Maalaistytöt kaupungissa

Moniin helsinkiläisperheisiin valittiin palveluskunta aina samasta kylästä. Ehkä perheen isoisä oli ollut siellä virassa tai muut sukulaiset ja siellä oli vietetty kesälomia lapsuudesta asti. Tiedettiin, millaisia kylän tytöt olivat, murrekin oli tuttu. Maalaistytöt muuuttuivat, kun tulivat Helsinkiin. Mutta muuttui Helsinkikin, sillä murteet vaikuttivat kaupungissa puhuttuun suomeen - tai ruotsiin, jos tytöt tulivat ruotsinkielisiltä seuduilta. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut on yksi tärkeimmistä teemoista juuri tämä maalaistyttöjen tulo Helsinkiin.
"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."Salla Kopela http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/aurora-kirjoista-sanottua…

Kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta on yhteisnide, jota saa nettikaupoista ja kirjastoista , yleensä lastenosastolta. se sopisi mielestäni myös aikuistenn osastollle.

Vuodesta 1999 olen julkaissut kirjani nimellä Anna Amnell. Otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Mieheni isän sukunimi Pekkarinen on hyvin yleinen Savossa ainakin. Amnelleja on vähän, Helsingissä vain muutama.

Taitava palvelustyttö

Kuvassa on Tukholman Nordiska Museet

Kerron vuosina 1991-1999 ilmestyneissä Aurora-kirjoissani koulutytöstä, joka lähtee sortovuosina isäänsä etsimään Kanadasta. Hän menee töihin suureen kartanoon. Kuvaan palveluskunnan ja isäntäväen suhteita sekä Suomessa että Kanadassa samalla tavalla molempien  näkökulmasta kuten viime vuosina TV:ssä nähty Downton Abbey-TV-sarja.

Sarjan tekijä Julian Fellows on kertonut, että hänen suvussaan on ollut molempia, sekä herrasväkeä että palveluskuntaa. Niin minullakin. Downton Abbeyssä palvelijoitten ja isäntäväen suhteet ovat paljon kohteliaammat kuin minun Vaahteralaaksossani, mutta palvelijat ovat minullakin ihmisiä, joiden kohtaloita kuvaan.

Silloin tällöin näkee halventavia kirjoituksia palveluskunnan ammatista ja työstä. Kun erääseen suurlähetystöön etsittiin äskettäin lehti-ilmoituksella sisäkköä, siitä syntyi lukuisia pilkkakirjoituksia. Kukahan ne työt muuten tekisi?

Kukaan ei kuitenkaan onneksi pilkkaa vielä tarjoilijoita, jotka tekevät asiakkaiden olon viihtyisäksi kahviloissa ja ravintoloissa. Samalla tavalla suurissa yrityksissä ja kodeissa, joissa käy paljon vieraita, tarvitaan henkilökuntaa. Jotkut perheet eivät uskalla muiden arvostelun pelosta palkata apua ja ylirasittavat itsensä täysin.




Kuvakollaasini palvelustytöstä ovat hyvin suosittuja Flickrissä. Tässä on siististi ja kauniisti pukeutunut sisäkkö, sama kuin häärimässä yläkuvassa.

Entisaikoina ymmärrettiin, että hyvä keittäjä ja sisäkkö ja muut palvelijat olivat korvaamattoman arvokkaita. He olivat alansa asiantuntijoita kuten meidän aikammme kokit ja hovimestarit. Onneksi poliittisista syistä johtunut tyhmä palveluammattien pilkkaaminen on vähentynyt Suomessa. Muissa maissahan palveluammatteja arvostetaan.

Ensimmäiset neljä opiskeluvuotta elätin itseni omalla työlläni, kun minulla ei ollut takaajia opintolainoihin. Olen ollut sekä  kouluaikana että  opiskeluaikana monenlaisissa töissä: siivoamassa ja pitämässä kunnossa katuja ja puistoistutuksia, myyjänä kaupoissa ja tavarataloissa, postissa lajittelijana, kynttilätehtaassa joulusesongin aikaan, lastentarhassa apuopettajana. Hauskinta oli olla koululaisena kukkakaupan juoksutyttönä joulua ennen.

Kaikkein eniten palveluammattia oli toimiminen kotiäitinä viiden hengen taloudessamme. Se joka pilkkaa palveluammatteja, osoittaa aikamoista asiantuntemattomuutta siitä, kuinka paljon maailmassa on käytännön töitä, joita jonkun täytyy tehdä.
Kaikki kunnia heille.

Palveluammatit ovat usein näkymättömiä

Auttamisammateissa olevat ihmiset ovat nykyäänkin "näkymättömiä": henkilökunta ravintoloissa, kahviloissa, yliopiston ruokalassa jne. Aurora-kirjoissani on palveluskunnan ja isäntäväen suhde eräs keskeisistä teemoista: - Tämä talo on oikea kummitusten pesä. Eikä se ole ihme, kun tämä on niin riitainen talo. Minä lähden täältä pois, sen minä sanon, sanoi Mary ja purskahti itkemään. - Menen vaikka veljen luokse Klondikeen. --
Thomas ja Vanessa olivat nähneet hänet [Maryn] tähän asti vain herttaisena ja hymyilevänä, aina valmiina auttamaan.
Oikeastaan he eivät olleet koskaan kunnolla katsoneet häntä, olivat nähneet vain punertavan pullean käden, joka tarjosi heille ruokaa. Viime aikoina Thomas ei ollut huomannut häntä ollenkaan.
--
- Jos Thomas-herra lupaa järjestää kummituksen pois, niin minä jään, Mary sanoi ja riisui hatun päästään.
Thomas tajusi yhtäkkiä, ehkä ensimmäisen kerran elämässään, että juuri nämä taitavat ja toimeliaat naiset, Mary ja rouva Jones, tekivät mahdolliseksi heidän mukavan ja rauhallisen elämänsä. Vaahteralaakson Aurora, sivut 336-337 tai Aurora ja Villikyyhkysten aika, sivut 132-134.

Tämä on kirjoitukseni Facebook-sivullani tänään.

Viktorian ja Edwardin ajan tekstiilit

Pitkälle 1900-luvun alkuun kodeissa oli paljon tekstiilejä.  Kuvassa on pariovien edessä upea oviverho.  Maalaus Kosinta ja muita kuvia: Nordiska Museet, (344 kuvaa Flickr-kansiossani)
Museon info Käykää ihmeessä siellä!
Tukholma. Kaikki kuvat: Anna Amnell
Osallistun tällä Teksiilit/Textiles -haasteeseen. Makrotex Linky




Koruommeltu pöytäliina




"Munkintuoli" 1900-luvun alusta. Tyynynpäällinen koruommeltu. Näyttäisi olevan puoliristipistoja.




Viktorian ajan sali.




Palveluskunta piti kodin puhtaana ja pölyttömänä. Kuvassa kanadalaisen museon oppaat. Edessä istuva sinimekkoinen palvelustyttö "siirtyi " Aurora-kirjani Maryksi. Tällaiset asut olivat "muotia" vuodesta toiseen palveluskunnalla ja maaseudun naisilla.



Sisäkön asu oli viimeistelty, ja hänen työnsä oli yhä tärkeää ja vaativaa kuin nykyajan ravintoloiden tarjoilijan työ. Nordiska Museet




Nuken vuoteessakin on tikattu täkki ja käsintehdyllä pitsillä somistetut lakanat.

Tämän aikakauden muoti on kiinnostava ja tuttu monista Tv-sarjoista. Vaatteita valmistettiin kotikutoisista ja ostokankaista. Oli kaavoja, joten taitavat naiset ja tytötkin ompelivat itse. Voitiin myös kutsua ompelija kotiin tekemään ison perheen vaatteet tai käytiin ompelijalla. Olen kirjoittanut Aurora-kirjoissa sisustuksesta ja muodista, sillä ne ovat olennainen osa aikakauden historiaa, taloutta ja kulttuuria.

Kansikuvassa olevat vaatteet on piirretty 1900-luvun alun muotilehden mukaan. 

Linkkejä 1900-luvun alun muotiin. Pukuhistoriaa

Toivomuksesta - kankaalla päällystetty kirja.

Vanhat ajat: heinänteko

Photo: Jukka Kemppinen , joka kertoo blogissaan usein vanhoista ajoista varsinkin Pohjanmaalla. Kuva on otettu tänä kesänä Helsingissä. Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurena.
"Kuvauspaikka oli Tuomarinkylän talojen välistä ja kikka laajakulma (vast. 28 mm.) Laajakulmaa ja toisaalta teleä käyttäen voi korostaaq perspektiiviä tai avaruutta keinotekoisesti.
Kuva on sen verran väärennetty, että tuhersin patchillä korkeajännitejohdot pois." 
Kiitos siitä, sopii hyvin 1900-luvun alkuun. Tuttua maisemaa, sillä olen käynyt  ratsastuksen alkeiskurssin Tuomarinkylässä, ja tyttäreni ja mieheni ratsastivat siellä pitkään.

 

He tekivät heinää. Pohjalaisia Helsingissä käymässä.