Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

6.7.2013

Sara Wacklin



Luin historiallisia romaanejani varten myös sukuhistoriaa. Äitini isä pelimanni ja suksimestari Jaakko (Jakob)  Rytkönen oli kotoisin Pielavedeltä, Pielaveden Rytkösiä, ja siksi aloin lukea myös Pielaveden historiaa. Sieltä löytyi sukututkimuksista tuttuja miesten- ja talojen nimiä, mutta löytyi myös kiinnostava nainen Sara Wacklin. Kun löysin netistä Sara Wacklinin kuvan, minua alkoi naurattaa: ihan meidän äidin näköinen. Tuollainen ilme oli puheliaalla ja nauravaisella äidilläni harvoin, mutta tarpeeksi usein, jotta tunnistin sen. Ja nuo silmäkulmat ja eräänlainen eksoottinen kolhous, jota näin sukukokouksessa, ainoassa Rytkösten sukukokouksessa, jossa olen käynyt.

Sara Wacklin kertoo kirjassaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta" myös sukunsa kantaisästä, tarinan "iisalmelaista nuorukaisesta", kovin tutun ja usein toistuneen sukuni historiasta. Teini-ikäinen poika lähtee kävelemään Pielavdeltä Iisalmeen/Ouluun ja löytää kaupungista onnensa niin kuin englantilainen Dick Whittington, joka lähti Lontooseen kissansa kanssa. Näin tapahtui ainakin Rytkösen ja Räisäsen suvuissa.

Samalla tavallla lähtivät onneaan etsimään monet isoisäni sukulaisista. Yksi meni juoksupojaksi tavarataloon ja päätyi sen jojhtajaksi mentyään naimisiin johtajan ja omistajan tyttären kanssa. Sukutarinat kertoi serkkuni. Kuuluisia ovat kahden Rytkösen pojan tarinat. Toinen on Emmy Achten isoisän tarina ja toinen tämä tapaus Wacklin. Se tuli mieleen, kun osuin erääseen uuteen blogiin.

Tyttäreni ilahtui, kun kerroin Sarasta, sillä Sarakin opiskeli Pariisissa kuten tyttäreni. Hän oli myös late bloomer, joka suoritti 45-vuotiaana opettajantutkinnon Pariisissa, perusti koulun, kirjoitti. Lahjakas ja tarmokas nainen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti