Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

17.7.2017

Kirjoitan divaanilla

Pushkin reclining on a divan
Pushkin kirjoitti divaanilla. Niin minäkin. En ole siis sohvaperuna vaan divaaniavokado. Otin kuvan venäläisen taiteen museossa Pietarissa.
Täällä kuvia Pushkin-museosta ja samasta museosta toisena vuonna käydessämme.

4 kommenttia:

  1. Hauska! Miten se mahtoi onnistua sulkakynän ja avoimen mustepullon kanssa? Ehkä tarjotin sylissä? Sellainen kuin elokuvissa rikkailla vetelyksillä aamiaisellla vuoteessa?

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen sitä, kuinka entisajan kirjailijat kirjoittivat paksuja teoksia sulkakynällä ja mustekynällä. Divaani on myös selkävaivaisen kirjailijan paras ystävä.

    VastaaPoista
  3. Pushkin museo 2014
    https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157645059486253

    VastaaPoista
  4. Ja vielä Pushkin museo toisena vuonna käydessä.
    https://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157635746792076

    VastaaPoista