Aurora-kirjat: Mary

19th c servants', a museum, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuva: Anna Amnell

Aurora-kirjojen Mary syntyi sillä hetkellä, kun näin pienessä kanadalaisessa museossa tämän sinipukuisen herttaisen oppaan. Mary alkoi elää omaa elämäänsä mielikuvituksessani ja on ollut eräs keskeisiä henkilöitäni:

Mary oli ollut Vaahteralaakson kartanossa kaksitoistavuotiaasta asti. Silloin talossa oli ilkeä keittäjä, joka iski Maryä vähän väliä sormille milloin kauhalla milloin paistinlastalla. Mary oli itkenyt itsensä usein uneen puoliyön aikaan, kun työt vihdoin loppuivat. Hän oli vannonut silloin käsi Raamatulla, ettei koskaan lyö ketään ja oli lupauksensa pitänyt.
Mary tiesi, että talon työt kulkivat omaa tahtiaan niin kuin vuodenaikojen vaihtelut. Ne määräsi tuhatsivuinen ”Rouva Beetonin taloudenhoidon opaskirja”, joka oli nytkin emännöitsijän, rouva Simpsonin pöydällä.

Aurora - Vaahteralaakson tyttö  (1991, 2. painos 1992), sivu 25
Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos, joka ilmestyy tänä vuonna)

Miten kirjojen henkilöt syntyvät?

Aurora-kirjat liian aikaisin?

Kirjani Aurora ja Molly (1999) kannessa on oikealla löytölapsi Molly, joka on lähetetty pikkutyttönä Irlannista Kanadaan palvelijaksi ja olkihattuinen Aurora Koivu, jonka isä, kasvitieteilijä ja lehtimies on karkotettu Suomesta. Isäänsä etsiessään Aurora menee palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon ja elää kahden yhteiskuntaluokan välillä. Hän ystävystyy sekä palvelijoihin että kartanon omistajan tyttäreen ja poikaan.

Kirjoitin tämän äsken Facebookiin:
Kun kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla [1991-1999], ei ollut tietämäni mukaan vielä kirjoja, joissa olisi kuvattu suuren talon elämää tasa-arvoisesti myös palveluskunnan näkökulmasta kuten tein noissa tyttökirjoissa. Hesari kylläkin kirjoitti, että otin osaa keskusteluun palveluskunnan asemasta. Aurora voitiin nähdä vain Montgomeryn kirjojen jäljitelmänä, vaikka yhteistä niissä on vain maa ja 1900-luvun alku, jolloin Aurora ja nuori Montgomery elivät.

En ollut nähnyt silloin sarjaa Kahden kerroksen väkeä, sillä asuin Kanadassa 1980-luvun. Ja Downton Abbey - TV-sarjassahan vasta kuvataan sekä palvelijat että herrasväki ihmisinä, ei vain yhteiskuntaluokkina.

P.S. Eräs lukija kertoi minulle, että lukiessaan kirjaani Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) hän koki ensin lukevansa käännöskirjaa - suomalainen ei voi kirjoittaa noin. Kun kirjassa kerrottiin Suomesta, hänestä teksti vaikutti suomalaisen tekstiltä. Ehkä monien on vaikeaa tajuta tämä kaksoisnäkökulma, joka minulla on, kun olen asunut yhteensä 10 vuotta Pohjois-Amerikassa. Nykyäänhän Suomessa asuu paljonkin ihmisiä, joilla on vastaavanlainen tilanne.

Palveluskunta

renki ja piika, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Palveluskunnan 1900-luvun alun asuihin pukeutuneet eteläpohjalaiset Etelä-Pohjanmaan matkailumessuilla Helsingissä.

The food of Downton Abbey | Feature articles - ITV Food

The food of Downton Abbey | Feature articles - ITV Food

Kahvikutsut. Seitsemän sorttia pikkuleipiä

Kahvikutsut, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kahvipöytä, Nordiska Museet, Stockholm.

Kahvikutsuilla piti tarjota ainakin seitsemää lajia pikkuleipiä, joita kaikkia vieraiden tuli maistaa. 1900-luvun alussa tuli soveliaaksi kutsu vieraat kahvikutsuille. Leipominen oli tullut entistä helpommaksi, kun oli valurautahella ja hyvä uuni, hienoja jauhoja, helposti käytettävää leivinjauhetta ja hiivaa.

Kahvikutsuilla tarjoili sisäkkö, jolla oli tumma pitkä puku, valkoinen pitkä esiliina ja valkoinen hilkka päässä. Kollaasi on koottu kuvista, jotka otin Nordiska Museet -näyttelyssä, jossa oli kutsujen historiaa.


Katso kommentit täältä

Tarinamaanantain 75. aihe: Vahinko

Palvelustytön piti olla siisti ja huolellinen

Aurora pyyhki pölyjä ruokasalissa. Pulleavatsaisen astiakaapin yläpuolella oli maalaus talon rouvasta istumassa pianon ääressä nuottivihko käsissään. Aurora olisi halunnut nousta kaapin päälle ja katsoa läheltä mitä nuo nuotit olivat. Entä jos pullean lipaston kiemuraiset tassujalat olisivat murtuneet? Kaikki belgialaiset, ranskalaiset ja italialaiset kukkakuvioiset astiat olisivat lentäneet lattialle ja menneet palasiksi. Ruokasalin itämainen hyytyneen veren värinen matto olisi ollut täynnä posliininsirpaleita.

Mitä tapahtuisi, jos rikkoisi kokonaisen kaapillisen astioita? Jos palvelustyttö pudotti vahingossa vain tarjottimen ja rikkoi herrasväen posliinit, hän sai viikon palkan käteensä ja hänet ajettiin pois talosta.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)

Tarinamaanantai