1900-luvun alun koti

1900-luvun alun sisustusta, Split, Kroatia, museo

Lappeenranta - Museot - Wolkoffin talo - Lappeenrannan kaupunki

1800-luvun venäläis-suomalainen koti
Kodikas talo, joka on sisustettu 1800-luvun venäläiseen tyyliin.
"Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Vanhimman osan rakennutti kauppias Claudelin. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talon interiöörit ovat muotoutuneet neljän sukupolven aikana kootuksi autenttiseksi kokonaisuudeksi."

Näet kuvat virtuaalisesti valitsemalla oikeassa yläkulmassa olevasta ikkunasta haluamasi  huoneen. 

Lappeenranta - Museot - Wolkoffin talo - Lappeenrannan kaupunki

Lue suomalaistuneen  Volkoffin suvun tarina

Elämää Hvitträskissä

Hvitträsk:. Rakennus on hienolla paikalla ja sisustus omaperäinen ja toisaalta aikakautensa peili.

Kuvakansioni Hvitträskistä ja joitakin Saarisen suunnittelemia huonekaluja ym (98 kuvaa)



Lue myös kiinnostava artikkeli  Rakkautta ja taiteilijaelämää Hvittäskissä Antiikki ja design -lehden blogista- Kaikki ei mennyt aivan niin kuin oli suunniteltu.
Museoviraston kuvat.

Kupari oli ennen arvostettua

Kollaasi 91, kupari

Kirpputoripöydille laitetut esineet muodostavat kollaasin.

Kotipihamme magnolia Torontossa

Anna Amnell puutarhassaan Torontossa Kuva: Matti Amnell ( Jr.) Klikkaa kuva suureksi

Eräs suurimpia ihmeitä, joita olen elämässäni nähnyt, on kukkiva magnolia. Suuria vaaleapunaisia kukkia täynnä oleva, kaksikerroksista taloa korkeampi puu hallitsi elämäämme niinä kahtena keväänä, joina asuimme East Yorkin kaupunginosassa Toronton keskustassa.


Kevättalvella ilmestyivät puuhun koristekynttilän näköiset sukkulamaiset nuput. Vähitellen pilkotti sieltä täältä vaaleanpunaista, ja pian avautuivat melkein teevadin kokoiset kukat. Koko lehdetön puu oli pian täynnä tuoksuvia kukkia. Toisen kerroksen ikkunoista lapsemme saivat ihailla huoneistaan vaaleanpunaista kukkamerta. Kun terälehdet putosivat maahan, emme raskineet haravoida niitä pois pitkään aikaan puutarhasta. Vähitellen puuhun alkoi ilmestyä lehtiä. Ensin ne olivat ohuita ja vaaleanvihreitä, mutta muuttuivat vähitellen tummiksi ja paksuiksi ja suojasivat erinomaisesti taloa kuumalta auringonpaisteelta.


Kukkien paikalle kasvoi tummanruskeita käpyjä, joita Toronton mustat oravat pitivät herkkunaan. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin talon rouva, suomalainen siirtolainen, oli ostanut kadun toiselta puolen sijainneesta kasvihuoneesta puolentoista jalan pituisen magnoliantaimen.

Perheen teini-ikäinen poika oli lukenut kirjasta ”kun me istuimme magnoliapuun alla”, ja siitä asti olivat äiti ja poika haaveilleet magnoliasta. Poika oli kantanut taimiruukun sylissään. Taimi oli istutettu erinomaiseen paikkaan talon eteläpuolelle. Kylmiltä itätuulilta sitä suojaisi talon sivurakennus, jossa oli autotalli.

Puuta lannoitettiin huolellisesti. Sen ympärille kaivettiin ura, johon vietiin monet kalanperkuuvedet. Kalanperkausjätteet kaivettiin syvemmälle, jotta pesukarhut eivät saaneet niitä herkkupaloikseen. Kuivalla säällä magnoliaa kasteltiin kuten muutakin puutarhaa. Suojaisasta kasvupaikasta ja hyvästä hoidosta johtuen taimi tuntui kasvavan silmissä.

Se kukki jo pienenä. Alussa oli vain kolme neljä kukkaa, mutta joka kesä niitä tuli yhä useampia. Puusta katkaistiin alhaalta sivuversoja, jotta toteutuisi haave saada istua magnoliapuun alla. Välillä puun ympärillä kiersi myös iso kukkapenkki.

 Kolmenkymmenen vuoden jälkeen magnolia oli niin suuri, että se hallitsi taloa. Niin ainakin meidän mielessämme. Haaveilimme, että voisimme ostaa sen talon ja laittaa pihan puolelle toiseen kerrokseen ulottuvan katedraali-ikkunan, jotta voisimme ihailla magnoliaa vielä paremmin. Se toive ei toteutunut, mutta magnolia opetti minut arvostamaan unelmia ja kärsivällisyyttä.

Tämä kirjoitus on ollut alkujaan Blogisisko-blogissani vuonna 2005

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjoitin kaikki kirjani Helsingin keskustassa olevassa talossa, jonka kattoparvekkeelta tämä kuva on otettu eräänä aamuna marraskuussa 2006. Nyt joulukuun lopussa 2013 ei ole yhtään lunta.
First snow in Helsinki on November 7th 2006. It lasted a little more than a day.
Now it is Decemer 2013 and we don't have have any snow.

Old times

old-times-2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Toisenlainen maailma.

1900-luvun alun koti

"Sisustus oli tyypillistä vuosisadan vaihdetta --Palmut ja muut isokokoiset huonekasvit, plyyshihuonekalut ja upeat oviverhot, kipsipatsaat ja runsaat taulut sekä esillä olevat valokuvat ja henkilömuistelut antoivat sille täyteläisen leiman." (Aarne Äyräpää Matti Äyräpään kodista)

Carl Larsson ikuisti 1900-luvun alun kodin

Ateneumissa on alkanut näyttely Carl Larsson: Hyvän elämän jäljillä. 10.2.2012- 29.04.2012
Esillä on hyvin suuri joukko Larssonin töitä ja hänen vaimonsa Karinin luomaa muotoilua, sisustussuunnittelua ja käsitöitä.

On suuri elämys nähdä postikorteista ja taidekirjoista tutut kuvat suurikokoisina hämmästyttävän taitavasti tehtyinä akvarelleina. Lisää viehätystä näyttelyyn tuo Alexander Reichsteinin tilateos Kotona, jossa voi astua sisälle Larssonien kotiin  ja tajuta myös se, miten pieni se oli todellisuudessa.

Tämä on koko perheen näyttely, jossa haluaa käydä useammankin kerran. Nähtävissä on myös elokuvattuja katkelmia Larssonien perheen elämästä.

Carl Larssonin kuvat ja Karinin valokuva Wikipediasta.  Katso eri kielillä kirjoitettuja Wikipedia-artikkeleita ja löydät paljon kuvia Larssonin maalauksista.