Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

20.3.2016

Taitava palvelustyttö

maid

Kuvassa on Tukholman Nordiska Museet

Kerron vuosina 1991-1999 ilmestyneissä Aurora-kirjoissani koulutytöstä, joka lähtee sortovuosina isäänsä etsimään Kanadasta. Hän menee töihin suureen kartanoon. Kuvaan palveluskunnan ja isäntäväen suhteita sekä Suomessa että Kanadassa samalla tavalla molempien  näkökulmasta kuten viime vuosina TV:ssä nähty Downton Abbey-TV-sarja.

Sarjan tekijä Julian Fellows on kertonut, että hänen suvussaan on ollut molempia, sekä herrasväkeä että palveluskuntaa. Niin minullakin. Downton Abbeyssä palvelijoitten ja isäntäväen suhteet ovat paljon kohteliaammat kuin minun Vaahteralaaksossani, mutta palvelijat ovat minullakin ihmisiä, joiden kohtaloita kuvaan.

Silloin tällöin näkee halventavia kirjoituksia palveluskunnan ammatista ja työstä. Kun erääseen suurlähetystöön etsittiin äskettäin lehti-ilmoituksella sisäkköä, siitä syntyi lukuisia pilkkakirjoituksia. Kukahan ne työt muuten tekisi?

Kukaan ei kuitenkaan onneksi pilkkaa vielä tarjoilijoita, jotka tekevät asiakkaiden olon viihtyisäksi kahviloissa ja ravintoloissa. Samalla tavalla suurissa yrityksissä ja kodeissa, joissa käy paljon vieraita, tarvitaan henkilökuntaa. Jotkut perheet eivät uskalla muiden arvostelun pelosta palkata apua ja ylirasittavat itsensä täysin.


maid - Nordiska museet

Kuvakollaasini palvelustytöstä ovat hyvin suosittuja Flickrissä. Tässä on siististi ja kauniisti pukeutunut sisäkkö, sama kuin häärimässä yläkuvassa.

Entisaikoina ymmärrettiin, että hyvä keittäjä ja sisäkkö ja muut palvelijat olivat korvaamattoman arvokkaita. He olivat alansa asiantuntijoita kuten meidän aikammme kokit ja hovimestarit. Onneksi poliittisista syistä johtunut tyhmä palveluammattien pilkkaaminen on vähentynyt Suomessa. Muissa maissahan palveluammatteja arvostetaan.

Ensimmäiset neljä opiskeluvuotta elätin itseni omalla työlläni, kun minulla ei ollut takaajia opintolainoihin. Olen ollut sekä  kouluaikana että  opiskeluaikana monenlaisissa töissä: siivoamassa ja pitämässä kunnossa katuja ja puistoistutuksia, myyjänä kaupoissa ja tavarataloissa, postissa lajittelijana, kynttilätehtaassa joulusesongin aikaan, lastentarhassa apuopettajana. Hauskinta oli olla koululaisena kukkakaupan juoksutyttönä joulua ennen.

Kaikkein eniten palveluammattia oli toimiminen kotiäitinä viiden hengen taloudessamme. Se joka pilkkaa palveluammatteja, osoittaa aikamoista asiantuntemattomuutta siitä, kuinka paljon maailmassa on käytännön töitä, joita jonkun täytyy tehdä.
Kaikki kunnia heille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti