Luokkatoverin muistolle

Minulle tulee aina mieleen ensimmäiseksi talvi, kun ajattelen Sirkka-Liisaa. Se johtuu eräästä muistosta. Olimme silloin kansakoulun alaluokilla. Asuin Kirkkopuistonkadun ja Riistakadun kulmassa siihen aikaan. Olin pihalla leikkimässä, kun näin Sirkka-Liisan hiihtävän Kirkkopuistosta meille päin. Hänellä oli letit niin kun aina ja hame ja villatakki päällä. Hän tuli hakemaan minua hiihtämään. Minä en voinut lähteä, sillä minun sukseni oli katkennut, kun olin ollut hiihtämässä naapurin pojan kanssa ja ylpeillyt siitä, että osaan laskea hyppyristä rantatöyräältä järven jäälle.

Toinen muisto on iloinen. Juoksen Kirkkopuiston mäkeä ylös hakemaan Sirkka-Liisaa kouluun. Hän asuu kirkon ja lyseon takana kauniissa puutalossa. Hänen isänsä on hyvin ystävällinen minulle. Sirkka-Liisa haluaa näyttää, miten hän lähtee tavallisesti kouluun, sillä se on yllätys. Seison kadulla ja odotan. Ensin aukeaa ikkuna, sitten ulos lentää koululaukku, sitten mäyräkoira ja sitten vasta Sirkka-Liisa. Hän oli mielestäni niin kuin tyttökirjan tyttö. 

Kesämuistoja ei ole. Ehkä Sirkka-Liisa vietti kesän huvilalla tai sukulaisten luona. Kun olemme jo Iisalmen tyttölyseossa, Sirkka-Liisa parsii eräänä päivänä käsityötunnilla sukkaansa, sllä hänellä ei ole muuta parsittavaa mukana. Hän kertoo samalla minulle, että hän muuttaa Helsinkiin. Hänen isänsä oli valittu Johanneksen kirkkoherraksi. Opiskeluvuosien aikana ja myöhemmin tapaamme silloin tällöin, mutta aina on helppoa keskustella, puhua suruista ja murheistakin. 

Kansakouluaikana saimme kumpikin pienet runomme iisalmelaiseen sanomalehteen. Sirkka-Liisa kirjoitti suklaavuoresta, minä kirjoitin kelloista, jotka soivat metsän keskellä. Ne soivat nyt mielessäni luokkatoverini muistolle.

Blogisisko ® Anna Amnell: Aleksis Kiven päivä

Blogisisko ® Anna Amnell: Aleksis Kiven päivä: Aleksis Kivi, the national poet of Finland died here www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/ (multilingual) Lokakuu ja lokakuun po...



Katso kuvat ja lue myös kommentit.

Kävelyllä Lontoossa

Kuva on otettu monta vuotta sitten, kun olimme koko perhe käymässä Lontoosssa. Pidän Lontoosta, mutta en ole käynyt siellä usein. Nyt tilanne varmaankin korjaantuu, sillä tyttäreni ja hänen miehensä ovat muuttaneet Englantiin. He asuvat koillis-Englannissa lähellä Järvialuetta ja Skotlannin rajaa, mutta ehkä sinne tulee mentyä Lontoon kautta, ja välimatkat ovat Englannissa lyhyet. 
Hannelen paratiisin Hannele on anglofiili ja kertoo uusimmassa blogikirjoituksessaan Promenader i Virginia Woolfs London  (iso kuva)Virginia Woolfin kirjojen kävelyistä.

http://hannelenparatiisi.blogspot.fi/2014/11/syksyn-hienoin-virginia-woof-kirja.html

ja pitempi ruotsiksi

http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2014/11/promenader-i-virginia-woolfs-london_4.html

Toisella matkalla: Holland Park, London Photo: Anna Amnell

Olin syksyn 1991 esikoiskirjailija

Pekkarinen, Pirkko [Anna Amnell]: Aurora, vaahteralaakson tyttö. – Syksyn kotimaiset esikoiskirjailijat lähikuvassa. Kirjakauppalehti 1991: 7.

Siitä on kauan, kohta kolmetoista vuotta. Ensimmäinen Aurora meni hyvin kaupaksi. Painos loppui kirjakaupan mukaan jo joulukuussa, ja vuoden 1992 alussa otettiin toinen painos. Toivon, että olisi otettu jo joulukuussa. Taustalla näkyy kirjan kansilehden etuosaa, Aurora art nouveau -asussaan.

Siihen aikaan esikoiskirjailijoita pyydettiin kirjoittamaan lyhyt artikkeli Kirjakauppalehteen. Sama artikkeli on laajennettuna kirjassa:

Anna Amnell [Pirkko Pekkarinen] : Kun koti kävi ahtaaksi. -  Luovaa iloa: nuorisokirjailijoiden vuosikymmeniä. Toim. Ismo Loivamaa. Helsinki: Suomen Nuorisokirjailijat ry, 1996, s. 60-62.




Toinen painos tuli muutaman kuukauden kuluttua.

Optimistinen kirjailija sai kukkia

Löytyi hauska yli 20 vuotta vanha kuva. Kustantaja on lähettänyt esikoisteokseni ensimmäisen painoksen kirjailijankappaleet kotiin.Toivon, että olisin ottanut kuvan siitä laatikostakin, jossa lähetti toi ne. Siihen oli painettu suurin kirjaimin kirjani nimi ja minun nimeni.

Mieheni osti heti kukkia, ja kirjoista ja kukista otettiin kuva. Otin kuvat kameralla, jonka olin ostanut samana vuonna tehtyä pitkää Italian matkaa varten. Tämä kuva on kopio siitä kuvasta.

Laput muutamien kirjojen välissä kertovat, että osa kirjoista on lähdössä ystäville ja sukulaislle, jotka ovat saaneet odottaa kauan, että minusta tulee vihdoinkin kirjailija. Lähipiirini oli ollut varma, että minusta tulee kirjailija siitä lähtien, kun olin koululainen. He saivat odottaa liian kauan.

Tämän jälkeen alkoi arki: edelleen työn ohella kirjoittaminen, jatkuvasti toistuvat lamat ja niiden aiheuttamat ongelmat kustannusmaailmassa.

Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa työn ohella, en ollut missään tekemisissä kirjallisten piirien kanssa. Ei ollut aikaa, kun oli työ, kodin hoitaminen - ja kirjoittaminen. En edes tiennyt kaikista kirjailijajärjestöistä.

Uskalla ruveta kirjailijaksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin järkevä ratkaisu. Vain aniharva kirjailija rikastuu kirjoillaan, suurin osa ei tule edes toimeen kirjoittamisella näin pienen kielialueen maassa.

Kirjoittamisessa voi kokea onnenhetkiä. Siihen aikaan, kun kirjoitin (työpaikan ihmissuhteiden vuoksi ) raskaan työn ohella ohella, kirjoittaminen aamuvarhain tai viikonlopulla oli lepoa ihan konkreettisesti: pulssini laski, kun kirjoitin.

Tuota päivää on hauskaa muistella.
(Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992)

Elisabetin ja Darcyn ystävät ja sukulaiset

Klikkaa kuva suureksi. Facebook, julkiset Jane Austen -sivut.

Jane Austen-postimerkit

Jane Austen postimerkit
Jane Austen blogs and links (mm muoti, ruokailu, asuminen)
Jane Austen -juhlavuosi
Ylpeys ja ennakkoluulo 200-vuotta

Anna Amnell: Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan

Anna Amnell: Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan: Mark Twain syntymämökki Floridan kaupungissa, Missourin osavaltiossa Klikkaa kuvia ja mene katsomaan poikani ja ehkä myös minun ottamia k...

Kiitos, Leena Lumi!

Aurora niiaa syvään ja kiittää Leenaa, joka esittelee Aurora-kirjat kauniissa js suositussa Leena Lumi -kirjablogissaan.  Auroran mukana kiittävät Pietarin serkut Olga ja Elisabet, naapurin toimelias palvelustyttö Iida, joka lähti Auroran mukana Kanadaan, torontolainen Vanessa ja hänen ystävänsä Rhona, kartanon  keittiön tytöt Mary ja Molly. Aurora-kirjojen nuoret herrat Thomas ja Edward kumartavat syvään. Erityisesti kiittää Auroran isä, lehtimies ja kasvitieteilijä, Suomesta karkotettu Aug. Koivu viisasta toimittajakollegaansa, joka antaa sortovuosien tytölle Auroralle sijaa blogien maailmassa.

Kuvittaja Matti lähettää Singaporesta poimimansa virtuaalikukkasen Leenalle Muuratsalon saareen. Anna Amnell kiittää ja halaa.

Aleksis Kivi, kuolinmökki

Aleksis Kivi died here, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kuoli tässä pienessä mökissä Tuusulanjärven rannalla. Räätäliveli antoi kuolevalle Aleksille kamarinsa, jossa tämä asui viimeisewt kymmenen kuukautta elämästään.

Tämä vaatimaton talo on Tuusulanjärven taiteilijatien merkittävin kohde, suomalaisen kirjallisuuden sydän.

Aleksis Kivi (suomi, multilingual)

Ahola, Juhani Ahon talo

Ahola, Juhani Ahon talo, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Talo on muutettu kasikerroksiseksi, ja eteen on lisätty veranta. Tärkeää on, että siitä on lyhyt matka Ainolaan. Sibeliusten lapset juoksivat sinne soittamaan ja leikkimään, sillä kotona piti olla hiljaa isän sävellystyön vuoksi.

Jugend ja Art Deco

Sain tänään lahjaksi kaksi kaunista ja kiinnostavaa kirjaa. Pirjo Hämäläinen: Jugend Suomessa ja Michael Robinson & Rosalind Ormiston: Art Deco. The Golden Age of Graphic art & Illustration.

Olen ollut jo kauan kiinnostunut Viktorian ajan loppupuolesta ja 1900-luvun alusta, varsinkin Edwardin ajasta, Suomessa Jugendin ajasta. Siitä käytetään anglosaksisissa maissa yleensä nimitystä Art Deco, rasnkassa Art Nouveau. Europassa Art Deco, nimi joka tuli Pariisissa järjestetyn taideteollisen näyttelyn mukaan, tarkoittaa 1920-luvulla alkanutta suuntausta, joka oli siirtymää modernismiin.

Muutto vuosi sitten Töölöön, jossa on runsaasti nimenomaan 1920-luvun rakennuksia, on saanut minut kiinnostumaan tuosta minulle muutoin aika tuntemattomasta aikakaudesta. En ole opiskellut historiaa enkä taidehistoriaa, olen keskittynyt tutkimaan vain niitä aikakausia, jotka ovat olleet tärkeitä kirjoilleni. Näyttää siltä, että ainakin Töölössä elivät 1920-luvun jälkipuoliskolla rinnakkain Jugend, pohjoinen uusklassinen sunntaus, Art Deco ja esille vähitellen hiipivä modernismi. Kodeissa rehotti varmaankin vielä viktoriaaninen kertaustyyli sisustuksessa. Onhan täällä Keski-Töölössä joitain 1800-luvulla valmistuneita rakennuksiakin, ja Töölön linnoitusmaiset korttelit suurine sisäpihoineen suunniteltiin jo 1800-luvulla.

Olen kuvannut lahjakirjat Ljubljanasta ostamani puuvillapeioton päällä. Se sopii Jugend-kirjan väreihin ja siihen, että olen toipilaana, keuhkoputken tulehduksessa ja tutkin kirjoja vuuoteessa oikeammin divaanissa lepäillen. Uskon, että tämä tilanne lisää näiden kirjojen tuomaa iloa.

Kirjan kannessa on kuva tutusta paikasta. Katso kuviani Cafe Jugend vuonna 2009.

Lue myös Jugend -antiikkiesineet -artikkeli

Katso myös blogin muita kuvia tästä  aiheesta, klikkaa alla olevaa hakusanoja 'art nouveau'. Jugend, Art Deco. Kuvia on mm Berliinistä, Pietarista, Zagrebista, Prahasta ja Helsingistä

Kirjallisuuden lohdutus

Molly juoksi laakson pohjalle asti ja tunkeutui vadelmapensaitten keskelle. Hän työnsi kirjansa syvälle taskuun ja alkoi ahmia lämpimiä mehukkaita marjoja. Sitten hän kiipesi vanhaan tammeen. Puun sisällä oli viileää ja varjoisaa.
Nopeasti Molly asettui lempipaikkaansa, tukevalle oksalle, joka muodosti kuin nojatuolin. Hän syleili puunrunkoa, ja kuumat kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan.
Pian Aurora ja Thomas muuttaisivat Pariisiin. Päiväkaudet Thomas selaili uutta Baedekerin Pariisin opasta, jonka Edward oli tuonut hänelle, ja kertoi Auroralle Pariisista.
Kaikki olisi jännittävää Pariisissa. Kadut olisivat täynnä kiinnostavia ihmisiä, hienoja kiiltäviksi harjattuja hevosia ja korkeita hevosomnibusseja. Hienot rouvat puhdistivat siellä autonlyhdyt kalliilla hajuvedellä ja pienet köyhät tytöt möivät linnunsiemeniä katujen kulmissa.
Voi kunpa pääsisin sinne, haaveili Molly. Hän näki jo itsensä kirjakauppiaana tai kukkaistyttönä, jolla oli kori täynnä pitkävartisia hehkuvanpunaisia ruusuja.
Kaikki Thomasin puheet olivat painuneet Mollyn muistiin kuin hehkuvalla raudalla poltettuina, sillä sitten, kun Aurora ja Thomas olisivat menneet, Molly olisi taas yksin. Vanessa-neiti ei välittänyt hänestä enää, ja rouva Jones ajoi hänet nykyään pois keittiöstä häiritsemästä.
Noah ei ollut välittänyt hänestä enää pitkiin aikoihin. Hän oli ollut niin olevinaan siitä, kun sai olla vanhan tohtorin apuna. Nyt Noah oli matkustanut Chicagoon sanomatta Mollylle edes näkemiin ja vienyt Tobynkin mukanaan isossa puulaatikossa, jonka verkkoikkunasta Toby oli naukunut jäähyväiset. Molly itki kauan, pyyhki sitten kyyneleensä kesämekkonsa helmaan ja otti hameen syvästä taskusta erään aarteistaan. Se oli silkkipaperiin kääritty makeinen, hillottu kastanja. Edward-herra oli tuonut noita kalliita herkkuja Pariisista.
Molly piteli käsissään silkkipaperikääröä, haisteli sen sokerista tuoksua ja avasi silkkipaperin. Vesi herahti hänen kielelleen, kun hän näki hillotun kastanjan pyöreän herkullisen muodon. Nyt olisi oikea aika syödä se. Tämän jälkeen hän voisi olla ikuisesti synkkä ja alakuloinen. Hän puraisi palasen ja sulki silmänsä. Hillottu kastanja oli enemmän kuin ihana, se oli taivaallinen, se oli enkelten ruokaa, päätteli Molly. Ja Pariisissa syötiin koko ajan tällaisia!
Molly haukkasi hillotusta kastanjasta palan toisensa jälkeen. Sitten se oli lopussa. Hän nielaisi, nuoli sormiaan ja pakotti itsensä lukemaan kirjaansa.
Jälleen kävi niin, että hän unohti Auroran, Thomasin, yksinäisyytensä, Pariisinkin lukiessaan taas uudestaan jännittävistä merirosvoista Aarresaaressa.

Tämä on ote kirjastani "Aurora ja villikyyhkysten aika". 1995. Kirjan tapahtumapaikka on Toronto kesällä vuonna 1906. Kirja on loppuunmyyty. Siitä saa kirjastoista.

Villa Kivi (1890-) kuvia

Villa Kivi oli alkujaan vuokrahuvila "Linnunlauluntie 10", joka valmistui vuonna 1890. Kirjailija Maila Talvio ja hänen miehensä kielitieteilijä J. Mikkola asuivat tässä huvilassa vuosina 1904-1919.



Maila Talvion aikana kokoontuivat vuodesta 1907 Lukupiirit, joissa luettiin maailmankirjallisuuden klassikoita. Siihen osallistuivat mm. Juhani Aho ja Eino Leino.




Syksyllä 2000 Helsingin kaupunki muutti kaavoitussyistä Linnunlauluntie 10-osoitteen Linnunlauluntie 7:ksi.










Villa Kivi on luonnonkauniilla paikalla.



Tämä tie vie Villa Kiveen. Se on sekä jalankulkijoille että autoille.



Pääset parhaiten Villa Kiveen esimerkiksi raitiovaunu 10:llä. Jää pois Messuhallin kohdalla ja kävele Töölön lahden pohjukassa olevaa rantatietä, jossa luonto on hyvin kaunista kaikkina vuoden aikoina.



Villa Kivi Töölönlahden toiselta puolelta nähtynä.

Lue lisää Villa Kivi