Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pirkko Pekkarinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pirkko Pekkarinen. Näytä kaikki tekstit

6.4.2020

Pariisissa 1900


Katso videot. Lue tekstinäyte.
Lhttps://www.youtube.com/watch?v=kghruabCk9g&fbclid=IwAR0Uqpv1oNjPXB1-q5HVhcWdWcePcHOGFMwLO9kiyeE7z3TZ7Ez8UEPywBU
#Paris Capitale de la #France en 1900 Composition Colorisation After effects Grâce à la technologie de l'image et des logiciels puissants il est possible de voir le passé encore mieux et en couleur Rapellez vous à La Ciotat c'est ici qu'a commencer le #Cinéma avec les frères lumières et le Cinéma Eden Théâtre

Thomas Austin on Euroopan matkalla nuoren enonsa Edwardin kanssa vuonna 1903.

Tekstinäyte kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992) ja Yhteisniden Vaahteralaakson Aurora 2015:

Pariisi oli Thomasille tuhannen ja yhden yön maailma. Hän rakasti kaikkea Pariisissa. Aamuisin hän heräsi katukauppiaitten huutoihin ja avasi ranskalaiset ikkunat selkoselälleen. Hän hotkaisi maitokahvin ja voisarvet ja kiiruhti torille, joka oli täynnä värejä, tuoksuja, ääniä ja muotoja. Mestarikokit olivat tulleet sinne jo aamuvarhain valitsemaan ravintolaansa parhaat kalat, vihannekset ja hedelmät.

Pieni musta luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker* kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin uusilla leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia.

Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle. Hän piirsi siellä kuvia tuulimyllyistä ja nuorista pariisittarista, jotka asettivat kukkakimppuja sen pienen talon portaille, jossa Taiteilijaelämää-oopperan sankarittaren Mimi Pinsonin kerrottiin eläneen.

Thomasia kiehtoi kiihkeä jännitys Pariisin taidegallerioissa, joissa oli aina jotain uutta ja kapinallista nähtävänä. Hän vietti päiväkausia Louvressa, piirsi ja käveli huoneesta toiseen. Taiteilijakorttelien kahviloissa istuessaan hän sai olla juuri se ihminen, joksi hän oli syntynyt. Hän tunsi itsensä kylläkin sivistymättömäksi ja kömpelöksi tyylikkäitten ja terävä-älyisten pariisilaisten elämää seuratessaan, mutta viihtyi siitä huolimatta paremmin eurooppalaisten kuin maanmiestensä parissa.

Baedeker* = Pariisin matkaopas

12.4.2019

Aurora Suomessa ja Kanadassa kaikkina vuodenaikoina




1900-luvun alun elämää kaikkina vuodenaikoina Suomessa ja Kanadassa. Edwardin aika, sortovuodet, Toronto, Helsinki, "Iisalmi". Yhteisnide 1990-luvulla (1991, 1993 , 1999) ilmestyneistä Aurora-kirjoistani. Historian huminaa e-kirjana ja paperikirjana. Vanhan ajan tyttökirjan lailla koko perheen kirja.
Nettikaupoista

29.3.2019

Vuodenajat


Art Nouveau-lasimaalaus kuvattu Pietarin ja Paavalin linnoituksen museossa Pietarissa. Keskellä poikani tekemä kuva kirjaan Aurora ja Pietarin serkut, joka kertoo Auroran ja hänen pietarinsuomalaisen paluumuuttajaserkkunsa Olgan kouluvuodesta 1905. Se on nyt kolmen ensimmäisen Aurora-kirjan yhteispainoksen Vaahteralaakson Aurora kannessa. Kirjaa on pehmeäkantisena paperikirjana ja e-kirjana saatavissa nettikaupoista.

17.2.2019

Aurora-kirjat, sortovuodet, suomettuminen


Luen Aleksi Mainion kirjaa Erkon kylmä sota. Helsingin Sanomat Moskovan varjossa. 2018. Kuvassa sivu, jossa kerrotaan Erkon perheen lähdöstä Amerikkaan karkotettuina. Vieressä on sivu kirjastani Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)


Kirja-arvostelut ensimmäisistä Aurora-kirjoistani Helsingin Sanomissa 1991 ja 1994. Julkaisin kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen, Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell, ensin lapsemme ja sitten mieheni ja minä. Ensimmäisen Aurora-kirjani helppolukuinen versio ilmestyi uudella kirjailijanimelläni. Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999.
 Aurora-kirjojen 1-3 yhteispainos on myynnissä paperikirjana ja E-kirjana.
Otteita muista kirja-arvosteluista. 
https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

1.2.2019

Maalaistytöt kaupungissa


Moniin helsinkiläisperheisiin valittiin palveluskunta aina samasta kylästä. Ehkä perheen isoisä oli ollut siellä virassa tai muut sukulaiset ja siellä oli vietetty kesälomia lapsuudesta asti. Tiedettiin, millaisia kylän tytöt olivat, murrekin oli tuttu. Maalaistytöt muuuttuivat, kun tulivat Helsinkiin. Mutta muuttui Helsinkikin, sillä murteet vaikuttivat kaupungissa puhuttuun suomeen - tai ruotsiin, jos tytöt tulivat ruotsinkielisiltä seuduilta. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut on yksi tärkeimmistä teemoista juuri tämä maalaistyttöjen tulo Helsinkiin.
"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."Salla Kopela http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/aurora-kirjoista-sanottua…



Kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta on yhteisnide, jota saa nettikaupoista ja kirjastoista , yleensä lastenosastolta. se sopisi mielestäni myös aikuistenn osastollle.
Vuodesta 1999 olen julkaissut kirjani nimellä Anna Amnell. Otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Mieheni isän sukunimi Pekkarinen on hyvin yleinen Savossa ainakin. Amnelleja on vähän, Helsingissä vain muutama.

5.12.2018

joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille


Osta joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille


Tämä kirja on useimmiten lastenosastolla, mutta se on monille aikuisille nostalgiakirja ja 1900-luvun alun siirtolaiskuvaus. Alkuperäiset Aurora-kirjani ovat loppuneet esimerkiksi Helsingin kirjastoista melkein kokonaan, ehkä kuluneet puhki tai muuten vain poistettu. Olisi toivottavaa, että tätä kirjaa hankittaisiin useampia kappaleita. Nyt tätä voi hankkia nettikaupoista. Kirjastot voivat hankkia tämän yhteispainoksen nidottuna. Yhteispainoksn kanskuva on sama kuin kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja sen on tehnyt poikani Matti Amnell (aikaisemmin Pekkarinen)
E-kirja ehtii vielä joululahjaksi

Otteita arvioista:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 )


Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella".
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) Kirjapaja

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

9.4.2017

Viktorian aika on taas esillä



Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikkeliini. Pirkko Pekkarinen (= Pirkko Anna Amnell): Viktorian tyyli palaa jälleen. - Kotiliesi (maaliskuu/1985).

Koti oli tärkein asia Viktorian ajan ihmisille. Luin juuri suomalaisesta lehdestä, että tällaisena levottomana aikana kodin merkitys kasvaa. Näissä kirjoituksissani käsittelenkin nimenomaan viktoriaanista kotia. Olen siirtönyt artikkelin toisesta blogista ja linkit ja kuvat ovat kadonneet.


Viktoriaanisella tyylillä voidaan tarkoittaa kaikkea, mikä oli muodissa Englannissa ja Amerikassa kuningatar Viktorian hallitessa Englantia ja neljäsosaa maailman väestöstä vuosina 1837-1901.

Tosiasiassa tänä aikana oli vallalla useita tyylejä, jotka vaikuttivat samanaikaisesti. Elettiin kertaustyylien aikaa. Samanaikaisesti tapahtui teollistumisen läpimurto ja tehtiin paljon uusia keksintöjä. Poliittinen ja taloudellinen valta oli siirtynyt Euroopassa Napoleonin sotien jälkeen yläluokalta keskiluokalle, joka nyt ostajien enemmistönä saneli maun.

Viktorian ajan ihmiset haluisivat saada itselleen kaiken, mikä oli ollut ennen heitä. Huonekalujen suunnittelijat kopioivat, jäljittelivät ja yhdistelivät aineksia eri tyylilajeista välittämättä suuresti mittasuhteista tai tarkasta ajoittamisesta. He suorastaan villiintyivät teknologian mahdollisuuksista. Alettiin valmistaa sarjatuotantona tavaroita, joita vain harvat olivat voineet hankkia käsiteollisuuden aikana.

Maailmannäyttelyt ja mallikirjat tekivät uuden aikakauden tuotteet tunnetuiksi laajoille joukoille ja toivat paljon vaikutteita kaukaisistakin maista. Kaikissa sen ajan tuotteissa oli oma viktoriaaninen leimansa, mutta uutta luotiin vähän.

Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikkeliini. ( Pirkko Pekkarinen: Viktorian tyyli palaa jälleen. - Kotiliesi

Victorian costume movies. Suosittelen: esim. Viattomuuden aika, Bram Stoker's Dracula ja tietenkin Mrs. Brown.

Viktoriaaninen aika oli yltäkylläisyyden aikaa varakkaille, mutta köyhille usein slummeissa asumista ja yksitoikkoista työtä pienellä palkalla. Tuona aikana keksitty valokuvaus tuo eteemme vakavailmeiset ihmiset korkeissa huoneissaan. [Pitkän valotusajan vuoksi kuvattavan oli pysyttävä ilmeettömänä. ]

Nuo ihmiset olivat kiihkeän innostuneita teknologian saavutuksista, mutta samalla he tunsivat niistä myös suurta vastuuta. Ongelmana olivat suuret nälkäiset kansanjoukot, joiden pelättiin nousevan kapinaan ja vallankumoukseen. Tehtaat saastuttivat kaupunkien ilman, liikemaailma ja teollisuus koettiin rumana ja ihmistä raaistavana. Koko kulttuuri tuntui romahtavan.

Mies ja nainen

Kaiken tämän vastakohtana, puhtauden, sivistyksen ja moraalin vartijana, tuli olla kodin, josta tuli eräänlainen porvarillinen pyhäkkö. Sen luominen oli naisen tehtävänä. Ajalle tyypilliseen keskiajan ihailuun liittyi naisen palvonta.

Naiseen kohdistettiin suuret odotukset kulttuurin ja moraalin ylläpitäjänä, mutta hänelle annettiin vain mitätön koulutus. Maaseudulla keskiluokankin nainen teki työtä aamusta iltaan, mutta kaupunkien porvariskotien naisista tuli miehen statuksen joutilaita symboleja.

Miestä pidettiin villinä ja kesyttömänä, ja naisen tuli houkutella mies kotilieden lämpöön. Naisen piti vaikuttaa asioihin epäsuorasti. Hänen ainoat aseensa olivat kaunis ulkomuoto ja viihtyisä koti.

[lisäys myöhemmin: Mm. Agatha Christie on kertonut siitä, että naisilla saattoi olla hyvin suuri vaikutus yhteiskuntaan ja politiikkaan tällä epäsuoralla, epävirallisella tavalla. Vrt. "Viattomuuden aika" -elokuvan nuoren vaimon tilanne.]

kuvateksti:
Keskellä huonetta on paksun liinan peittämä pöytä, pöydällä valokuvia ja malja käyntikorteille. Kuvioita yhdisteltiin. Kaikkialla oli paljon valokuvia ja maalauksia. Takan reunalla on kuivattuja kukkia lasikuvun alla. Huom. pehmustettu keinutuoli.

Kodin keskipiste oli sali. Se kuvasi perheen varallisuutta, arvoa ja sivistystasoa. Usein salia käytettiin vain perhejuhliin, papin vierailuihin ja naisten kutsuihin. Viktoriaanista salia leimasi kodikkuus, yltäkylläisyys ja eksoottisuus.

Huonekalut olivat tummansävyisiä ja sirosti kaiverrettuja, hienosti kiillotettua ruusupuuta, pähkinäpuuta tai mahonkia, joskus sysimustaa ebenpuuta. Erityylisiä huonekaluja yhdisteltiin.

Sohvakaluston tulo

Keskeisenä oli salissa sohvakalusto, joka oli keksitty 1800-luvun alussa. Se oli usein uusrokokoota ja verhoiltu kirkkaanpunaisella satiinidamastilla. Suosittu oli myös kaarevalinjainen medaljonkiselustainen sohva, joka oli päällystetty kiiltävällä mustalla jouhikankaalla.

Pikkutuolien lisäksi sohvakalustoon kuuluivat ns. herran ja rouvan tuolit. Isännän tuolissa oli korkea selusta ja mukavat käsinojat. Se oli kuin valtaistuin. Emännän tuolissa ei ollut yleensä käsinojia, ja siinä oli matalampi selkänoja. Nainen istui tuolin reunalla leveine hameineen kädet sievästi sylissä tai ahkerasti käsityötä tehden.

Kotiin hankittiin jatkuvasti uutuuksia: pehmustettuja emmatuoleja, muhkeita turkkilaistyylisiä laiskanlinnoja rimpsuineen, kahden istuttavia sohvia (love seat), S-kirjaimen muotoisia rupattelusohvia (Tĕte-á-tĕte) ja "pyörtymissohvia" eli divaaneja, joille tiukkiin korsetteihin nyöritetty nainen sai vaipua huonosti tuuletetussa salissa.

Myös amerikkalaisten oma keksintö, keinutuoli, sai tuolloin pehmustukset ja hapsut verhokseen. Huonekaluja ei enää sijoitettu seinustoille, vaan huoneen keskelle seurusteluryhmiksi.

Sali oli täpötäynnä tavaraa

Oli kirjoituspöytää, kokoon taitettavia ja pieniä kääntölevypöytiä, käsityötelineitä, lintuhäkkejä, koruompelein koristettuja jakkaroita ja kaltevia "kihtipalleja". Vuosisadan puolivälissä tuli käyttöön soikea marmoripintainen kreikkalaistyylinen keskuspöytä, jossa oli tukeva tassuiksi laajentuva jalka. Pöydällä oli valkokupuinen kerosiinilamppu ja takan reunustalla Staffordshiren koirien välissä komeat kynttilänjalat. Kattokruunussa paloi kaasuvalo.

Uudet kemialliset menetelmät olivat luoneet aivan ennennäkemättömiä värisävyjä. Sisustuksessa olivat muotivärejä voimakkaan punaisen lisäksi luumu ja kastanja. Huoneet olivat hämäriä, sillä ikkunoissa riippuivat raskaat damasti-, silkki- ja pitsiverhot pitivät poissa kylmän mutta myös valon. Raitista ilmaa ja päivänvaloa ruvettiin arvostamaan vasta 1800-luvun lopulla.

Tervetuloa Viktoriaaniseen taloon huone huoneelta (salissa sohvakalusto)
Victorian parlour – 360 astetta (linkki ei toii enää)

Tavallisen keskiluokan perheen sali saattoi olla täyteen ahdettu.

Viktorian aika elää vielä ainakin Englannissa, jossa on paljon viktoriaanisia taloja. Niihin hankitaan aidon viktorian tyylin mukaisia huonekaluja.

Koti kuin museo

Viktoriaaninen koti oli kuin pienoismuseo, joka oli täynnä mitä ihmeellisimpiä esineitä eri puolilta maailmaa. Ajan suosituimpia huonekaluja olivat erilaiset hyllyköt (what not) ja kaapit koriste-esineitä varten.

Niissä saattoi nähdä lasisia paperipainoja, kuivatun venetsialaisen merihevosen, roomalaisen raunion pienoismallin, japanilaisia veistoksia, upeasti sidottuja ja kuvitettuja kirjoja, joita luettiin salissa.

Ajan uutuuksia olivat dagerrotypiakuvat ja perhevalokuvat, joita pidettiin salin pöydällä albumeissa sekä seinillä ja pöydillä pähkinäpuisissa soikeissa kehyksissä.

Tekstiilien paljous

Naisen tehtävänä oli verhota koneiden ja teollisuuden luomat kovat muodot eli peittää huoneen arkkitehtuuri ja huonekalujen mahdollisesti kauniitkin linjat tekstiileillä. Pianon ja pöytien päällä, takan reunustoilla ja verhotangoissa oli koruompeleita, turkkilaiskuvioisia liinoja ja tilkkutöitä.

Kaikkialla oli kasoittain raskasta brokadia, silkkitupsuja ja koristeellisia tyynyjä. Pienet pitsiset liinat suojelivat tuolien ja sohvien selustoja hiusvoiteelta, jota ilman arvonsatunteva viktoriaaninen herra ei astunut makuuhuoneestaan.

Lapsikuolleisuus oli yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.Eksotiikka ja kuolema
Kaukaisista maista tuotujen koriste-esineiden lisäksi kodeissa suosittiin muutakin eksotiikkaa. Muuten yksinkertaiseen ruokasaliin emäntä saattoi maalata egyptiläisaiheisia kuvia sablonien avulla. Kaikissa huoneissa oli seinillä kuvia kaukaisista maista. Kuvitetut matkakirjat olivat suosittua luettavaa. Astioissa ja sermeissä oli kiinalaisia aiheita.

Yhä useammalla isännällä oli turkkilainen tupakkahuone, jossa hän istui turkkilaisaiheinen tupakointimyssy päässään sikaria tai piippua tuprutellen. Naisväki järjesti johonkin alkoviin turkkilaisen nurkkauksen, jossa sai lojua pehmeällä selkänojattomalla sohvalla ja tutkia rei'itetyn haaremilampun valossa uusimpien naistenlehtien muotikuvia tai kirjoittaa kirjeitä sukulaisille.

Aikana, jolloin nainen hallitsi maailmanhistorian suurinta imperiumia - jossa aurinko ei koskaan laskenut - tavallinen nainen oli alistettu ja turvaton. Hän joutui useimmiten purkamaan ahdistuksensa käsitöihinsä, jotka olivat hänelle pakoa todellisuudesta ja pianonsoiton ohella ainoa keino taiteelliseen ilmaisuun.

Kodikkuutta ja kuolemanläheisyyttä

Viktoriaanisen ajan naiset valmistivat taitavasti monenlaisia koriste-esineitä, joiden teko piirtämisen ohella kuului yleissivistykseen. Lapset seurasivat vierestä ja oppivat vähitellen myös valmistamaan vahahedelmiä ja kukka-asetelmia höyhenistä, simpukoista ja kuivatuista kukista. Tunnelma askarrellessa oli varmaankin kodikas: uunit ja takkatuli lämmittivät, soittorasiasta kuului kaunista musiikkia ja huoneessa oli suloinen tuoksu, joka tuli pienessä keramiikkamökissä palavasta tuoksupilleristä.

Omia erikoisuuksiaan koriste-esineiden joukossa olivat suruesineet. Sureminen oli sallittua ja jopa muodissa, surihan Viktoriakin vuosikymmenet rakasta Albertiaan, joka kuoli vuonna 1861 vain 42-vuotiaana. Kuolema vieraili usein Viktorian ajan perheissä. Vainajien muistoksi ommeltiin koruompeleita, maalattiin muotokuvia ja tehtiin hiuksista taidokkaita seppeleitä ja koruja.

Koristeaiheita luonnosta

Luonnon ja maalaiselämän ihailu yhdisti Viktorian ajan ihmisiä. Luonto tarjosi paon todellisuudesta, joka oli ruma ja epäoikeudenmukainen. Joseph Paxtonin suunnittelema Kristallipalatsi ( jossa pidettiin Lontoon suuri maailmannäyttely vuonna 1851) osoitti että luonto voidaan tuoda sisälle lasin avulla. Viktoriaaniseen kotiin ilmestyivät ranskalaiset ikkunat, viherhuoneet, kaari-ikkunat, kuistit ja lasiverannat. Koti oli puutarha, jossa äiti helli lapsiaan ja kukkiaan.

Luontoaiheita oli koristeina kaikissa tyylisuunnissa, materiaaleissa ja esineissä. Kukat ja lehdet koristivat makuuhuoneiden messinkisänkyjä ja posliinisia pesukannuja, lastenhuoneiden ja verantojen korihuonekaluja. Pihalla ja sisälläkin käytetyissä valurautatuoleissa oli kiemuraisia lehtiä ja rypäleitä.

Erityisen hyvin kukkakoristelu sopi paperimassaan, josta tehtiin tarjottimien ja pikkupöytien lisäksi jopa makuuhuoneen kalustoja ja isoja teräksellä vahvistettuja kaappeja, joita koristeltiin myös helmiäisellä.

Luontoaiheita myös kapinatyyleissä

Suosituimpia eläinaiheita olivat viktoriaanisia hyveitä, ahkeruutta ja järkevyyttä, symbolisoivat orava ja pöllö. Loistavan värinen riikinkukko ja tyylitellyt kukat ja lehdet olivat suosittuja myös ajan kapinatyyleissä, jotka vähitellen johtivat kodinsisustuksen uusille urille.

Kalustus keveni, huoneet tulivat valoisammiksi ja linjat yksinkertaisemmiksi. Viktorian ajan huonekalut hylättiin ja myytiin jopa polttopuiksi, mutta tilavien talojen ullakoilla säilyi paljon tavaraa, josta aika on tehnyt jo antiikkia. Näitä tavaroita nykyajan ihminen voi kouliintuneella maulla ja huumorintajulla käyttää kotinsa kaunistamiseen.

Artikkelini "Viktoria tyyli palaa jälleen" ilmestyi Kotiliedessä (maaliskuu/1985).

Aurora-blogissani on pysyvät linkit Viktorian aikaan ja kirjoituksia 1800-luvun loppupuolesta ja vuosisatojen vaihteesta. Aurora-blogi kertoo Viktorian ajasta ja 1900-luvun alusta eli myös EDwardin ajasta.
http://aurorakirjat.blogspot.fi
http://aurorakirjat.blogspot.fi/search/label/Viktorian%20aika
Katso myös muut hakusanat Aurora-blogin pohjalta

4.3.2017

Virkkausta ja Aurora-kirjojen kuuntelua



Käsitöiden ystävä kuunteli toipilaana Aurora-kirjoja
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä."
Mamman maailma-blogi

Celian äänikirjat
https://www.celia.fi/news/celianet-celian-asiakaspalvelu-suljettu-6-19-3/

Käyttökatko Celianetissä 6.-19.3.Celian kirjastojärjestelmä vaihtuu ja Celianet uudistuu maaliskuussa. Uusi järjestelmä julkaistaan viikolla 12 eli aikavälillä 20.–26.3.2017.





5.1.2017

Kun Viktorian aika tuli muotiin


Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli kymmenen vuotta. Blogin loppuosassa on joukko linkkejä Viktorian ja hänen poikansa Edwardin aikaan.  Olen juuri päivittänyt ne.

Kiinnostuin Viktorian ja Edwardin aikakausista asuessani Kanadassa 1979-1988. Ehdotin Kotilieden silloiselle päätoimittajalle Leena Häyriselle lehtijuttua Viktorian ajasta sanoen, että vaikuttaa siltä, että se on tulossa muotiin. Niin todellakin kävi. Sitä vaihetta kesti kauan eikä kiinnostus ole vieläkään loppunut. Kirjoitin sekä Torontossa ilmestyvään viikkolehteen että suomalaisiin lehtiin useita artikkeleita tästä aiheesta. Jo siihen aikaan otti vanhin lapseni, silloin vielä kanadalainen lukiolainen, valokuvia lehtijuttuihini nimellä Matti Amnell.

Artikkelini "Viktorian tyyli palaa jälleen" ilmestyi Kotiliedessä (maaliskuu/1985).
Viktorian ajan paluu. blogikirjoituksena
http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/viktorian-ajan-paluu_6808.html
Muuta
Pirkko Anna Amnellin lehtijuttuja.
Lopulta innostuin kirjoittamaan Aurora-kirjat tästä aikakaudesta.

P.S.
Kirjoitin siihen aikaan vielä nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvun alussa ottivat yliopistossa opiskelevat lapsemme käyttöön isoäitinsä tyttönimen Amnell, ja mieheni ja minä seurasimme heitä vihdoin vuonna 1998. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain nimellä Anna Amnell  tai Pirkko Anna Amnell - Anna oli äitini nimi.




2.12.2016

Aurora-kirjoja jo 25 vuotta

2014 Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3


Tilaa ajoissa joululahjaksi Suomen historiasta ja siirtolaisuudesta kiinnostuneelle ystävälle tai omaiselle Aurora-kirjojen yhteisnide. Sopii kaikenikäisille lukijoille. Pehmeäkantinen, 362 sivua, myös e-kirjana. Lopussa kirjailijan sanat lukijoille Aurora-kirjojen synnystä.
Nykyään meidän kirjailijoiden täytyy mainostaa itse omia kirjojamme, sillä vain osasta kirjoja on mainoksia lehdissä. Tämä kirja on omalla kustannuksellani julkaistu yhteisnide Aurora-kirjoistani, joita on luettu  jo neljännesvuosisata. Nämä kirjat myytiin loppuun jo viime vuosituhannella. Niitä on vielä kirjastoissa ja nettikaupoissa. 
Yhteispainosta on myös kirjastoissa. Jos lähikirjastosi ei ole sitä tilannut, pyydä heitä tilaamaan se.

Lue tiedot

Tilaa ajoissa kirjakaupasta, julkaisijalta tai nettikaupoista:
https://www.bod.fi/…/vaahteralaakson-aur…/9789522863553.html
netttikaupoista, myös E-kirjana
http://www.adlibris.com/…/vaahteralaakson-aurora-9789522863…


ks. myös arvosteluja
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/lyhyesti-anna-amnellin-kirjoista.html

Mitä Aurora-kirjoista sanottiin niiden ilmestyessä:

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa." Kerttu Manninen [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991,1992]

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla." Eila Jokinen [Aurora ja Pietarin serkut]

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela [Aurora-vaahteralakson tyttö 1991 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993]

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen --många dagsaktuella problem. "
Majlis Qvickström, HBL [Aurora ja villikyyhkysten aika 1995]

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

Kaikkien Aurora-kirjojen kannet ja kuvitus on poikani Matti Amnellin (Jr) opiskeluaikanaan tekemää. 










23.4.2016

Aurora-kirjat 25-vuotta

Aurora-kirjat 25 vuotta. Kuva: Matti Amnell

Onko siitä jo yli 25 vuotta!
päivitetty 2017




Yhteisnide:

Vaahteralaakson Aurora:


Aurora - Vaahteralaakson tyttö: Aurora ja
Pietarin serkut: Aurora ja villikyyhkysten
aika. 2014. Kuvitus Matti Amnell ja
Siirtolaisuusinstituuutti. 
BoD

Elisa, E-kirjana
Lue Elisasta näyte






Pirkko Pekkarinen (=Anna Amnell):
Aurora, Vaahteralaakson tyttö, 2. painos,

1991
Aurora ja Pietarin serkut, 1993
Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995

Anna Amnell:
Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, 1999




(Kaikki Aurora-kirjat kustansi 1990-luvulla Kirjapaja. Nyt oikeudet ovat kirjoittajalla ja kuvittajalla) 

Kirja-arvostelu vuodelta 2017:
Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."
Lue koko arvostelu
Sheferijm-blogista (Suomi 100 kirjaa)



Kirja-arvostelu vuodelta 2016:


Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina 2/2016
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen (nyk. Anna Amnell) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. -- Näissä Anna Amnellin kirjoissa on herkullista ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni  kirjan juoni ei ole niin niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.
Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä


Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
 
Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, 1991, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti


Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki



Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”



Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja
 
"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa: Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '


"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat


Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999
Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.
"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.
"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.
Lue lisää: Kannet ja arvioita    

Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi 2000-luvulla Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.

Lisäys:
Huomaa myös Anna Amnellin 1500-luvusta kertovat kirjat:

Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, 2004
Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, , 2006
Edelliset alkujaan Lasten Keskus, nytr oikeudet kirjailijalla ja kuvittajalla
Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Books on
   Demand, 2013
 
Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ovat nykyäänkin, myös uusin Lucia ja Luka. Aikaisemmin olivat kaikki Aurora-kirjatkin, jotka julkaisin alussa (1991-1995) nimellä Pirkko Pekkarinen. Joillakin seuduin ne ovat edelleen lukudiplomilistoilla, vaikka niistä loppuivat painokset jo ajat sitten. Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora (myös e-kirja) on myös keksitty, vaikka se on nimellä Anna Amnell