Kodikas hevosten kavioiden kopse

Like old times, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaksi aikaa kohtaavat. 1900-luvun alun maailmassa hevonen ja rattaat tai vaunnut oli tavallinen kulkuneuvo kaupungissakin, vaikka oli jo raitiovaunuja ja muutama auto.

Helsingin rautatieasema 1800-luvulla

Helsingin vanha rautatieasema valmistui vuonna 1860. Sen suunnitteli Carl Albert Edelfelt, taiteilija Albert Edelfeltin isä. Nykyinen päärautatieasema vihittiin käyttöön vasta 1919. Sitä oli rakennettu vuosikaudet, ja vanha rautatieasema purettiin vasta kun uusi oli valmis.

Sen ajan suurin rautatieasema oli Yorkin rautatiesema, josta Kaponieeri kertoo blogissaan.

Vanhan ajan rattaat

Vanhan ajan rattaat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin kuljettiin ennen Euroopassa. Split, Kroatia.

1800-luvun polkupyörä

1800-luvun polkupyörä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Stockmann 150 vuotta näyttelyssä.

Vanhan ajan rattaat

Vanhan ajan rattaat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Split, Kroatia

Helsingin autot 100 vuotta sitten

Autoilijoita oli vähän, mutta he aiheuttivat jo yllättävän paljon kolareita (Klikkaa kuvaa ja katso se suurena)

Helsingin Sanomat 100 vuotta sitten kertoo tänään, että Suomessa oli vuonna 1911 "vain kolmisensataa autoa". Viidennes autoista oli takseja. Posti osti Suomen ensimmäiseltä autokauppiaalta Sergei Nikolajeff nuoremmalta kaksi Adler-mallista postiautoa 14,418 markalla.

Yllä olevassa kollaasissa on taustalla kansi teoksesta "Signe Brander 1869-1942 Helsingin kuvaaja". Branderin teoksessa ei näy autoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1907. Eräässä Branderin kuvista on Iso Roobertinkatu samalta ajalta. Tyhjällä kadulla lönkyttelee vain yksinäinen koira. Kadulla on kuitenkin raitsikan raiteet. Hevosia oli taas Helsingissä hyvin paljon siihen aikaan.

Yläosassa oleva Hesarin jutun kuva on teoksesta Ensimmäisiä esikaupunkeja (HS kirjat). Siinä on Hesarin jutun mukaan Sergei Nikolajeff vanhempi, autokauppiaan setä, vaimonsa Sinovian kanssa. Autoilu alkoi olla vaarallista Helsingissä, sillä kolareita oli viisi kuukaudessa, vaikka autoja oli vain nuo vähäiset 300 ja vauhtikaan ei ollut huimaava.
1911 cars, remarkable cars (kuvia) Upeita autoja. Voit nähdä kuvat suurina, kun klikkaat ensin ja sitten suurennat oikeassa kulmassa olevan pienen kuvan alta.
Vertaa tähän siirtolainen ja auto Torontossa 1900-luvun alussa
Hakusanalla 'autot' löydät autojen kuvia.

Aurora-kirjat ja autot 7

Tämä on varsinainen ystävänpäivälöytö. Järjestelin kirjoja ja löysin kirjan, jonka sain mieheni työtoverilta siihen aikaan, kun kirjoitin ensimmäistä Aurora-kirjaani. Kirjoittaja Mirja Alhola (1907-1999 Tuusula) kertoo omakustannekirjassaan vanhemmistaan ja sukulaisistaan. Yllä olevassa kuvassa on hänen Amerikkaan siirtolaiseksi muuttanut setänsä Janne (Johan) Alhola, entinen Alcen.
Valokuvan alla olevassa tekstissä Mirja Alhola kertoo: " Janne ja Anna Amerikassa. Kuva on täynnä rekvisiittaa. Auto on valokuvaamon. Taustalla oleva maisema on kulissi. Kukkapensaskin näkyy olevan jalustalla. Huomioi Jannen knalli ja Annan kukkahattu. Ne ovat heidän omiaan. Myöhemmin heilläkin oli auto, mutta ei tuollainen lelu." (Mirja Alhola. Evert ja Hinni. 1986 Kustannus Oy Harppuuna)

 Tämä kuva oli alkuna seuraavaan kohtaukseen, jossa Auroran kanssa Kanadaan lähtenyt naapurin palvelustyttö Iida ja Iidan sulhanen  Pekka Lohi menevät otattamaan kihlajaiskuvan ja pyytävät Auroran mukaan valokuvaamoon:


Valokuvaamon nimi oli Luciano's Photographs. Luciano oli italialainen mies, joka hymyili koko ajan, kun Pekka selosti, että pitäisi ottaa kihlajaiskuva hänestä ja Iidasta.
  – Very good. Very good, hän sanoi kumarrellen Iidalle, Pekalle ja Auroralle ja ohjasi kolmikon ateljeehen tai oikeammin katoksen alle, jossa seisoi oikea musta avoauto kankaalle maalatun maiseman edessä!
  – Kerta se on ensimmäinenkin, Pekka vitsaili ja auttoi Iidan istumaan upottavan pehmeälle nahkaistuimelle ja kiersi itse viereen. Iidan ja Pekan posket olivat tulipunaiset jännityksestä.

Valokuvaaja asetti Pekan kädet ohjaustangolle, ikään kuin Pekka ajaisi autoa. Hän käänteli Iidan päätä vuoroin toiseen ja toiseen suuntaan, mutta ei tullut tyytyväiseksi. Sitten hän livahti verhon taakse ja ilmestyi sieltä mukanaan iso lierihattu, paljon hienompi kuin se, joka oli pudonnut Iidan ja Auroran matkatoverilta  Liinalta Atlantin aaltoihin. Hattu oli täynnä koristeita, kuin hedelmävati. Auroralle tuli aivan nälkä, kun hän sitä katsoi. Valokuvaaja asetti hatun Iidan päähän. Iida ryhdistäytyi hatun painosta.
Valokuvaaja hymyili nyt tyytyväisenä. Sitten hän laittoi sormen huulilleen ja meni kameransa taakse. Hän pisti päänsä ison mustan hupun sisään ja sääteli linssiä, tuli ulos hupun sisältä, otti käteensä pöydältä ison mustan levyn, työnsi sen varovasti kameran sisälle, veti suojuksen ulos, pani taas sormen huulilleen, sytytti telineen päällä olevan fosforin. Huone leimahti äkkiä häikäisevän valoisaksi. Valokuva oli otettu.
--
  – Nyt on oltu automobiilissakin. Siinäpä onkin ihmettelemistä kotipuolessa, kun lähetetään kuva, Pekka vihelteli tyytyväisenä.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992)
Mirja Alhola on kirjoittanut muitakin kirjoja.

Auto 125 vuotta

1800-luvun auto. En tiedä, mikä merkki ja miltä vuodelta, mutta lienee ensimmäisiä autoja.
Ensimmäisen auton kehitti Carl Benz vuonna 1866. Auto 125 vuotta (video)


Autoja vuodesta 1770 lähtien. Kuvia. Klikkaa kuvia, kunnes näet ne suurina.
Klikkaa sanaa autot.

Aurora-kirjat ja autot 6

Auto - ihailtu ja vihattu, hevosajurin kilpailija.

Pähkinäpuukujalla hevoset lähtivät juoksuun päästäkseen nopeasti lämpimiin talleihinsa. Ajuriparoilla oli edessään kolmen mailin matka alas kaupunkiin, ja he mulkaisivat kuskipukiltaan onnekasta virkaveljeään, joka pyyhälsi automobiililla rämisten ja paukkuen kauhistuneitten hevosten ohi ja roiskutti vielä kuraa niiden päälle-
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995

Aurora-kirjat ja autot 5

Katso video 1900-luvun alun Pariisista
Thomas A. Edison

Kaikki olisi jännittävää Pariisissa. Kadut olisivat täynnä kiinnostavia ihmisiä, hienoja kiiltäviksi harjattuja hevosia ja korkeita hevosomnibusseja. Hienot rouvat puhdistivat siellä autonlyhdyt kalliilla hajuvedellä ja pienet köyhät tytöt möivät linnunsiemeniä katujen kulmissa.

  Voi kunpa pääsisin sinne, haaveili Molly. 

Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995 

Mollyn kuva kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly, 1999, m/v -kuvitus Matti Amnell

Aurora-kirjat ja autot 3

Kuului automobiilin torven törähdys. Sofia-täti vavahti pelästyneenä. 

– Elli ja Eerohan siellä ovat, sanoi hän sitten helpottuneena.

 – Noihin hyrysysyihin en tule koskaan tottumaan, hän jatkoi.

  – Odotahan, kun Rudolf hankkii moisen, niin olet jo innokas automobiilidaami, sanoi Kasimir-setä

  – Rudolfko muka haluaisi tuommoisen? Eihän meillä olisi sellaiseen varaakaan.

  – Älähän nyt, vaikka meilläkin olisi kohta hevosettomat vaunut.

  – Onko Helsingissä jo paljon automobiileja? kysyi Aurora.

  – Onneksi ei ole, vain rovasti Lampénilla ja muutamalla muulla. Toivottavasti ei tulekaan.

Hyrysysy oli jätetty kauemmaksi Bulevardille, etteivät muitten vieraitten hevoset pillastuisi. Pian kerääntyi joukko ohikulkijoita töllistelemään automobiilia.

Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut 1993

Tekstissä mainittu rovasti Viktor Lampen oli ensimmäisiä, jollei sitten aivan ensimmäinen auton omistaja Suomessa. Sitä autoa ei saatu varmaan papin palkalla. Ehkä hän tai hänen rouvansa sai perinnön.  Lampenin Ford maksoi 5000 markkaa, mikä vastaa nykyistä 20000 euroa. Jos on vuosi 1905, auto oli varmaankin vuoden 1904 mallia, kun oli ehtinyt Suomeen asti. Silloin valmistui hyvä retkeilymalli. Vuoden 1904 autoja

Aurora-kirjat ja autot 2

Camille Pissarro (1830-1903) Montmartre, Pariisi

Mustakantinen luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia. Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.painos 1992)
ks. muitakin Pissarron maalauksia Pariisista sivulta, jonne yllä oleva linkki vie.
Paris belle Epoque Kuvia 1900-luvun alun Pariisista!