Asuin dachassa

Kuva: Aune Kämäräinen

Tämä Huopalahden rautatieasemaa vastapäätä mäenrinteessä sijainnut talo oli Kaivopuistosta tai mahdollisesti Terijoelta siirretty huvila, valkoinen dacha parvekkeineen. Puuleikkauksia ja muita koristeita oli karsittu. Talon ympärillä oli kuusikymmentä puuta ja puutarha vattupensaineen ja puroineen. Asuimme talon ullakkoasunnossa vähän yli kaksi vuotta. Talo aloitti vuonna 1993 uuden elämän Terijoen huvilana sortovuosien ajasta kertovassa nuorisoromaanissani Aurora ja Pietarin serkut.

Haagan kauppala oli kehittynyt Korpaken ja Backaksen tilojen maille, jotka olivat siirtyneet vuosisatojen ajan samoissa talonpoikaissuvuissa isältä pojalle. Vuosisadan alussa Haaga oli ollut huvilayhdyskunta. Vuonna 1903 sinne kulki jo juna, jonka ikkunasta saattoi nähdä pari huvilaa.

Johan Johanson pystytti radan pohjoispuolelle tämän suuren rakennuksen ja nimitti sen Fjällmoksi. Siinä toimi myöhemmin Haagan pappila ja kirkkoherranvirasto. Se purettiin 1960-luvun lopulla, ja tilalle rakennettiin nykyiset tiilitalot. Entisestä loistosta on jäljellä enää vain muutamia puita. Olimme Fjällmon viimeisiä asukkaita toisella puolen taloa asuvan Winterin ja alakerrassa asuvan Luotosen perheen kanssa.

Meillä oli asuntona vähän yli kahden vuoden ajan ullakolla sijaitsevat kolme huonetta ja keittokomero. Asuntoon johtivat korkeat, jyrkät portaat. Siihen kuului pieni parveke puuleikkauksineen, ja siitä tuli ratkaiseva osa kirjaani. Auroran serkku Elisabet yrittää karata parvekkaan kautta anarkistipoikaystävänsä luo.

Olen kuvassa vasemmalla. Keskellä on pikkusiskoni Tuula, joka kävi meillä asuen lukion Helsingissä Munkkivuoren Yhteiskoulussa, ja poikani Matti ja tyttäreni Mimi.