi/joukork/tiedostot/4B_Vanhempi_kaukosiirtolaisuus.pdf