Kuopio ei ole tapahtumapaikkana yhdessäkään Aurora-kirjassani, mutta se on vaikuttanut paljon näihin kirjoihini. Sisareni asui pitkään Kuopiossa, ja kävin mieheni ja lasteni kanssa siellä kesäisin. Eräs lempipaikkojani oli Kuopion korttelimuseo. Kävimme joka kesä kaikissa rakennuksissa ja istuimme lopuksi kahvilaan juttelemaan.
Ulkomuseossa on eräs talo, josta pidin kovasti. Se on lääkärin talo (rakennus 2). Ihastuin erityisesti päädyssä olevaan ullakonikkunaan.
Sivulla 13 kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993): ”Olga oli järjestänyt itselleen piilopaikan ullakolle talon päätyyn kuusikulmaisen ikkunan viereen. Hän oli raahannut sinne käpäläjalkaisen divaanin ja matalan jakkaran, jolle hän oli laittanut joitakin kehystettyjä valokuvia.
Kylminä ja sateisina päivinä Olga oli lojunut tuntikausia haalistuneella kretonkipäällysteisellä divaanilla ja ahminut kirjan toisensa jälkeen setänsä ja tätinsä laajasta kirjastosta.
Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos.”
Olga ei näe kuitenkaan ikkunasta Kuopiota, vaan Helsingin Bulevardin, jonne siirsin talon (sivu 7). Minulla oli itsellänikin lapsena tapana istua samalla tavalla ullakolla lukemassa Iisalmessa Kirkkopuiston varrella olevassa puutalossa. Aurora ja hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga asuvat Sofia-tädin ja hänen miehensä ratsumestari Friskin talosssa. Tyttöjen huoneessa on kaunis uuni, joka ulottuu kattoon asti niin kuin lääkärintalon uuni.
Aurora-sarjan ensimmäisessä osassa Aurora – Vaahteralaakson tyttö Aurora asuu Iisalmessa, jota ei mainita nimeltä, mutta paikan voi tunnistaa järven rannalla olevaksi mäeksi, jolla sijaitsi kaunis vaalea puutalo, mieheni lapsuudenkoti, entinen kirkonkylän kansakoulu ja sen keskellä oleva johtajaopettajan asunto, jonka ohi kulki tie kaupungista maalaiskunnan kirkolle. Mieheni isä oli käynyt koulunsa Kuopion lyseossa.
Talon sisustus on kuitenkin Kuopion ulkomuseon lääkärintalosta. Salin yleistunnelma on sitä keisarin muotokuvineen, samoin ”salin pietarilainen pähkinäpuinen kalusto kuluneella tummanpunaisella sametilla päällystettyine sohvineen ja nojatuoleineen” (Minna Canthin huone) (sivu 41)
Aurora-sarjan ensimmäisessä osassa Aurora – Vaahteralaakson tyttö Aurora asuu Iisalmessa, jota ei mainita nimeltä, mutta paikan voi tunnistaa järven rannalla olevaksi mäeksi, jolla sijaitsi kaunis vaalea puutalo, mieheni lapsuudenkoti, entinen kirkonkylän kansakoulu ja sen keskellä oleva johtajaopettajan asunto, jonka ohi kulki tie kaupungista maalaiskunnan kirkolle. Mieheni isä oli käynyt koulunsa Kuopion lyseossa.
Talon sisustus on kuitenkin Kuopion ulkomuseon lääkärintalosta. Salin yleistunnelma on sitä keisarin muotokuvineen, samoin ”salin pietarilainen pähkinäpuinen kalusto kuluneella tummanpunaisella sametilla päällystettyine sohvineen ja nojatuoleineen” (Minna Canthin huone) (sivu 41)
Naapurin palvelustyttö Iida ihailee keittiötä, ”- - hohtaviksi kiillotettuja kuparisia kattiloita ja kahvipannuja. Ne olivat siisteissä riveissä keittiön avohyllyillä, joitten reunoja kiersi valkoinen pitsi. Iida oli kantanut monesti Hilman apuna kaivosta vettä kupariseen vesisäiliöön, joka oli lattialla hellan vieressä. Iida katseli valurautaista munkkipannua, kuparisia kattilan kansia ja hellan valkoiseksi maalattua muuria.”
Isän työhuone on aika tarkasti Kuopion ulkomuseosta: ”Aurora istuutui isänsä jyhkeän tammisen kirjoituspöydän ääreen ja veti auki kirjoituspöydän ylimmän laatikon. Se oli melkein tyhjä, sillä isä oli vienyt mukanaan suurennuslasin, muistiinpanovihkon, viivoittimen, miekanmuotoisen paperiveitsen ja kirjoitusvälineensä. Siellä oli kuitenkin vähän kirjoituspaperia. Aurora otti muutaman arkin ja sulki laatikon.
Pöydällä oli hienot kirjoitusvälineet, jotka isä oli saanut lahjaksi täyttäessään edellisenä vuonna 40 vuotta. Aurora avasi kristallisen mustepullon kierrekorkin, otti kynäkaukalosta hopeisen mustekynän, kastoi kynänterän varovasti mustepulloon ja pyyhkäisi mustekynän terää kynänpyyhkeellä, jonka hän oli tehnyt kansakoulussa isälleen joululahjaksi. Aurora aloitti "Rakas isä siellä vieraalla maalla!"
On nimittäin sortovuodet, tarkemmin vuosi 1903 ja Auroran isä kasvitieteilijä ja lehtimies August Koivu on karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja on lähtenyt Kanadaan, jonne 15-vuotias äidistään orpo Aurorakin muuttaa.
Aurora vertaa kotiaan hienoon kanadalaiseen kartanoon, jonne hän joutuu työhön. Koti tuntuu vaatimattomalta koivupölkyistä tehtyine kukkajalustoineen, mutta ”ruokasali ei ollut Auroran mielestä mitään verrattuna hänen oman kotinsa aurinkoiseen sinivalkoiseen ruokasaliin, jossa sininen nauharuusukeboordi kiersi katonreunaa. ”
Siinä on vähän meidän omaa ruokasaliammekin, sillä ajalta jolloin asuimme mieheni isossa virka-asunnossa Ullanlinnassa. Laitoin sinne sinivalkoisen kukkaboordin katonrajaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti