Kirja-arvosteluja nejännesvuosisata myöhemmin

Kirjoitin 1990-luvulla Aurora-kirjat, kertomuksen suomalaisen tytön elämästä 1900-luvun alussa suomessa ja pakolaiseksi joutunutta isäänsä etsimässä Kanadassa. Isä on suomalainen ja äiti venäläinen. Tämä on ollut asetelma alusta asti. en tiedä, miksi. Kävin Venäjällä ensi kerran vasta vuonna 2006, kun sisareni diplomaattipoika muutti sinne työnsä vuoksi.

 Lukeva yleisö otti kirjat hyvin vastaan. Ensimmäisestä kirjasta tuli nopeasti 2.painos, ja lehdistössä sekä maaseudulla että pääkaupungissa oli kirja-arvosteluja ja haastatteluja. Koko  tämän ajan olin työssä aikuisopettajana. Opetin englantia, alkeiskrsseja, kertauskursseja ja suggestopedisia kursseja aikuisille.

Hämmästyin kovasti, kun aloin löytää uusia kirja-arvosteluja Aurora-kirjoista jopa 25 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Se oli erittäin yllättävää, sillä olin alkanut kirjoittaa jo vuonna 1999 nykyisellä nimelläni Anna Amnell. Olimme ottaneet aikuisten lastemme aloitteesta käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Kaikki lapsemme tekivät työtä englanniksi, välillä ulkomaisille firmoille ja ulkomailla ja olivat kokeneet jo Kanadan vuosinamme  sukunimen Pekkarinen hankalaksi.

Kirja-arvosteluja Ainon kirjablogssa Sheferijm – ajatuksia kirjoista.

[Anna Amnell = ]Pirkko Pekkarinen: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Kirjapaja 1991

Sheferijm – ajatuksia kirjoista . 15.5.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993 -

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 22.6.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika. Kirjapaja 1995  

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 13.6.2017

Ainon blogi on monipuolinen ja mielenkintoinen. Oli hauskaa tutustua siihen.

Tarkoitus oli alussa, että siitä tulee sarja, ja minulla oli muun muassa 1900-alun Pariisia koskevaa aineistoa matkalaukullinen ja juonikin päässä. Sitten Kirjapajan kustannusjohto vaihtui, ja historialliset nuortenromaanit hylättiin. [Muutaman  vuoden kulttua tuli taas uusi johto ja uusi kustannuspäällikkö, joka piti Aurora-kirjoista. Ehdin kirjoittaa lasten version ensimmäisestä Aurorasta ja aloittaa lahjateoksen, yhteispainoksen, kun johto oli taas muuttanut mielensä. Siinä vaiheessa kyllästyin ja otin kaikkien Aurora-kirjojen oikeudet itselleni. Luottamus oli mennyt minulta. En sanoisi seikkailua Kirjapajassa kuitenkaan täysin virheeksi, sillä kustannustoimittajat olivat miellyttäviä,]

1990-luvun Aurorat

ja

2000-luvulla omakustanteena ilmestynyt yhteisnide Vaaheralaakspn Aurora, jossa on Aurora-trilogia ja loppusanat, joissa kerron kirjojen synnystä.

Tarkoituksena on ottaa myös Aurora ja Molly -kirjasta uusi painos.

Aurora ja Pietarin serkut (1993). Kirja-arvostelu vuodelta 2016

Sheferijm- blogista löytyi vuodelta 2016 arvostelu kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut".

"Aurora ja Pietarin serkut oli ihan mukavaa luettavaa. Pidin tätä parempana kuin ensimmäistä osaa, jäntevämpänä ja kerronnallisesti eheämpänä. Mitä kuitenkin jäin miettimään, oli tsaarinaikainen Helsinki-kuva, joka oli taustalla yleisluontoisena ennen eläneine todellisine ihmisineen ja paikkoineen. Jotenkin minun kuitenkin oli vaikea nähdä mielessäni kaupunkikuvaa. Eläväisempi olikin henkilöhahmokuvaus. Aurora ja Pietarin serkut ajankuva on vielä sääty-yhteiskuntaa. Aurora on herrasväkeä. Vaikka Auroran perheyhteisössä tunnutaan ainakin joidenkin taholta suhtauduttavan palvelijoihin erittäin hyvin ja jopa ystävällismielisesti niin ero palvelijaluokan ja herranväen välillä tulee hyvin esille. Dialogi on raikasta ja moniulotteista .." 

Lue lisää blogista Sheferijm - ajatuksia kirjoista.
Aurora ja Pietarin serkut
100 suomalaista kirjaa

P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.

"Aurora ja Molly": Orvot, suojatit ja palvelustytöt

Ulkomainen adoptio on ollut suosittua Suomessakin. Lapsen maailma  muuttuu, kun hänet adoptoidaan turvallisiin olohin, hän saa huolenpitoa ja koulutusta. Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan karanneita tai pois lähetettyjä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. 

Myös palvelijaksi pääseminen oli pelastus monelle lapselle.Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen, sillä ruokittavien määrä kotona väheni ja usein tyttö antoi ainakin osan palkastaan kotiin. 

Palvelustyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Useimmat ihmiset kohtelivat palveluskuntaansa hyvin.Väinö Tanner kertoo muistelmissaan äidistään, joka oli ollut palvelijana ja oppinut taitavaksi taloudenpitäjäksi. Hän järjesti rautatiellä työssä olevan miehensä kanssa pojalleen Väinölle yliopistokoulutuksen.

Aurora ja Molly kertoo orvosta Mollysta, joka on jätetty vauvana lasten kodin rappusille Irlannissa. Hänet viedään lappu kaulassa Kanadaan. Näin tapahtui tuhansille lapsille. Nämä lapset vietiin lapsityövoimaksi maalaistaloihin ja kaupunkiperheisiin. Se oli parempi ratkaisu kuin nälkäkuolema tai joutuminen töihin tehtaaseen ja ompelimoon kotimaassa. Pahin oli nokipojan kohtalo, sillä hän joutui kiipeämään savupiipun sisällä (!) ja nuohomaan piipun omalla ruumiillana. Aurora-kirjojeni Maryn isä kertoo nokipoikana olosta. Pääsy maalaistaloon rengiksi oli pelastus, ja siinä sai ystäviä: hevoset.

Palvelijana oleminen ei ollut lapsuutta sellaisena, kuin me sen nykyaikana käsitämme: leikkiä ja koulunkäyntiä. Mollylle Kanadaan tulo ja kartanon palvelustyttönä olo merkitsi kuitenkin täydellistä elämänmuutosta. Hän oli ollut sitä ennen Irlannissa ankeassa orpokodissa. 

Vaahteralaakson kartanossa vanhemmat palvelustytöt ovat ystävällisiä Mollylle. Hänen maailmansa muuttuu: hänestä tulee yksilö:

"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli. moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin." 

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja.  105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa. 

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

Kirja-arvosteluja:
mm:

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

P.D. James: Syystanssiaiset kuvaa Jane Austenin maailmaa

Olen unohtanut laittaa tämän 1800-luvun elämää kuvaavan kirjan kirja-arvosteluni myös tähän blogiin.
Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä "Syystanssiaiset".

P. D. Jamesin uuden salapoliisiromaanin ajankuvaus on herkullista, kieli kaunista. Niistä nautin.

On kiinnostavaa verrata tätä 90-vuotiaan P. D. Jamesin 2010-luvun romaania Austenin kirjoihin, jotka ovat nuoren naimattoman naisen kirjoittamia 1800-luvun alun romaaneja.

Tämä ei ole modernia ihmistä kosiskeleva naistenromaani vaan klassinen salapoliisiromaani, jossa sekä miehet että naiset kuvataan realistisesti tuon aikakauden ihmisinä.

Se on samalla historiallinen romaani, jossa Englantia ja sen ihmisiä kuvataan nykyajan tietämyksen avulla.

Austenin kirjat päättyvät avioliittoon, mutta Jamesin kirjassa kaikki alkaa siitä. Nuori Jane Austen kuvasi elämää sellaisena, kuin hän oli sen tuon ajan nuorena naisena kokenut.

Romaaniensa sankaritarten lailla Jane Austen oli kulkenut ahkerasti tanssiaisissa ja kutsuilla haaveenaan löytää aviomies itselleen. Ennen lyhyen elämänsä loppua hän oli kokeva hylkäämisen, torjuva kosinnan ja jäävä naimattomaksi.

Austen kuvaa avioliittoa ulkoapäin, kuvaa vanhempiensa ja tuttavaperheiden avioliittoja. P. D. James astuu Elizabethin ja Darcyn eli Fitzwilliamin avioliittoon sisälle.

Se on rakkausavioliitto. Mahtavaa sukukartanoa kohtaava skandaali ei horjuta heidän läheistä ja hellää suhdettaan, mutta se paljastaa uusia puolia heistä. Henkilökuvaus yllättää.

Fitzwilliam Darcy muuttuu nöyremmäksi. Nuori Darcy oli velvollisuudentuntoinen, mutta myös kopea ja koetti nuorten miesten tavoin vaikuttaa vahvalta ja ankaralta. Yllättävä tragedia saa Fitwilliamin tajuamaan, että hän ei olekaan niin täydellinen ihminen, kuin on luullut itse olevansa tai antanut ihmisten luulla.

Yllättävin on Elizabethin muuttuminen avioliiton ja äitiyden myötä nuoresta teräväkielisestä ja kapinallisesta tytöstä lämpimäksi ja viisaaksi äidiksi ja vaimoksi.

Elizabeth on eräs älykkäimpiä naisia, joita kohtaa kaunokirjallisuudessa. P. D. James on myös tunnettu älykkyydestään. Se näkyi hänestä myös siinä esitelmässä, jonka kuulin hänen pitävän Torontossa vuosia sitten.

On kiinnostavaa, että juuri P. D. James korostaa Elizabethin ja Fitzwilliamin välisen suhteen lempeyttä ja lämpöä. Seurusteluaikojen kirpeä sanailu on jäänyt pois.

Juonen puolesta romaani vaikuttaa 1800-luvun jännitysromaanilta. Siinä on pahanenteinen myrsky, mystinen erakkotarina, joka selittää paljon nuoren Darcyn luonnetta. Uskon, että Jane Austen olisi pitänyt tästä romaanista.

Samasta kirjasta kirjoitin jo aikaisemmin "Murha Jane Austenin maailmassa"

Agatha Christie ja P. D. James , romantikko ja realisti.

Lue myös tämä- P. D. James: Salapoliisiromaani tuo järjestystä kaaokseen. (lehtijuttuni, Jamesin esitelmä Torontossa 1980-luvulla.

Muiden kustantajien kansikuvia
Hieno Jane Austen blogi Jane Austen's World

Tämä kirjoitus on myös Blogisisko-blogissani

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/11/p-d-james-death-comes-to-pemberley.html

Aurora-kirjat ja siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan

Matkustajia valtamerilaivan kannella. Siirtolaiset matkustivat vaatimattomammin Amerikkaan. Kuva: Dover.
"Aurora oli katsellut laivan kannelta herrasväkeä, joka meni toisen ja ensimmäisen luokan osastoihin. Hän tiesi, että siellä olisi hienot matot lattialla, verhot isoissa ikkunoissa ja kohteliaat tarjoilijat kantamassa pöytään herkullisia ruokia. Mutta mitäpä siitä. Matka olisi vain pieni vaiva."

Pohjoismaiden väestöstä noin 2.5 miljoonaa henkeä muutti Pohjois-Amerikkaan vuosina 1830-1930. Suomesta lähti Amerikkaan vuosina 1870-1929 noin 389000 siirtolaista, heistä 150 000 vuosina 1900-1909.  Vuosi 1902 oli Suomessa kaikkien aikojen siirtolaisuuden huippuvuosi.

Vaahteralaakson Aurora-yhteispainoksen (2014 syksy) ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Aurora Koivu joutuu lähtemään Suomesta Kanadaan sortovuosien aikana vuonna 1903. 
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Kirjailija Anna-Maija Raittila kiinnitti huomionsa juuri tähän keskeiseen asiaan kirja-arvostelussaan joulukuussa 1991:

"- Aurora, Vaahteralaakson tyttö on monitasoinen nuorisokirja. Se alkaa tahallisen hitaasti, haukan leijaillessa kanadalaisen laakson yllä joskus vuosisatamme alkuvuosina. Mutta juuri alun levollisuus sai minut kiinnostumaan - ja seuraamaan suomalaisen murrosikäisen tytön seikkailua Amerikan siirtolaisuuden ja koko pohjoista pallonpuoliskoa kouraisseen sosiaalisen mullistuksen keskellä. 

Auroran vanhemmat ovat kuuluneet itsenäisyyttään valmistelevan Suomen sivistyneistöön, toimittajaisä on radikaalisuutensa takia joutunut maanpakoon Atlantin taa, äiti on kuollut -- [Aurora] liittyy naapuritalon palvelustytön kanssa maastamuuttajien vellovaan joukkoon--"

Anna-Maija Raittila: Kirja Aurora-tytöstä antaa paljon tietoa. Kotimaa 17.12.1991 (kirja-arvostelu kirjasta Aurora - vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa

Anna Amnell: Lyhyesti: Anna Amnellin kirjoista sanottua

kuvitus kirjassa Aurora ja Molly
illustration Matti Amnell 1999
Anna Amnell: Lyhyesti: Anna Amnellin kirjoista sanottua: 1990-luku: "Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla." Anna-Maija Raittila...

Aurora-kirjat: ajankohtaisuus 1990-luvulla ja nyt

Matkalla siirtolaisiksi toiseen maailman 1900-luvun alussa. Matti Amnell (Jr) kuvitusta lastenkirjaan Aurora ja Molly, joka ilmestyi vuonna 1999.  Aurora-nuortenkirjat ilmestyivät jo 1990-luvun alussa [1991, (2.p. 1992), 1993 ja 1996], ja niitä pidettiin silloin ajankohtaisina. Niistä voidaan sanoa samaa nytkin:

Irja Båsk kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.9.1996:

"--Aurora-kirjat ovat ajan hermolla nykypäivän Suomessa, vaikka niiden tapahtumat on sijoitettu sekä maantieteellisesti että ajallisesti kauas. Kirjat kertovat taiteilijaksi pyrkivän nuoren suomalaistytön elämästä vuosisadan alun Kanadassa.

Suomessa oli silloin sortovuodet ja muualla maailmassa ihana aika, ”Belle Epoque”. Herrasperheen tytär Aurora lähtee etsimään Suomesta karkotettua isäänsä Kanadasta ja päätyy piiaksi Torontoon. Tyttö luulee, että palvelijat ja isäntäväki  elävät sielläkin yhdessä kuten Suomessa mutta joutuukin tyypilliseen Edwardin ajan huusholliin, jossa ero palvelusväen ja isäntäväen välillä on jyrkkä.

-- Aurora on usean kulttuurin ihminen, jollaisia Suomessakin on tulevaisuudessa entistä enemmän. Auroran isä on suomalainen kasvitieteilijä, äiti oli venäläistä sukua.

--Aurora-kirjoissa käsitellään myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, joka on polttava puheenaihe näinä päivinä."

Ote Irja Båskin kirjoituksesta: Aurora-kirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun. HS. Kaupunki - 18.9.1996.

TV-sarja Downton Abbey on tuonut 1900-luvun alun maailman hyvät ja huonot puolet koteihin television avulla, monikulttuurisuus on tulossa Suomeenkin ja kirjoissani esitetyt ongelmat - hylätyt lapset, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, lapset palvelijoina, siirtolaisuus - ovat ajankohtaisia nytkin muualla maailmassa ja Suomessakin. Uutiset tuovat ne uudella tavalla koteihin.

On Helsingin Sanomille kunniaksi, että se toi esille esille nämä asiat kirjoistani jo tässä artikkelissa oikeudenmukaisesti.

Aurora-kirjat lukudiplomilistoilla

Aurora-kirjat ovat monien kaupunkien tai kuntien lukudiplomilistoilla.
Pirkko Pekkarinen= Anna Amnell:
Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991. 2. painos 1992)
Aurora ja Pietarin serkut (1993)
Aurora ja villikyyhkysten aika (1995)
Aurora ja Molly (1999, on jo nimellä Anna Amnell)

Aurora ja villikyyhkysten aika kertoo kesästä Torontossa, mutta kaikki muut kirjani kertovat Helsingistä. Ks Tarinoiden Helsinki/Amnell Anna
Aurora-kirjat voidaan luokitella tyttökirjoiksi tai historiallisiksi romaaneiksi. Aurora ja Molly on tarkoitettu nuoremmille lukijoille. tyttökirjat, historialliset romaanit,
Anna Amnell/Suomen nuorisokirjailijat

Kirjasampo Anna Amnell Aurora-kirjat näkyvät alempana listassa, sillä olen kirjoittanut kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Aurora ja Molly näkyy kohdassa Anna Amnell.

Kaikista ovat valitettavasti painokset loppuneet, mutta niitä on edelleen kirjastoissa. Suunnittelen ottavani niistä kaikista uudet painokset. Kaikkien Aurora-kirjojen oikeudet ovat siirtyneet Kirjapajalta minulle, joten se käy nähtävästi helposti.
Saat lisätietoja Aurora-kirjoista vaikkapa klikkaamalla alla olevia hakusanoja ja yleensäkin tätä blogia.:)

Kuva Kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992). Kuvitus: Matti Amnell
Huom! Älä sekoita Aurora-kirjojani toiseen Aurora-sarjaan, nimittäin taaperoikäisille ja alaluokalaisille tarkoitettuihin Daisy-ankasta kertoviin kuvakirjoihin, joille on annettu suomentaessa nimi 'Aurora'.

Kirja-arvostelu: Aurora. Vaahteralaakson tyttö.

Oli kiinnostavaa löytää netistä sattumalta kirja-arvostelu, joka on ilmestynyt neljätoista vuotta ensimmäisen kirjani ilmestymisen jälkeen - ja ehkä melkein yhtä monta vuotta kirjan lukemisen jälkeen:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö.

Journal entry 1 by Dropi from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Sunday, December 04, 2005

Aurora-kirjat

Kaikkien Aurora-kirjojen kansikuvat ja kuvitus: Matti Amnell

Luettelo ja otteita kirja-arvosteluista:

Uusi!
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika ), Books on Demand. 2014

Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos vuosina 1991-1995 ilmestyneistä Aurora-kirjoistani.

Kirjan lopussa on kirje lukijalle.)

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell; Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3

ekirja

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 

Kieli: suomi

Aineistolaji: KIRJA/BOK

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.

romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus

siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,

Helsinki, sortovuodet,  suurlakko

kansainvälisyys, luonto,

kummitukset,

Aurora-kirjat ilmestyivät 1990-luvun alussa nimellä Pirkko Pekkarinen:
Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992. Kirjapaja
Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja (tapahtuu Helsingissä)
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Kirjapaja (tapahtuu Torontossa)

Mutta jo Aurora ja Molly nimellä Anna Amnell [oik. nimi Pirkko Anna Amnell]
Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja m/v -kuvitus

Kerroin Liisa Mantereelle haastattelussa Kauneus ja terveys -lehteen:

"Kiinnostuin [20.] vuosisadan alusta, koska se muistutti omaa aikaamme. Köyhien ja rikkaitten välillä ammotti kuilu. Toisaalta Suomelle koitti uusi aika ja vapaus."

Tietoa haastatteluista ja kirja-arvosteluista antaa kirjaston Kirja-Sampo

Yleisö otti ensimmäisen Aurora-kirjani hyvin vastaan. Kirjasta otettiin toinen painos muutaman kuukauden kuluttua, ja minua pyydettiin kirjoittamaan lisää kirjoja tuosta 1900-luvun alun suomalaisen toisinajattelijan tytöstä.

AURORA -sarjan ensimmäinen osa



Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

Lehtimies ja kasvitieteilijä August Koivu karkotetaan Suomesta Bobrikovin aikana. Hänen 15-vuotias, äidistä orvoksi jäänyt tyttärensä Aurora lähtee isänsä perässä Kanadaan. Auroran äiti oli venäläinen, ja Auroran suku kokee sortovuodet erityisen vaikeina ja ristiriitaisina aikoina.

Ensimmäisestä Aurora-kirjasta sanottua

Lisäys vuodelta 2015
Tuhansia-sivuja -blogi: Aurora Vaahteralaakson tyttö
17.joulukuuta 2015

--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan. Pekkarisen kirjan kansi suorastaan hehkui tuota entisaikaa herkällä Auroran kuvallaan.kirjan kansi suorastaan hehkui tuota entisaikaa herkällä Auroran kuvallaan. --

Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

 1990-luvulla:

"Pirkko Pekkarinen on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"Pekkarisen kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti


2. osa Aurora-sarjasta:

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja. 1995

Kanadasta palannut Aurora Koivu opiskelee Ateneumissa ja asuu tätinsä luona Helsingissä Bulevardilla puutalossa. Pietarilainen serkku Olga tulee käymään koulua Helsingissä. Koulutytöt kokevat vuoden 1905 suurlakon sammakkoperspektiivistä.

Kirjasta Aurora ja Pietarin serkut sanottua:

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

"…tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki


"Kirja sivuaa historiaa yleensäkin ja siinä huokuu osa Helsingin menneisyyttä viehättävänä fiktiona. Teksti on selkeätä ja sitä on kiva lukea. Tarina vie mukanaan ja kirjan lukee kahdessa illassa, 173 sivua."
Blogissa "Sininen rooli "2/2010

”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”

Kyläkoski, Kaisa: Lotta, Aurora ja Kaisa. - Sukututkijan loppuvuosi -blogi . Kirja-arvostelussa mm Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 29.1.2015

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/01/lotta-aurora-ja-kaisa.html

"

3. osa Aurora-sarjasta:



Pirkko Pekkarinen: AURORA JA VILLIKYYHKYSTEN AIKA.1995. Kirjapaja

"Kirja on itsenäinen jatko aiemmin ilmestyneille kahdelle Aurora-sarjan osalle - - . Aurora liikkuu tässä kirjassa vuoden 1906 Torontossa. Auroraa ei aluksi oteta avosylin vastaan, mutta hän raivaa itselleen tilaa sulhasensa Thomasin kodissa." Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat 11.11.1995

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig
historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen -- många dagsaktuella problem.
Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström -
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. 
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996


4. Auroran tarina pienemmille lapsille:



ANNA AMNELL: AURORA JA MOLLY. 1999. Kirjapaja.

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.


"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.

Kaikki Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä. Niitä voi lainata kirjastoista ja ostaa kirja-antikvariaateista.
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright on siirtynyt kirjoittajalle ja kuvittajalle
Yhteisnide Anna Amnell: Vaahteralaakon Aurora ilmestyi vuonna 2014. (Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa nimellä Anna Amnell) Klikkaa alla oleva kuva suureksi!