29.10.2010

Matkalla Berliinissä 1800-luvulla


Eduard Gaertner: Berlin, Unter den Linden [Lehmusten alla, kuuluisa katu Berliinissä] vuonna 1853. Osa maalauksesta.

Matkustan Berliiniin kahdeksi viikoksi marraskuun alussa ja asuntona on uusi Berliinin kirjailijaresidenssi (josta kerron myöhemmin muissa blogeissani). Berliini on minulle uusi, jännittävä seikkailu, sillä en ole ollut siellä koskaan aikaisemmin.Tavanomaisten matkaoppaiden lisäksi otan mukaan erään tärkeän teoksen, johon on koottu suomalaisten kirjailijoiden vaikutelmia Berliinistä. Ensimmäisenä on  Johan Wilhelm Snellman, jonka mielestä Berliini vuonna 1840 ei ollut vielä kunnon suurkaupunki:

"Väkiluku on tuoreimpien laskelmien mukaan toki peräti 350 000, mutta missään noin suuri ihmismäärä ei osaa paremmin piiloutua kuin Berliinissä. --Edes Unter den Linden ei voi ylpeillä suurkaupunkimaisesta vilkkaudesta. Sen varrella sijaitseekin kahviloiden ja kirjakauppojen lisäksi vain pikkupuoteja."--

Berllinin "kaduilla ei ole koreiden yksityisajoneuvojen eikä omnibussien vilinää. Vuokra-ajurien kuormarattaat, niin sanotut droskat, ovat enimmäkseen kamalia ajoneuvoja, joita vetävät kamalat kuskit."

Johan Wilhelm Snellman: Saksan matka 1840-1841. - Ritva Hapuli (toim): "Berliini. Kirjailijan kaupunki" SKS 2004.

Zachris Topelius oli Berliinissä vuonna 1856 ja sanoo kaupungin edistyneen siitä ajasta, jolloin Snellman oli siellä. Topelius löytää Berliinistä kauneutta:
"Paljon pysyväisemmän vaikutuksen tekee --yleisillä paikoilla olevien kauniiden patsaiden lukuisuus, ja siinä suhteessa ei ole Saksassa Berliinin vertaista, ellei mahdollisesti Munchen kilpaile etusijasta."
Zachris Topelius: Itämeren eteläpuolella.1856. -  - Ritva Hapuli (toim): "Berliini. Kirjailijan kaupunki" SKS 2004.

Berliini 1800-luvulla (tärkeimmät tapahtumat)

Berliini 100 vuotta sitten. Kaponieerin blogissa on kokonainen kuvasarja ja selostus vanhoista rakennuksista, joista osa on säilynyt. Kaponieeri Berliini (Kuvat saa suuriksi)

18.10.2010

Kuopio Aurora-kirjoissa

Sisareni ja minä eräänä sateisena kesänä Kuopion korttelimuseon pihalla
Kuopio ei ole tapahtumapaikkana yhdessäkään Aurora-kirjassani, mutta se on vaikuttanut paljon näihin kirjoihini. Sisareni asui pitkään Kuopiossa, ja kävin mieheni ja lasteni kanssa siellä kesäisin. Eräs lempipaikkojani oli Kuopion korttelimuseo. Kävimme joka kesä kaikissa rakennuksissa ja istuimme lopuksi kahvilaan juttelemaan.
Ulkomuseossa on eräs talo, josta pidin kovasti. Se on lääkärin talo (rakennus 2). Ihastuin erityisesti päädyssä olevaan ullakonikkunaan.
 Sivulla 13 kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993): ”Olga oli järjestänyt itselleen piilopaikan ullakolle talon päätyyn kuusikulmaisen ikkunan viereen. Hän oli raahannut sinne käpäläjalkaisen divaanin ja matalan jakkaran, jolle hän oli laittanut joitakin kehystettyjä valokuvia.
  Kylminä ja sateisina päivinä Olga oli lojunut tuntikausia haalistuneella kretonkipäällysteisellä divaanilla ja ahminut kirjan toisensa jälkeen setänsä ja tätinsä laajasta kirjastosta.
  Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos.”
Olga ei näe kuitenkaan ikkunasta Kuopiota, vaan Helsingin Bulevardin, jonne siirsin talon (sivu 7). Minulla oli itsellänikin lapsena tapana istua samalla tavalla ullakolla lukemassa Iisalmessa Kirkkopuiston varrella olevassa puutalossa. Aurora ja hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga asuvat Sofia-tädin ja hänen miehensä ratsumestari Friskin talosssa. Tyttöjen huoneessa on kaunis uuni, joka ulottuu kattoon asti niin kuin lääkärintalon uuni.

Aurora-sarjan ensimmäisessä osassa Aurora – Vaahteralaakson tyttö Aurora asuu Iisalmessa, jota ei mainita nimeltä, mutta paikan voi tunnistaa järven rannalla olevaksi mäeksi, jolla sijaitsi kaunis vaalea puutalo, mieheni lapsuudenkoti, entinen kirkonkylän kansakoulu ja sen keskellä oleva johtajaopettajan asunto, jonka ohi kulki tie kaupungista maalaiskunnan kirkolle. Mieheni isä oli käynyt koulunsa Kuopion lyseossa.

Talon sisustus on kuitenkin Kuopion ulkomuseon lääkärintalosta. Salin yleistunnelma on sitä keisarin muotokuvineen, samoin ”salin pietarilainen pähkinäpuinen kalusto kuluneella tummanpunaisella sametilla päällystettyine sohvineen ja nojatuoleineen” (Minna Canthin huone)  (sivu 41)
Naapurin palvelustyttö Iida ihailee keittiötä, ”- - hohtaviksi kiillotettuja kuparisia kattiloita ja kahvipannuja. Ne olivat siisteissä riveissä keittiön avohyllyillä, joitten reunoja kiersi valkoinen pitsi. Iida oli kantanut monesti Hilman apuna kaivosta vettä kupariseen vesisäiliöön, joka oli lattialla hellan vieressä. Iida katseli valurautaista munkkipannua, kuparisia kattilan kansia ja hellan valkoiseksi maalattua muuria.”

Isän työhuone on aika tarkasti Kuopion ulkomuseosta: ”Aurora istuutui isänsä jyhkeän tammisen kirjoituspöydän ääreen ja veti auki kirjoituspöydän ylimmän laatikon. Se oli melkein tyhjä, sillä isä oli vienyt mukanaan suurennuslasin, muistiinpanovihkon, viivoittimen, miekanmuotoisen paperiveitsen ja kirjoitusvälineensä. Siellä oli kuitenkin vähän kirjoituspaperia. Aurora otti muutaman arkin ja sulki laatikon.
Pöydällä oli hienot kirjoitusvälineet, jotka isä oli saanut lahjaksi täyttäessään edellisenä vuonna 40 vuotta. Aurora avasi kristallisen mustepullon kierrekorkin, otti kynäkaukalosta hopeisen mustekynän, kastoi kynänterän varovasti mustepulloon ja pyyhkäisi mustekynän terää kynänpyyhkeellä, jonka hän oli tehnyt kansakoulussa isälleen joululahjaksi. Aurora aloitti "Rakas isä siellä vieraalla maalla!" 
On nimittäin sortovuodet, tarkemmin vuosi 1903 ja Auroran isä kasvitieteilijä ja lehtimies August Koivu on karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja on lähtenyt Kanadaan, jonne 15-vuotias äidistään orpo Aurorakin muuttaa.
Aurora vertaa kotiaan hienoon kanadalaiseen kartanoon, jonne hän joutuu työhön. Koti tuntuu vaatimattomalta koivupölkyistä tehtyine kukkajalustoineen, mutta ”ruokasali ei ollut Auroran mielestä mitään verrattuna hänen oman kotinsa aurinkoiseen sinivalkoiseen ruokasaliin, jossa sininen nauharuusukeboordi kiersi katonreunaa. ”
Siinä on vähän meidän omaa ruokasaliammekin, sillä ajalta jolloin asuimme mieheni isossa virka-asunnossa Ullanlinnassa. Laitoin sinne sinivalkoisen kukkaboordin katonrajaan.

15.10.2010

Sortovuodet ja vuosi 1905



Matti Amnellin kansikuva kirjaani "Aurora ja Pietarin serkut" (1905, Kirjapaja) on kantena myös yhteispainoksessa Anna Amnell; Vaahteralaakson Aurora. 2014. Bod.  Kirjavälitys, kirjakaupat

YLEn Teema on esittänyt sarjaa Venäjän keisareista. Myös viimeinen tsaari ja hänen aikansa, jolloin olivat Suomessa sortovuodet mutta samalla taiteen kukoistusta. Tämä aikakausi on aiheena Aurora-kirjoissa.
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut kertoo vuodesta 1905, jolloin Suomessakin oli suurlakko. Bobrikov on karkottanut Auroran isän, ja tämä on matkustanut Kanadaan, jonne Aurorakin lähtee ensimmäisessä Aurora-kirjassa.


Alkuperäinen kirjani Aurora ja Pietarin serkut (nimellä Pirkko Pekkarinen) 1993. Lopuunmyyty, kirjastoissa.

Sisältyy yhteispainokseen.

Anna-kirjat


img376
Originally uploaded by Pink Lady on the Loose!

10-vuotiaan Mimi Amnellin piirros Anna-kirjojen sankarittaresta, Anne Shirleystä.

8.10.2010

Marsujen kaimat

Marsut Olga ja Elisabet

Lapsillani oli paljon lemmikkieläimiä. Tässä kuvassa ovat marsut Olga ja Elisabet onnellisine omistajineen. Kuvan on ottanut Aune Kämäräinen, ja se on eräässä oppikirjassa. Kului yli kymmenen vuotta, ja kirjoitin ensimmäistä Aurora-kirjaani. Oli ihan itsestään selvää, että annoin Auroran Pietarissa asuville serkuille nimet Olga ja Elisabet. Ne olivat kauniit ja ihanat marsut, kauniita ja ihastuttavia ovat myös Auroran serkut. Heillä on luonnetta enemmän kuin noilla ylikilteillä marsuilla.

Olga luistelemassa Uspenskin vieressä Pohjoisrannassa, jossa meri oli yleensä paksussa jäässä 1900-luvun alussa ja siellä oli luistinrata, musiikkia ja "bengalitulet" sekä virvoitusjuomatarjoilua.

Ehkä Olgassa on jotain marsumaisen kodikasta ja samalla aikaa kaunista.

Autumn colours

Autumn colours


Autumn colours
Originally uploaded by Pink Lady on the Loose!

Töölönlahden säteilevää syksyä. Kuva: Mimi Amnell

7.10.2010

Jugend ja Art Deco


Sain tänään lahjaksi kaksi kaunista ja kiinnostavaa kirjaa. Pirjo Hämäläinen: Jugend Suomessa ja Michael Robinson & Rosalind Ormiston: Art Deco. The Golden Age of Graphic art & Illustration.

Olen ollut jo kauan kiinnostunut Viktorian ajan loppupuolesta ja 1900-luvun alusta, varsinkin Edwardin ajasta, Suomessa Jugendin ajasta. Siitä käytetään anglosaksisissa maissa yleensä nimitystä Art Deco, rasnkassa Art Nouveau. Europassa Art Deco, nimi joka tuli Pariisissa järjestetyn taideteollisen näyttelyn mukaan, tarkoittaa 1920-luvulla alkanutta suuntausta, joka oli siirtymää modernismiin.

Muutto vuosi sitten Töölöön, jossa on runsaasti nimenomaan 1920-luvun rakennuksia, on saanut minut kiinnostumaan tuosta minulle muutoin aika tuntemattomasta aikakaudesta. En ole opiskellut historiaa enkä taidehistoriaa, olen keskittynyt tutkimaan vain niitä aikakausia, jotka ovat olleet tärkeitä kirjoilleni. Näyttää siltä, että ainakin Töölössä elivät 1920-luvun jälkipuoliskolla rinnakkain Jugend, pohjoinen uusklassinen sunntaus, Art Deco ja esille vähitellen hiipivä modernismi. Kodeissa rehotti varmaankin vielä viktoriaaninen kertaustyyli sisustuksessa. Onhan täällä Keski-Töölössä joitain 1800-luvulla valmistuneita rakennuksiakin, ja Töölön linnoitusmaiset korttelit suurine sisäpihoineen suunniteltiin jo 1800-luvulla.

Olen kuvannut lahjakirjat Ljubljanasta ostamani puuvillapeioton päällä. Se sopii Jugend-kirjan väreihin ja siihen, että olen toipilaana, keuhkoputken tulehduksessa ja tutkin kirjoja vuuoteessa oikeammin divaanissa lepäillen. Uskon, että tämä tilanne lisää näiden kirjojen tuomaa iloa.



Kirjan kannessa on kuva tutusta paikasta. Katso kuviani Cafe Jugend vuonna 2009.


Lue myös Jugend -antiikkiesineet -artikkeli

Katso myös blogin muita kuvia tästä  aiheesta, klikkaa alla olevaa hakusanoja 'art nouveau'. Jugend, Art Deco. Kuvia on mm Berliinistä, Pietarista, Zagrebista, Prahasta ja Helsingistä

5.10.2010

Alberga Manor, Espoo - the Sugar Castle


Alberga Manor, Espoo - the Sugar Castle
Originally uploaded by Brin d'Acier

Tällä paikalla on ollut kartano vuodesta 1620. Viimeisin on rakennettu vuonna 1876. Sen omisti Feodor Kiseleff.

Click the picture, go to Flickr ad read about Alberga Manor in English.

4.10.2010

Töölönlahdella


Soudeltiinkohan Töölönlahdella kanooteilla 1900-luvun alussa? Varmaankin, sillä taustalla olevan rakennuskin oli "herrasväkien huvilaksi" vuokrattuna. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena.
  Töölönlahden historiaa
Töölönlahden monipuolinen luonto
Puisto ja luonto uhattuna
 Kuviani Töölönlahden ympäristöstä

1.10.2010

Vanha kirkko 1826


The Old Church, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Vanhan kirkon oli määrä olla väliaikainen kirkko, joka toimii sillä aikaa, kun Tuomiokirkko rakennettaisiin. Arkkitehti Carl Ludvig Engel, joka on suunnitellut Helsingin historiallisen keskustan. Ympärillä olevaa puisto-hautausmaata sanotaan ruttopuistoksi, koska sinne on haudattu ruttoon kuolleita helsinkiläisiä.

1800-luvun alku on meille tuttua lukuisista englantilaisen Jane Austenin kirjoista ja varsinkin niistä tehdyistä TV-sarjoista.
Brin d'Acier on yhteisnimi Matti Amnellin ja Rosanne Lamarren Flickrissä oleville kuville.