Suosituimmat tekstit Aurora-blogissa

1900-luvun alun maailma Suomessa ja Kanadassa: Belle Epoque, sortovuodet, siirtolaisuus Kanadaan, Toronto, vanha Helsinki, Toronton laaksot.
Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista Aurora 1-3:
Aurora vaahteralaakson tyttö, Aurora ja Pietarin serkut ja Aurora ja villikyyhkysten aika. (Blogijutulla jo yli 2000 lukijaa! Yllätys.)
Blogin alaosassa on paljon hakusanoja! Myös ikkunasta pääsee kirjoituksiin sopivalla hakusanalla.

ISBN 978-952-286-355-3
Books on Demand ja muut nettikaupat
Kirja on saatavissa myös e-kirjana.
ISBN: 9789522867247
Kansi ja kuvitus: Matti Amnell Jr

Pukuhistoriaa kuvia ja linkkejä (yli 2300 lukijaa)
1800-luvun koti
1900-luvun alun koti

Toronton laaksot
http://aurorakirjat.blogspot.fi/search?q=Toronton+laaksot

Something delicious: Victorian & Edwardian
Jugend ja Art Deco (katso myös hakusanat kirjoituksen alta)
Aurora-kirjoista sanottua



Anna Amnell:  Aurora ja Molly 

ei sisälly yhteispanokseen.
Mollyn maailma

Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?

Aurora ja villikyyhkysten aika:
Voiko tyttökirjoissa olla kauhua ja jännitystä?

Aurora ja Pietarin serkut (kirjan kansi on myös yhteispainoksen kantena!)
Aurora ja Pietarin serkut on  rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille

Haikon kartano. 1900-luvun alun tunnelmaa

Pukuhistoriaa 1900-luvun alusta ja muistakin ajoista (linkit)

Muuta tietoa Aurora-kirjoista ja 1900-luvun alun kulttuurista, vaatteista, sortovuosista  ym voit löytää käyttämällä alinna olevia hakusanoja.

ks myös Kissat kirjoissani

Toby -kissani esiintyy Aurora-kirjoissa ja jää torontolaiseen laakson asumaan.
kuvia mm: Aurora.kirjojen kannet, nuket ja Auroran talo nukkekoti ! (yli 3500 katsojaa)

Aurora.kirjojen ensimmäiset painokset ilmestyivät vuosina 1991-1999. Niitä voi löytää kirjastoista ja kirja-antikvariaateista.

Blogisisko-blogissa, joka päivittyy sännöllisesti

Lastenkulttuuri-blogissani

Aurora-kirjat 1990-luvulla. Esikoisteos 1991 (toinen painos 1992)

P.S. Olen ottanut blogin otsikkokuvan 1980-luvulla Torontossa nukkekekoti- ja miniatyyrinäyttelyssä Kamera oli Canon AE-1 program, joka toimii edelleeen.

Nyt vaan uutta Keskustakirjastoa odottamaan! (katso kuvakansio)

Auroran äidin nuoruuden aikainen (1870-1880-luvun turnyyrihame)  kirjastonhoitaja ei osannut sellaisesta edes haaveillakaan.

Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.

Kodikas aukio Pariisissa

place de Furstenberg, Paris, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Place de Furstenberg, kuva: Matti Amnell.

Unelmien Pariisi

At Centre Pompidou, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Kun aloin kirjoittaa ensimmäistä Aurora-kirjaani kaksi lapsistani oli opiskelemassa Pariisissa. Kolmas lapseni oli vielä kotona Torontossa. Muistan, kuinka kerroin eräänä iltana hänelle ideaani ensimmäisestä Aurora-kirjasta.

Idea oli hänestä hyvä, ja juttelimme aamuyöhön asti siitä. Kun palasimme koko perhe Suomeen, hän opetti minut käyttämään tietokonetta ja innosti saamaan kirjan valmiiksi.

Tässä kuvassa on tyttäreni Pompidou-keskuksessa takanaan Pariisi. Se on unelmien kaupunki monille ihmisille. Tyttäreni opiskeli vuoden pääainettaan ranskalaista filologiaa Sorbonnessa. Hän asui Luxembourgin puiston vieressä olevassa tyttöjen asuntolassa.

Samana vuonna lähti myös vanhin lapseni Matti Pariisin opiskelemaan. Hänkin opiskeli ensin Sorbonnessa ranskan kieltä ja kulttuuria ja myöhemmin taidetta. Hän asui alussa Kanadan valtion omistamassa asuntolassa, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa, joka opiskeli Sorbonnessa entistämistä ja arkeologiaa.

Kun kerroin Torontossa perhelääkärillemme, että tytär ja poika ovat molemmat lähdössä Pariisiin opiskelemaan, hän sanoi tyytyväisenä: "Ei ole hyvä nuoren tytön lähteä yksin Pariisiin kokonaiseksi vuodeksi". Perhelääkärimme oli myös rabbi ja terapeutti, joten hän tiesi, että kaikenlaista voi sattua Pariisissa. Mutta kaikki meni rauhallisesti.

Toisessa osassa Aurora-kirjoja Aurora saa stipendin Pariisiin, jossa Thomas on jo opiskelemassa. Minulla oli tarkoituksena kirjoittaa Aurora-sarjaan kirja "Aurora Pariisissa". Aurora olisi asunut samassa tyttöjen asuntolassa, jossa tyttäreni asui melkein 90 vuotta myöhemmin. Mutta siinä vaiheessa silloinen kustantajani oli tehnyt ensimmäisen toistuvista päätöksistään lopettaa nuortenkirjojen julkaiseminen. Minä kyllästyin koko juttuun ja laitoin kokoamani Pariisi-aineiston talteen. Sitä kirjaa ei ole tullut kirjoitettua.

Tuli kuitenkin kirjoitettua myöhemmin saman kustantajan pyynnöstä lasten versio Aurorasta (Aurora ja Molly 1999), ja sen kuvitti poikani Matti. Hän piti Ranskan kulttuurikeskuksessa Helsingissä myös näyttelyn Pariisin vuodenajat.

Lasteni osuus Aurora-kirjoihin on ollut tärkeä, ja Pariisi on edelleen meille läheinen lomakaupunkina. (Matin piirros Pariisista 2013)

Kevät Pariisissa

IMG_6201, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Palais du Luxembourg. Kuva: Matti Amnell, joka kuvitti opiskeluaikanaan kirjani Aurora ja Molly ja teki Aurora-kirjojen kansien kuvat.

Aurora-kirjat ja Pariisi

Syksy Pariisissa. Kuvan on ottanut poikani Matti, [linkistä pääsee Matin Pariiis- ja Ranska -kuviin) joka on kuvittanut kaikki kirjani. Hän on opiskellut pitkiä aikoja Pariisissa, samoin hänen vaimonsa. Myös tyttäreni on opiskellut Pariisissa. Pariisi tuli läheiseksi koko perheelle. Minun oli tarkoitus kirjoittaa Aurora-kirja, joka tapahtuisi kokonaan Pariisissa. Kaapissa on matkalaukullinen materiaalia siihen, mutta sitten tuli lama, 1990-luvun lama, joiden aikana Aurora-kirjat ilmestyivät.

Pariisi on tärkeä Aurora-kirjoille. Kirjasarjani päähenkilö Aurora Koivu haaveilee taiteilijan urasta, opiskelee taidetta Ateneumissa ja saa apurahan Pariisiin. Auroran poikaystävä, myöhemmin sulhanen, Thomas Austin on Pariisissa jo Euroopan matkalla enonsa Edwardin kanssa. Hän opiskelee siellä ja tulee Pariisista käymään Auroran luona Helsingissä. 

Kirjani "Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992) ja Aurora ja Pietarin serkut (1993). 

Mustakantinen luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia. Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.painos 1992)

Molly O'Day, orpo palvelustyttö haaveilee Pariisista, kun kuulee Auroran ja Thomasin puhuvan siitä niin paljon. Kun Aurora ja Thomas ovat taas lähdössä Pariisiin opiskelemaan, Molly on epätoivoinen:

Molly juoksi laakson pohjalle asti ja tunkeutui vadelmapensaitten keskelle. Hän työnsi kirjansa syvälle taskuun ja alkoi ahmia lämpimiä mehukkaita marjoja. Sitten hän kiipesi vanhaan tammeen. Puussa oli viileää ja varjoisaa.

Molly asettui lempipaikkaansa, tukevalle oksalle, joka muodosti kuin nojatuolin. Hän syleili puunrunkoa, ja kuumat kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan.

Pian Aurora ja Thomas muuttaisivat Pariisiin. Päiväkaudet Thomas selaili uutta Baedekerin Pariisin opasta, jonka Edward oli tuonut hänelle, ja kertoi Auroralle Pariisista.

Kaikki olisi jännittävää Pariisissa. Kadut olisivat täynnä kiinnostavia ihmisiä, hienoja kiiltäviksi harjattuja hevosia ja korkeita hevosomnibusseja. Hienot rouvat puhdistivat siellä autonlyhdyt kalliilla hajuvedellä ja pienet köyhät tytöt möivät linnunsiemeniä katujen kulmissa.

  Voi kunpa pääsisin sinne, haaveili Molly. Hän näki jo itsensä kirjakauppiaana tai kukkaistyttönä, jolla oli kori täynnä pitkävartisia hehkuvanpunaisia ruusuja.

  Kaikki Thomasin puheet olivat painuneet Mollyn muistiin kuin hehkuvalla raudalla poltettuina. Sitten, kun Aurora ja Thomas olisivat menneet, Molly olisi taas yksin. Vanessa-neiti ei välittänyt hänestä enää, ja rouva Jones ajoi hänet nykyään pois keittiöstä häiritsemästä.

  Noah ei ollut välittänyt hänestä enää pitkiin aikoihin. Hän oli ollut niin olevinaan siitä, kun sai olla vanhan tohtorin apuna. Nyt Noah oli matkustanut Chicagoon sanomatta Mollylle edes näkemiin ja vienyt Tobynkin mukanaan isossa puulaatikossa, jonka verkkoikkunasta Toby oli naukunut jäähyväiset.

  Molly itki kauan, pyyhki sitten kyyneleensä ja otti hameensa syvästä taskusta erään aarteistaan, pienen silkkipaperikäärön, johon oli kirjoitetty Marrons Glaces. Se oli makeinen, mehevä sokeroitu kastanja. Edward-herra oli tuonut noita kalliita herkkuja Pariisista.

  Molly piteli käsissään silkkipaperikääröä, haisteli sen sokerista tuoksua ja avasi paperin. Vesi herahti hänen kielelleen, kun hän näki kastanjan herkullisen pyöreyden. Nyt olisi oikea aika syödä se. Sitten vasta hän olisi ikuisesti synkkä ja alakuloinen.

  Molly puraisi palasen ja sulki silmänsä. Sokerilla kuorrutettu kastanja oli enemmän kuin ihana, se oli taivaallinen, se oli enkelten ruokaa, päätteli Molly. Ja Pariisissa syötiin koko ajan tällaisia!

Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995.  

Kirjoitin ensimmäiset Aurora-kirjani nimellä Pirkko Pekkarinen. Toivon, että voin ottaa niistä uudet painokset nimellä Anna Amnell, jota olen käyttänyt kaikissa muissa kirjoissani.

P.S. Se onnistui vuonna 2015 Vaahteralaakson Aurora

  

Ruskaa Torontossa

Toronto_1983_October_047, originally uploaded by Brin d'Acier.

Toronton yliopiston University College huokuu 1800-luvun ja jopa keskiajan tunnelmaa rakennustyylissään. Kirjojeni kuvittaja Matti Amnell (Jr) opiskeli tässä yliopistossa.

Thomas Pariisissa

Pariisi 1903  (kuva)

Thomas Austin on Euroopan matkalla nuoren enonsa Edwardin kanssa vuonna 1903.

Tekstinäyte kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992) ja Yhteisniden Vaahteralaakson Aurora 2015:

Pariisi oli Thomasille tuhannen ja yhden yön maailma. Hän rakasti kaikkea Pariisissa. Aamuisin hän heräsi katukauppiaitten huutoihin ja avasi ranskalaiset ikkunat selkoselälleen. Hän hotkaisi maitokahvin ja voisarvet ja kiiruhti torille, joka oli täynnä värejä, tuoksuja, ääniä ja muotoja. Mestarikokit olivat tulleet sinne jo aamuvarhain valitsemaan ravintolaansa parhaat kalat, vihannekset ja hedelmät.

Pieni musta luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker* kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin uusilla leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia.

Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle. Hän piirsi siellä kuvia tuulimyllyistä ja nuorista pariisittarista, jotka asettivat kukkakimppuja sen pienen talon portaille, jossa Taiteilijaelämää-oopperan sankarittaren Mimi Pinsonin kerrottiin eläneen.

Thomasia kiehtoi kiihkeä jännitys Pariisin taidegallerioissa, joissa oli aina jotain uutta ja kapinallista nähtävänä. Hän vietti päiväkausia Louvressa, piirsi ja käveli huoneesta toiseen. Taiteilijakorttelien kahviloissa istuessaan hän sai olla juuri se ihminen, joksi hän oli syntynyt. Hän tunsi itsensä kylläkin sivistymättömäksi ja kömpelöksi tyylikkäitten ja terävä-älyisten pariisilaisten elämää seuratessaan, mutta viihtyi siitä huolimatta paremmin eurooppalaisten kuin maanmiestensä parissa.



Valokuvia 1900-luvun alun Pariisista (maailmannäyttely 1900)

Baedeker* = Pariisin matkaopas

Kuvittajana Matti Amnell

Matti Amnell ( Jr.)

" I’m a three-time immigrant, stuck between languages and cultures." Matti Amnell

Kaikki Anna Amnellin kirjat ovat Anna Amnellin pojan Matti Amnellin kuvittamia. Hän on myös tehnyt kuvat Anna Amnellin kahdeksan historiallisen nuortenromaanin kanteen sekä isänsä Matti T. Amnellin kahteen väitöskirjaan.

Matti Amnell on käynyt keskikoulun Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa ja lukion Torontossa. Hän opiskeli Toronton yliopiston University Collegessa ja suoritti Honours B. A. -tutkinnon. Hän opiskeli kuvaamataidetta, englantia, luovaa kirjoittamista sekä kiinaa ja jatkoi taideopintojaan Pariisissa. Hänellä on ollut taidenäyttely Helsingissä Ranskan kulttuurikeskuksessa aiheena Pariisin vuodenajat, "Les saisons de Paris".

Kirjojen kuvituksessa hän on pyrkinyt tuomaan esille kunkin aikakauden hengen. Hän on tehnyt kuvitukset työn ohella harrastuksenaan.

Matti Amnell Jr.  Asuu Helsingissä ja on työssä tietotekniikan alalla NOKIAn eri vaiheissa (NSN eli Nokia Solutions and Networks jne) vuoteen 2016.  Halton ja Senior Technical Writer yrityksessä ALTEN Finland.