Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

7.4.2011

Asuin dachassa

Haagan Pappilantie 2

Kuva: Aune Kämäräinen

Tämä Huopalahden rautatieasemaa vastapäätä mäenrinteessä sijainnut talo oli Kaivopuistosta tai mahdollisesti Terijoelta siirretty huvila, valkoinen dacha parvekkeineen. Puuleikkauksia ja muita koristeita oli karsittu. Talon ympärillä oli kuusikymmentä puuta ja puutarha vattupensaineen ja puroineen. Asuimme talon ullakkoasunnossa vähän yli kaksi vuotta. Talo aloitti vuonna 1993 uuden elämän Terijoen huvilana sortovuosien ajasta kertovassa nuorisoromaanissani Aurora ja Pietarin serkut.

Haagan kauppala oli kehittynyt Korpaken ja Backaksen tilojen maille, jotka olivat siirtyneet vuosisatojen ajan samoissa talonpoikaissuvuissa isältä pojalle. Vuosisadan alussa Haaga oli ollut huvilayhdyskunta. Vuonna 1903 sinne kulki jo juna, jonka ikkunasta saattoi nähdä pari huvilaa.

Johan Johanson pystytti radan pohjoispuolelle tämän suuren rakennuksen ja nimitti sen Fjällmoksi. Siinä toimi myöhemmin Haagan pappila ja kirkkoherranvirasto. Se purettiin 1960-luvun lopulla, ja tilalle rakennettiin nykyiset tiilitalot. Entisestä loistosta on jäljellä enää vain muutamia puita. Olimme Fjällmon viimeisiä asukkaita toisella puolen taloa asuvan Winterin ja alakerrassa asuvan Luotosen perheen kanssa.

Meillä oli asuntona vähän yli kahden vuoden ajan ullakolla sijaitsevat kolme huonetta ja keittokomero. Asuntoon johtivat korkeat, jyrkät portaat. Siihen kuului pieni parveke puuleikkauksineen, ja siitä tuli ratkaiseva osa kirjaani. Auroran serkku Elisabet yrittää karata parvekkaan kautta anarkistipoikaystävänsä luo.

Olen kuvassa vasemmalla. Keskellä on pikkusiskoni Tuula, joka kävi meillä asuen lukion Helsingissä Munkkivuoren Yhteiskoulussa, ja poikani Matti ja tyttäreni Mimi.

3 kommenttia:

  1. Kivaa kun olet kirjoittanut jotain tästä rakennuksesta. Sain tietää pari vuotta sitten, että tässä rakennuksessa oli Huopalahden kuuromykkäin koulu vuosina 1911-1920. Talo on siis purettu 1960-luvulla. Harmin paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Oletko varma? Tiedätkö missään kuvia siitä?

      Poista
    2. Tässä talossa toimi nimittäin vuosikymmenet vielä 1970-luvun alkuun asti Huopalahden (tai Haagan) seurakunnan kirkkoherran virasto (toinen puoli ensimmäistä kerrosta) ja kirkkoherran pappila sekä oli muitakin virka-asuntoja, talonmies alakerrassa, apupappi toisella puolen ylintä kerrosta).

      Poista