Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

8.10.2010

Marsujen kaimat

Marsut Olga ja Elisabet

Lapsillani oli paljon lemmikkieläimiä. Tässä kuvassa ovat marsut Olga ja Elisabet onnellisine omistajineen. Kuvan on ottanut Aune Kämäräinen, ja se on eräässä oppikirjassa. Kului yli kymmenen vuotta, ja kirjoitin ensimmäistä Aurora-kirjaani. Oli ihan itsestään selvää, että annoin Auroran Pietarissa asuville serkuille nimet Olga ja Elisabet. Ne olivat kauniit ja ihanat marsut, kauniita ja ihastuttavia ovat myös Auroran serkut. Heillä on luonnetta enemmän kuin noilla ylikilteillä marsuilla.

Olga luistelemassa Uspenskin vieressä Pohjoisrannassa, jossa meri oli yleensä paksussa jäässä 1900-luvun alussa ja siellä oli luistinrata, musiikkia ja "bengalitulet" sekä virvoitusjuomatarjoilua.

Ehkä Olgassa on jotain marsumaisen kodikasta ja samalla aikaa kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti