Menneen ajan kodeista

Vanhaa esineistöä töölöläisen antiikkikaupan ikkunassa.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Viuhka ja päivänvarjo

Espanjalainen viuhka ja kiinalainen päivänvarjo ovat nykyajalta, mutta voisivat yhtä hyvin olla Viktorian tai Edwardin ajan naisen käyttämiä.

Käskyjä

Aurora tuli iloisesti hyräillen kotiin piirustuskoulusta ja riisui viittansa. Jenny hiipi varpaillaan eteiseen, nyökkäsi päällään saliin päin ja kuiskasi Auroran korvaan:
- Rehtorska.
- Johanna-täti! Mitä hän täällä tekee!
- Se on hirveenä, kävi jo keittiössä Wilhelmiinaa ja minuakkii haukkumassa.
Aurora hiipi huoneeseensa ja kuunteli. Johanna-tädin ääni nousi ja laski, vyöryi ja vyöryi. Aurora pani kädet korvilleen ja sulki silmänsä.
Miksi on Johanna-täti yhtäkkiä lähtenyt Helsinkiin, jota hän inhoaa talvella? Ei kai vain minua komentelemaan? Joku on varmaankin kirjoittanut hänelle ja kertonut Thomasista.
Aurora meni peilin ääreen. Vapisevin käsin hän kampasi tukkansa ja otti piironginlaatikosta puhtaan valkoisen pitsikauluksen.

- Siellähän se Ameriikan fröökkynä tulee. On jo odotettu. Sillä tavalla karkasit Ameriikkaan etkä ole käynyt vielä tervehtimässä verisukulaisiasi.
- Päivää, täti, sanoi Aurora, niiasi syvään, eikä ollut kuulevinaankaan, mitä Johanna-täti oli sanonut.
- Minä täällä sanoin Sohville, että turha pitää niin monta piikaa. Nuo tytöt vain laiskottelevat keittiössä.
Sofia-täti istui nojatuolissa jäykkänä. Punaiset täplät hehkuivat hänen poskillaan.
- Missä Kasimir-setä on? kysyi Aurora ja katui heti kysymystään. Jostakin syystä hän oli aina Johanna-tädin seurassa tyhmimmillään.
- Livahtivat kai heti ulos kuin pahaiset pojat, tietysti Kämpiin istumaan. Rehtorin arvolle semmonen ei sovi. Minä menen hakemaan ne sieltä pois, kunhan olen toimittanut täällä ensin asiani, sanoi Johanna-täti ja tuijotti Auroraa, joka vaipui istumaan lähimmälle tuolille.
- Istu selkä suorassa, että keuhkot saavat tilaa. Niin, Aurora, sinun takiasi minä läksin tänne Helsinkiin talvipakkasella, vaikka saan siitä tietysti kuolemantaudin.
- Ei tädin olisi tarvinnut, ei minua mikään vaivaa.
- Vai ei vaivaa, sinusta on tullut röyhkeä siellä Ameriikassa. Olen saanut varmalta taholta kuulla, ettö sinulta on maine menossa.
- Mutta ...
- Älä keskeytä minua. Kuka on se ulkomaalainen herra, joka täällä kosiskelee tätä Auroraa?
- Auroran isän luvalla, sanoi Sofia-täti. - August itse kirjoitti, voin näyttää kirjeen, jatkoi Sofia-täti ääni vapisten.
Ovelle koputettiin. Siellä oli Jenny. Posket punottaen hän sanoi:
- Rouva Friskiä kysytään.
Olikohan se totta vai oliko Jenny kuunnellut oven takana ja ajatellut, että Sofia-rouva oli saanut jo tarpeekseen?
Aurora vilkaisi hädissään Sofia-tätiä.
- Viivyn vain hetken, sanoi Sofia-täti koskettaen Auroran olkapäätä.

- Sinultahan on ihan maine mennyt. Lopeta heti sen ulkomaalaisen miehen kanssa juokseminen.
- Mutta, Thomas ja minä - .
- Pilaat isäsi uran. Koko kaupunki siitä puhuu. Eikö suomalainen kelpaa?
- Mutta isä hyväksyy Thomasin, sanoi Aurora kalpeana.
- Sinun pitää ymmärtää paremmin eikä pilata isäsi elämää. Enkä minä ymmärrä ollenkaan sitä sinun taiteilijahöpötystäsi. Se ei ole kunnon naisen harrastus. Sinä olet jo tarpeeksi kouluja käynyt, menisit kansakouluun opettajaksi. Johanna-täti kaivoi isosta mustasta käsilaukustaan lehti-ilmoituksen ja luki ääneen: " Halutaan opettaja maalaiskylään. Kortteeri vinnikammarissa, vapaa öljyvalo, polttopuut ja palkkaa 750 markkaa vuodessa". Siinä kuulit, ei tartteis aikuisen tytön olla sukulaisten vastuksina. Mikä sinä oikein kuvittelet olevasi? Köyhän pitää olla nöyrä.
Aurora purskahti itkemään, juoksi omaan huoneeeensa, eikä tullut sanomaan hyvästiä. Johanna-täti oli murskannut hänen unelmansa.
Tämä on luku 28 kirjastani Aurora ja Pietarin serkut. 1993

Pakinaperjantai 152 : Käsky