Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.

Muuttohaukka, musta orava ja majava

"Haukka liiteli puitten latvojen yläpuolella levottomana kuin etsien paikkaa, johon laskeutua. Sen alla levisi vihreä laakso, jonka reunoilla kasvoi jättiläismäisen suuria sokerivaahteroita. Laakson pohjalla kiemurteli kirkasvetinen joki ja sen rinnalla polku.

Tuuheahäntäisiä mustia oravia juoksenteli apilantuoksuisessa korkeassa ruohikossa. Niitten esivanhemmat olivat eläneet laaksossa jo ennen sitä aikaa, jolloin vain intiaanit meloivat jokea pitkin kevyillä tuohikanooteillansa ja kantoivat ne keskellä laaksoa olevan matalan kohdan yli.

Oravat olivat nähneet myös ensimmäisten valkoisten miesten tulevan laaksoon. - -Valkoiset miehet halusivat varsinkin vanhoja kuluneita majavannahkoja, sillä majavan pehmeistä aluskarvoista saatiin parasta huopaa miesten leveälierisiin hattuihin. "

Anna Amnell: Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. p 1992. Kirjapaja (julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen), sivut 7-8.

Castor Canadiensis.  Kuva: Wikpedia.
Viime keväänä löytyi terve ja hyvässä kunnossa oleva majava Toronton keskustasta Ontario-järven rannalta.

Maailman nopeimman eläimen, muuttohaukan lennolla alkaa Aurora, vaahteralaakson tyttö, ensimmäinen kirjani, joka ilmestyi 20vuotta sitten vuonna 1991. Siitä otettiin uusi painos heti seuraavan vuoden alussa, joten epätavanomainen alku ja lunnonkuvaus eivät karkottaneet nuoria lukijoita.

Don Valley -laakson voi sanoa olevan suorastaan yksi päähenkilö Aurora-kirjoissani.  Rakastin Toronton syviä laaksoja Kävelin niissä mieheni kanssa toisin ajoin miltei joka päivä.

Lue lisää Toronton laaksoista

Photo Wikipedia: Falco peregrinus sihoutte
Muuttohaukka on uhanalainen eläin, Torontossa ja Ontariossa on niitä muutama pari. Laji on falco peregrinus anatum eli amerikkalainen muuttohaukka (wandering peregrine)

Black squirrel Photo: Anitaa Wikipedia , Torontossa on harvinaisen paljon mustia oravia)

Maatiainen on ikkuna menneeseen maailmaan

"Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989.Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit
sekä alkuperäiset kotieläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet.
Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia."
Maatiainen-lehteen voi tutustua netissä.

Perhonen nauttii helteestä

072
Originally uploaded by Anna Amnell
Perhonen Mustasaaressa. Kuva: Matti T. Amnell

Tarinamaanantai: Toronton synty

(Kuva Englannista)
Haukka liiteli puiden latvojen yläpuolella levottomana kuin etsien paikkaa, johon laskeutua. Sen alla levisi vihreä laakso, jonka reunoilla kasvoi jättiläismäisen suuria sokerivaahteroita. Laakson pohjalla kiemurteli kirkasvetinen joki ja sen rinnalla polku.

Tuuheahäntäisiä mustia oravia juoksenteli apilantuoksuisessa korkeassa ruohikossa. Niiden esivanhemmat olivat eläneet laaksossa jo ennen sitä aikaa, jolloin vain intiaanit meloivat jokea pitkin kevyillä tuohikanooteillaan ja kantoivat ne keskellä laaksoa olevan matalan kohdan yli.

Oravat olivat nähneet myös ensimmäisten valkoisten miesten tulevan laaksoon.He olivat ranskalaisia ja englantilaisia turkiskauppiaita, jotka vaelsivat intiaanioppaansa jäljessä Mississauga-intiaanien luo vaihtokauppaa käymään. He veivät intiaaneille rautapatoja, puukkoja, peilejä, silkkiä ja pellavaa ja saivat heiltä maissia, taitavasti punottuja koreja ja turkiksia.

Valkoiset miehet halusivat varsinkin vanhoja kuluneita majavannahkoja, sillä majavan pehmeistä aluskarvoista saatiin parasta huopaa miesten leveälierisiin hattuihin. Majavannahat tuottivat valkoisille miehille Euroopassa monikymmenkertaisen voiton.

Merten ja vuorten takaa tuli lisää miehiä ja naisia, jotka ostivat koko seudun Mississauga-intiaaneilta ja rakensivat peninkulman päässä olevan suuren Ontariojärven rannalle kaupungin. He antoivat sille nimen York, mutta huomasivat pian, että intiaanien muinoin antama nimi Toronto eli kauppapaikka sopi sille paljon paremmin.

Näin alkaa kirjani Aurora - vaahteralaakson tyttö 1991 (2.p 1992) Kirjapaja