Aurora-kirjat: Paikat. Kaivopuiston-Huopalahden huvilasta tuli Terijoen huvila

Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa etualalla sisareni Tuula [myöh. Heiskanen], joka asui lukioajan meillä ja kävi Munkkivuoren Yhteiskoulua. Kuvassa myös vanhimmat lapseni-  Matti,  tuleva taiteilija, joka on kuvittanut kaikki kirjani sekä Mimi, joka istuu lastenvaunuissa. Kuvan on ottanut Aune Kämäräinen vuonna 1967.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993),  joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisen suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa:  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.

--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.

--

 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.

  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.

  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."

Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen muokannut Aurora-kirjoista yhteispainoksen. Siitä tulee myös BoD-omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)

Lue Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille

Aurora ja Pietarin serkut: Helsinki vuonna 1905

Aurora ja Pietarin serkut, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helsinki näyttelee pääosaa kirjassani Aurora ja Pietarin serkut. Se ilmestyi jo vuonna 1993. Kirjoitin sen nimellä Pirkko Pekkarinen. Näistä Aurora-kirjoista pitäisi saada uudet painokset, sillä ne alkavat loppua joistakin kirjastoistakin.

Lue mitä kirjaston Tarinoiden Helsinki -sivuilla kerrotaan tästä kirjasta. Siellä on kartta, jossa kerrotaan missä päin Helsinkiä kirjan tapahtumat liikkuvat. Kirja esitellään Anna Amnell -nimen kohdalla.  Aurora ja Molly (1999) ilmestyikin jo nimellä Anna Amnell, sillä otimme koko perhe vähitellen käyttöön mieheni äidin tyttönimen 'Amnell', ensin lapset ja sitten mieheni ja minäkin. Samalta sivulta pääsee muihinkin kirjoihini, paitsi kirjaan Aurora ja villikyyyhkysten aika (1995) joka tapahtuu kokonaan Torontossa.
Takakansi suurena: Voit lukea selostuksen kirjasta sieltäkin.
Kannen kuva on Matti Amnellin, mutta kannen jugend-tyylinen ulkoasu kustantajan.

Kustantajan selostus kirjasta: "Aurora on 17, kun hän palaa Kanadasta Helsinkiin. Hän haaveilee taidekoulusta Pariisissa ja kaipaa Thomasia. Auroran 13-vuotias pietarinsuomalainen serkku Olga on Helsingissä tätinsä ja setänsä hoivissa sillä aikaa, kun Elisabet-siskoa viedään Sveitsiin sisäsoppilaitokseen. Hän kaipaa Pietaria ja Terijoen kesähuvilaa.
Kauaa eivät serkukset saa vaipua ikäväänsä. Vuoden 1905 Helsinki kuohuu ympärillä. Elisabet aiheuttaa tytöille aikamoisen yllätyksen, yllättäen myös Thomas saapuu kaupunkiin.
Elävästi kuvattu Helsinki toimii upeana näyttämönä tyttökirjalle, jonka romantiikka ja jännitys kiehtovat perinteisen tyttökirjan tapaan.
Pirkko Pekkarinen on vapaa toimittaja ja englannin opettaja.
Kirja on jatkoa teokselle Aurora, Vaahteralaakson tyttö. (1991, 2.p)"

Aurora kirjojen tapahtumapaikat

Kuvitus Aurora-kirjoista: Matti Amnell (Jr)

Aurora-kirjoissa ovat juonen ja henkilöiden ohella tärkeitä kaupungit, talot, huonekalut, vaatteet, se miltä maailma näytti 1900-luvun alussa. Nämä kirjat ovat ilmestyneet kaksikymemntä vuotta sitten, mutta niitä luetaan vielä ja niitä on kirjastoissa. Suunnittelen sitä, että niistä voisi saada uudet painokset. Ehkä jonkin ajan kuluttua. Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)
alkaa Savosta, josta Aurora Koivu ja hänen naapurinsa Iida lähtevät ensin Helsinkiin ja sieltä laivalla Quebeckiin ja junalla Torontoon. Sen ajan Toronto oli samankokoinen kuin sen ajan Helsinkikin. Asukkaita oli noin 100 000, ja suuri osa rakennuksista oli puutaloja. Liikuttiin jalkaisin, hevosrattailla, polkupyörällä ja raitiotievaunuilla. Kirjan tapahtumat keskittyvät laakson reunalla olevaan kartanoon, jonne Aurora oli mennyt töihin odottaessaan, että hänen Suomesta karkotettu isänsäkin tulisi Torontoon. Tapahtumapaikat Helsingissä. (Kirjaston Tarinoiden Helsinki-sivuilla) Sivut poistettu.

Aurora ja Pietarin serkut (1993). Aurora tulee opiskelemaan taidetta Ateneumissa. Hänen 13-vuotias pietarilainen serkkunsa Olga tulee kouluun Helsinkin. On lukuvuosi 1905-1906. Tytöt asuvat tätinsä luona Bulevardilla puuutalossa Vanhan kirkon puiston vieressä. Olga muistelee usein kotikaupunkiaan Pietaria ja Terijokea, jossa hänen perheellään on huvila.

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 1900-luvun Toronto, kartano ja laakso. Aurora, Thomas ja Thomasin sisar Vanessa selvittävät "valkoisen rouvan" eli kartanon kummituksen arvoituksen. Kanadan luonto on tärkeä myös tässä kirjassa. Toronton laaksot varsinkin.

Aurora ja Molly (1999) tapahtuu Suomessa ja Kanadassa. Se on kuvitettu nuorempien lukijoiden versio ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Siinä kerrotaan enemmän irlantilaisesta orpotytöstä Molly ODaystä, joka on lapsipalvelija kartanossa. Hän ystävystyy Auroraan ja haaveilee toisenlaisesta elämästä.

Nämä kirjat ovat ilmestyneet kaksikymemntä vuotta sitten, mutta niitä luetaan vielä ja niitä on kirjastoissa. Suunnittelen sitä, että niistä voisi saada uudet painokset. Ehkä jonkin ajan kuluttua.
Lasten Sanojen aika/Sankarikirjat/Aurora

Usein kysyttyä

Kuva: Matti Amnell
Kukkiva magnolia oli eräs Torontossa asumisen iloja.

Kysymys: Onko Aurora-kirjoissa omaelämäkerrallista ainesta?

Vastaus: Auroran lailla harrastin koululaisena maalausta ja haaveilin taiteilijan urasta. Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta olen yhä kiinnostunut taiteesta. Omaelämäkerrallista ovat tietysti myös paikat, Toronto ja Helsinki. Olen asunut Torontossa seitsemän vuotta ja Helsingissä melkein 30 vuotta, enimmäkseen vanhassa historiallisessa keskustassa, jota kuvaan kahdessa Aurora-kirjassa. Myös se on samaa, että Auroran lailla olen asunut jo koulutyttönä Amerikassa. Olin AFS-vaihto-oppilaana Billingsissä, Montanassa 1950-luvun lopulla. Silloin Amerikkaan mentiin laivalla niin kuin 1900-luvun alussakin.

Olgassa on taas omaelämäkerrallista ainesta se, että kuten Olga luin lapsena valtavasti kirjoja. Kesällä istuin tuntikaudet vintissä ja luin naapurimme, toimittajan ja hänen opettajasiskonsa kirjoja ja lehtiä. Istuin myös puussa tyhjällä tontilla, jota me lapset sanoimme Paratiisiksi.

Ja tietysti meidän kissat Topi ja Tiina, ihanat kanadalaiset löytökissat, ovat ihan omina itsenään kirjoissani. Kultasilmäinen paistetun marengin värinen Tobymme haudattiin siihen laaksoon, josta kerron. Kilpikonnakuvioinen Tiina tuli meidän kanssa Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi. Tiinasta on ikioma haastattelu Kissafani-lehdessä (Kissafani 6/1994).

Kysymys: Onko sinun miehesi kuvittanut Auroran ja Mollyn?

Vastaus: Ei, vaan vanhempi poikani, isänsä kaima Matti. Hän on opiskellut taidetta Torontossa ja Pariisissa.

Kysymys: Miksi Pietari on tärkeä Aurora-kirjoissa?

Vastaus: Pietari oli ensimmäinen kaupunki, josta minulle kerrottiin. Asuin sodan aikana maalla mummolassa, ja ukkini, joka oli pelimanni ja suksimestari, kertoi aina Pietarista. En muista yksityiskohtia. Kun katsoimme talvi-iltana kaupungin valoja, ajattelin, että ne olivat Pietarin valot, vaikka tiesin, että Iisalmen valothan sieltä näkyivät.

Ukki oli ollut usein Pietarissa nuorena. Hänelle Pietari oli varsinainen kunnon kaupunki, Helsinki oli vain pikkukylä. Ukki sai minut ajattelemaan jo lapsena kaukaisia maita. Hänen veljensä oli muuttanut 1900-luvun alussa Amerikkaan ihan niin kuin Pekka ja muut pojat minun kirjoissani.

Sota-aikana kaikki miehet olivat sodassa paitsi nuoret pojat ja vanhat miehet kuten isoisäni. Hänestä tuli psykologinen isäni. Hän on ehkä vaikuttanut minuun enemmän kuin kukaan muu ihminen. Taidan olla itsekin 1900-luvun alun lapsi ukin juttujen vuoksi.

Kysymys: Onko sinun sukusi Karjalasta, kun kerrot Terijoestakin?

Vastaus: Ei, vaan Savosta. Terijoki tuli mukaan alussa ihan sattumalta. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa ollessani kokopäivätyössä. Opetin aikuisille englantia. Eräs oppilaani kertoi Terijoesta. Mieheni isoisä Oskari Amnell osti Terijoelta huvilan ja toi sen Lohjalle, missä se on edelleen, nyt kauniisti entistettynä.

Asuimme nuorena parina Helsingin Huopalahdessa puutalossa, joka oli entinen venäläinen huvila. Se oli tuotu sinne Kaivopuistosta, ja oli juuri samanlainen kuin Terijoen huvilat: torneja, parvekkeita, koristeleikkauksia puusta. Koristeita oli otettu pois.

Tämä talo on ollut esikuvana Olgan perheen Terijoen huvilalle. Me asuimme tuon "venäläisen datshan" yläkerrassa. Meidän asunnostamme, kolmesta huoneesta, keittiöstä ja kylpyhuoneesta, jossa oli valtava amme ja kattoikkuna, tuli Olgan ja hänen sisarensa Elisabetin ikioma "tyttöjen huoneisto". Meidän parvekkeelle kiipesi Elisabetin anarkisti-poikaystävä Sasha, kun Elisabet aikoi karata hänen kanssaan.

Kysymys: Miksi muutit sukunimesi?

Vastaus: Olimme harkinneet sitä kauan, jo opiskeluajoista asti. Pekkarisia on runsaasti, Amnelleja vähän. Juuri Lohjan isoisä Amnell oli miehelleni Matille läheinen, sillä hän asui vanhana kesät Matin kotona ja talvet toisen tyttärensä luona Kuopiossa. Lisäksi Amnell on meistä kaunis nimi. Se tuntuu omalta. Anna on myös äitini nimi.