Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

23.9.2014

Something delicious: Viktorian & Edwardian

1800-luvun juhlapöytä katettuna

Viktorian ja Edwardin ajan ylellinen päivällispöytä.  Kuvat olen ottanut Tukholman Nordiska Museet -museossa. Nordiska Museet: Dinner party in Scandinavia.

Osattiin Helsingissäkin juhlia. Bulevardin puutalossa Vanhan kirkon vieressä vietetään vuonna 1906 vanhan ratsumestarin ja hänen vaimonsa Sofian hääpäivää. Olisikohan se jo kultahääpäivä? Kanadalainen Thomas on tullut kosimaan Sofian sisarvainajan tytärtä Auroraa ja osallistuu juhliin:

  Aurora meni saliin ja näki itsensä korkeasta peilistä vieraana tyylikkäänä kaunottarena. Hän käveli edestakaisin raikkaissa, puhtaissa huoneissa, joissa tuntui hyasinttien ja mehiläisvahan tuoksu. Pulleaposkiset amoriinit lentelivät kaakeliuunin koristekuvioissa, ja lumivalkoinen Rebekka-patsas seisoi nurkassa vesiruukkuineen silmät kainosti alasluotuina.
  Aurora siveli rönsyliljojen ja palmujen lehtiä, jotka olivat kuin kasteenraikkaita Jennyn huolellisen hoidon jälkeen. Vieraat alkoivat saapua. Jenny ja avuksi palkatut tarjoilijat pitkissä mustissa mekoissaan ja pitkissä valkoisissa esiliinoissaan liikkuivat arvokkaina ja vakavina kuin nunnat luostarin käytävillä.

Tuntui haikealta ajatella, että tämä kaunis talo purettaisiin. Sali näytti häikäisevän kauniilta. Pienessä juhlaseurueessa oli naisten kahisevia juhlapukuja, miehillä univormuja, oli  kynttilöitten tuoksua ja rauhallista pianomusiikkia. Thomas keskusteli Snellmanien kanssa saksaksi, Akseli Gallénin kanssa ranskaksi ja Fredrik-sedän kanssa englanniksi. Elli-täti lauloi Eero-sedän kanssa duettona Merikannon Onnellisia onnitteluna sedälle ja tädille.

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3,  2014, yhteispainos, sivut 238-239. (1. osa Aurora, Vaahteralaaakson tyttö)




IMG_3826

Coffee & cakes in Scandinavia. Sen seitsemän sorttia leivonnaisia kahvipöydässä. Nordiska Museet kertoo: Vuosisadan vaihteessa ei enää kutsuttukaan syntymäpäivillä ja hautajaisten jälkeen  aterialle, vaan kahville.  Voitiin seurustella vapaammin. Oli keksitty rautahella, jossa oli uuni, samoin hiiva ja leivinjauhe. Voitiin leipoa ne seitsemän sortin leivonnaiset.


Suurissa taloissa ja kartanoissa palveluskunta hoiti kaikki käytännön asiat: valmisti ruoan, kattoi pöydän ja tarjoili. Tiskiä kertyi loputtomiin, sillä syötiin monta ateriaa päivässä arkiruokaakin.

Kanadalainen Thomas tajuaa vihdoinkin, kuinka suuri osa palveluskunnalla oli heidän elämässään Vaahteralaakson kartanossa.

He "olivat nähneet hänet tähän asti vain herttaisena ja hymyilevänä, aina valmiina auttamaan.
  Oikeastaan he eivät olleet koskaan kunnolla katsoneet häntä, olivat nähneet vain punertavan pullean käden, joka tarjosi heille ruokaa. Viime aikoina Thomas ei ollut huomannut häntä ollenkaan.
 --

  Thomas tajusi yhtäkkiä, ehkä ensimmäisen kerran elämässään, että juuri nämä taitavat ja toimeliaat naiset, Mary ja rouva Jones, tekivät mahdolliseksi heidän mukavan ja rauhallisen elämänsä."
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 335-337. (3.osa Villikyyhkysten aika)

More photos about something delicious/lisää Makrokuvat Linky-ryhmän kuvia

Nordiska Museet –kansioni (342 kuvaa, my album in Flickr, 342 pictures)

Huom! Arkisin elämä oli 1900-luvun alun Helsingissä virkamiesperheissäkin yksinkertaista. Kerron samassa kirjassa: 
"Aurora oli tottunut kotonaan yksinkertaiseen ruokaan. Hänen tätinsäkin luona Helsingissä syötiin arkisin vain silakkalaatikkoa tai perunoita milloin läskisoosin milloin sienikastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi oli vuoroin kiisseliä vuoroin puolukkapuuroa. Joskus lättyjä. "
Jos oli hyvä keittäjä, hän osasi käyttää monipuolisesti sieniä, juureksia, sisäelimiä ja riistaa, jos niitä saatiin.

P.S. Katso Viktorian ja Edwardin ajan, 1900-luvun alun linkit tämän blogin pohjalta hakusanojen jälkeen.:)

22 kommenttia:

  1. Ihania ruokakertomuksia

    VastaaPoista
  2. Ruokahistoria on kiinnostavaa ja monikerroksista - nälkä- ja pulavuosista ylellisyyden ajan juhlapöytiin ja kouluruokailun ja matkustamiseen liittyvään ruokailuun.

    VastaaPoista
  3. Pröystäilevän herkuttelevaa. Ei ehkä ihan minun makuun(tai linjoille :P)

    VastaaPoista
  4. Elämä on muuttunut onneksi yksinkertaisemmaksi, vaikka kyllähän joissakin piireissä juhlitaan edelleen noin ja vielä tuhlailevammin.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sitä tiskiä on riittänyt, eikä ollut koneita :D

    VastaaPoista
  6. Nuoret tytöt tiskasivat ja vanhat palvelijat suonikohjuineen.
    Arkisin elämä oli yksinkertaista porvarisperheissäkin:
    Kerron samassa kirjassani "Aurora oli tottunut kotonaan yksinkertaiseen ruokaan. Hänen tätinsäkin luona Helsingissä syötiin arkisin vain silakkalaatikkoa tai perunoita milloin läskisoosin milloin sienikastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi oli vuoroin kiisseliä vuoroin puolukkapuuroa. Joskus lättyjä. "

    VastaaPoista
  7. Upea kattaus, noita ei pääse kokemaan juuri missään näinä päivinä :)

    VastaaPoista
  8. Mirka, loistohotelleiisa mainosten mukaan.

    VastaaPoista
  9. Pieni Lintu, isot viktoriaaniset ja Edwardin ajan talot olivat kuin suuria loistohotelleja. Henkilökuntaa oli paljon.
    Pidettiin kunnia-asiana työllistää mahdollisimman paljon köyhiä lapsia, jotta nämä saivat kunnon ruokaa ja oppisivat jonkin ammatin. Kokonaiset suvut olivat töissä linnoissa ja kartanoissa.
    Downton Abbey-sarjan kirjoittaja Julian Fellowes sanoo, että hänen suvussaan on ollut sekä palveluskuntaa että isäntäväkeä. Siksi hän osaakin kuvata molemmat ihmisinä.

    VastaaPoista
  10. Upea kattaus ja hieno kertomus.

    VastaaPoista
  11. Onpa hienot kuvat! Kattauksia viimeisen päälle!

    VastaaPoista
  12. Tykkään katsoa, vaan en kokea. Vain ajatus osallistumisesta ja kädet alkoi täristä.

    VastaaPoista
  13. Ame, hieno museo. Tuo aikakausi on kuin toinen maailma. Siksi kiinnostuin siitä.

    VastaaPoista
  14. Päikkä, loistava museo. Kannattaa viettää siellä kauan aikaa.

    VastaaPoista
  15. Mustarastas, ei olisi minustakaan tuollaiseen elämään. Joskus voisi pistäytyä.

    VastaaPoista
  16. Tyylikästä. Kaunista.

    VastaaPoista
  17. Nordiska Museet kannattaa tutkia, kun käy Tukholmassa. Sinne menee keskustasta -muistaakseni Sergein torilta -raitiovaunu melkein pihalle.

    VastaaPoista
  18. Kauniin herkullinen kattaus. Olisi mukava istahtaa tuohon pöytään ja vain nauttia.

    VastaaPoista
  19. Ja kuunnella henkevää keskustelua.

    VastaaPoista
  20. Kyllä he osasvat juhlia!

    VastaaPoista