Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

27.9.2014

Hellan mallina 1900-luvun alun postimyyntiluettelo



Molly ja hella


Missä milloinkin olemme asuneet, olemme olleet iltaisin kävelyllä. Siitä tulee riippuvaiseksi.

Torontossa oli sellainen outo tapa, että kerran viikossa sai laittaa kadulle roskia, jotka jäteauto kuljetti seuraavana päivänä pois. Joulun aikaan näki kadulla roskakasassa kokonaisia joulukuusia koristeineen. Muulloin siellä oli kaikenlaista roinaa, jota pesukarhut ja me oudot eurooppalaiset iltakävelijät töllistelimme ja jopa pengoimme, sillä yhden romu on toisen aarre.
 Kerran löysin tavaratalon 1900-luvun alun aikaisen postimyyntiluettelon näköispainoksen. Se oli hyvin kulunut, jo muutaman vuosikymmenen ikäinen sekin, mutta täynnä mitä ihmeellisimpiä kuvia. Sieltä löytyi hella lastenkirjani kartanoon. Poikamme piirsi siitä kuvan kirjaan muutamin tarpeellisin lisäyksin varustettuna.
Blogissani Broken Star kirjoitus Yhden romu on toisen aarre joulukuu 2005
Kuva on kirjoissani Aurora ja Molly 2009 Kirjapaja ja Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti