Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

20.7.2013

Aurora ja Niagara

Niagara on eräs tärkeä paikka Aurora-kirjoissa. Ensinnäkin sen näkeminen on ollut eräs merkittävimmistä kokemuksista elämässäni. Tämän kuvan on ottanut poikani Matti, joka on tehnyt Aurora-kirjojen kansien kuvat. Asuimme 1980-luvun Kanadassa, ja Niagara oli lähellä. Siihen aikaan pääsi aivan lähelle putousta. En unohda tuota Niagaran väriä, syvää vedenvihreää. Olen käyttänyt Niagaraa yhtenä "päähenkilönä" kaikissa Kanadassa tapahtuvissa Aurora-kirjoissani. Ne ovat edelleen lukudiplomikirjoja joillakin  paikkakunnilla, vaikka painos on loppunut ajat sitten. [1500-luvusta kertovat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ovat Kirjadiplomin Aikamatkassa.]

Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.  Aurora 1-3. 2014


Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992) Kartanon esikuvana on Spadian kartanomuseo, joka sijaitsee nykyään miljoonakaupungiksi kasvaneen Toronton sydämessä. 1903:
Sisältyy yhteispainokseen


Puutarhan takaosaan oli rakennettu tiilistä ja kivistä näköalapaikka. Puita oli kaadettu sen edestä mäenrinteeltä, ja sieltä saattoi katsella edessä avautuvia peltoja ja farmeja sekä kauempana näkyvää kaupunkia. Kaupunki oli jo levittäytynyt soisen lahden ympärille ja oli kapuamassa arasti kukkuloille päin. Keskustassa kohosi siellä täällä muutama julkinen rakennus, jossa oli useita kerroksia, mutta enimmäkseen talot olivat matalia. Vaahteralaakson talonväki istui usein vanhojen tammien varjostamilla saniaiskoristeisilla valurautapenkeillä ja lepuutti itseään tenniksen ja kroketinpeluun jälkeen. Etäällä siinsi suuri Ontariojärvi, jossa purjeveneet lipuivat iltaisin pois näköpiiristä etelään ehkä Yhdysvaltoihin asti. Siellä kauempana olivat myös Niagaran putoukset, joista nousi sumua kilometrien päähän. (s. 17)

Kirjan lopussa Auroran isä on saanut työtä Yhdysvalloista, jonne isä ja tytär matkustavat junalla ja isä lupaa: "Matkalla poikkeamme myös Niagaralla". Niagara talvella! Se onkin näky. Joskus putoukset menevät jäähän! Ehkä luonnonhistorian tohtori Aug. Koivu ostaa tyttärelleen matkamuistoksi vuonna 1900 painetun kirjan, jossa on kuvia Niagarasta eri vuodenaikoina. (Internet Archive)

Aurora palaa Kanadaan kirjassa "Aurora ja villikyyyhkysten aika" (1995). Matti Amnell (Jr) kannen kuva Vaahteralaakson kartanon palmuhuoneesta on alla:



Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) on kummitustarina ja alkaa Niagaralta. Lue lisää: Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? (Sisältyy yhteispainokseen Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. BoD

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.

Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.

Ukkonen jyrisi, salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.

Kun myrsky ja sade taukosivat, täysikuu tuli esiin hymyilevänä pilvien takaa. Kartanon korkea pääovi aukeni. Musiikillinen ilta oli keskeytynyt, vieraat käärivät viittojaan ja kaulahuivejaan tiukemmin ympärilleen ja pujahtivat nopeasti umpivaunuihinsa.

Vaahteralaakson kartano on viktoriaaninen talo, jollaisia Torontossa on edelleen. Se ei ole samannäköinen kuin Spadinan kartanomuseo, jonka muutamia huoneita olen käyttänyt kirjoissani. Spadina on sisustettu nykyään 1920-1930 -lukujen tyyliin Downton Abbeyn innoittamana.

Lapsille kirjoitetussa versiossa Anna Amnell "Aurora ja Molly" (1999)
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo vuoden 1905 Helsingistä.

Aurora-kirjat (1991-1999, Kirjapaja) ovat loppuunmyytyjä. Niitä on kirjastoissa ja kirja-antikvariaateissa.

Nimi Aurora: Auroran kummit ja kaimat.
Kuvitus: Matti Amnell

Jotkut kirjastot pitävät Aurora-kirjoja kanadalaisina kirjoina. Olen asunut yhdeksän vuotta Kanadassa, ja minulla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti