Ernest Thompson Seton ja Toronto

Ernest Thompson-Setonin sukulaiset omistivat Spadinan, talon Don -joen laakson reunalla. 

[Spadina: A Story of Old Toronto 2000 [1957] by Austin Thompson Seton]

Ernest Thompson-Seton

Kommenttini: Ernest Thompson Seton oli skotlantilaista sukua oleva britti, joka muutti 6-vuotiaana Torontoon. Hän opiskeli taidetta Torontossa, Lontoossa ja Pariisissa. Setonin sukulaisilla oli Don-joen laakson reunalla talo, jolle oli annettu intiaaninimi Spadina. Don-joen ja sen sivujokien laaksot olivat Setonin poikavuosien paratiisi, ja siellä leikityt intiaanileikit ovat pohjana mm kirjalle Two Little Savages.

Nuo rehevät luonnonkauniit laaksot ja rotkot ovat säilyneet miltei koskemattomina ja tulivat tutuiksi siirtolaisuusvuosinani. Laaksojen ja Toronton ainutlaatuinen luonto ja 1980-luvulla Viktorian ja Edwardin ajan museona toimiva Spadina innoittivat minut kirjoittamaan nuortenkirjat 1900-luvun alun Torontosta.

Laakso Torontossa Asuimme lähellä Donin ja sen sivujoen laaksoja ja kävelimme niisssä usein

Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun loppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa Aurora-kirjassani.

Mieheni kävelyllä laaksossa

Toronton laaksot ja Aurora-kirjat

Romantiikka Amerikassa

Jos on lukenut L. M. Montgomeryn kirjat, tietää, mitä on romantiikka Amerikassa. Siihen liittyy luonto ja maaseutu, puutarhat ja meri, joet, suuret metsät aivan niin kuin suomalaisillakin. Suuret puut, yksinäinen talo maaseudulla, pikkukaupungin kodikas talo puutarhoineen.

Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista Aurora 1-3

Klikkaa kuva suuremmaksi! 
Aurora-kirjat vihdoinkin yksissä kansissa. 362 sivua 2014

ISBN 978-952-286-355-3

Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.
info på svenska Kirjasampo.fi

Lopussa on kirjoitukseni Lukijalle. 
Myös E-kirjana esim
https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora
http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Kuvituksena on poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Aurora ja Molly (1999)  sekä Matin tekemiä Aurora-kirjojen kansikuvia. Mukana on myös Insitute of Migration Instituten lainaama siirtolaisen postikortti ja Aune Kämäräisen ottama kirjailijakuva loppukirjoitukseni Lukijalle alkuun.

Tätä suunniteltiin jo 20 vuotta sitten, mutta sitten kustantajani siirtyi monien muidenkin kustantajien lailla julkaisemaan pelkästään aikuisten kirjoja. Halusin nämä kirjat talteen. Nyt ne ovat ostettavissa kirja kerrallaan joko suoraan BoD:lta tai kirjakaupoista ostaen/tilaten tai eKirjana. 

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista

Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995

Kaikenikäisille historian ja luonnon ystäville. Kirjat kertovat fiktiivisen taiteilijaksi aikovan Aurora Koivun elämästä 1900-luvun alussa, kaikkina vuodenaikoina, mutta valitsimme tämän talvisen Helsinki-kuvan kanneksi muistoksi ajoista, jolloin Helsingissä luisteltiin meren jäällä. Kuvituksena on myös muita Aurora-kirjojen kuvia, myös kuvitusta Aurora ja Molly-kirjasta ja yllätyskuva Siirtolaisinstituutin arkistoista.

Tietoja kirjasta:

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

https://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

ISBN: 978-952-286-355-3

ekirja

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 

Kieli: suomi

Aineistolaji: KIRJA/BOK

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.

romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus

siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,

Helsinki, sortovuodet,  suurlakko

kansainvälisyys, luonto,

kummitukset,

Aurora-kirjoista sanottua (otteita arvosteluista)

Kirjat ja kannet vuosina 1991-2014 (myös takakannet näkyvissä)

Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.

Kirjojen salainen puutarha

Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha on eräs kaikkein rakastetuimpia kirjoja. Siinä yhtyvät vuosisadan alun maailma ja puutarha, nuo nykyihmisille nostalgiset käsitteet. Kukkia ja puutarhoja on monissa muissakin romaaneissa. Vanhan ajan tyttökirjoissa istutaan sireenien alla ja kävellään laaksoissa ja varsinkin hautausmailla, jotka olivat usein paikkakunnan ainoat puistot ja 1800-luvun tyyliin hyvin kauniit ja romanttiset. 





Lukevan yleisön suuressa suosiossa ovat monet "ruusukirjat", joista menestyneinen on varmaankin Umberto Econ Ruusun nimi, eräs suosikeistani sekä kirjana että elokuvana. Paronitar Emmuska (mikä nimi!) Orczyn luoma sankari urhea Sir Percy Blakeney pelastaa ranskalaisia vallankumouksen hirmuista kauheimmalta, giljotiinilta.

Tämä kukka kuuluu Punaiselle neilikalle Paronitar Orczyn luomalle sankarille, jonka seikkailuista useita on suomennettu. Olen onnistunut löytämään antikvariaatista yhden kirjan ja olen seurannut televisiosta ihastuksella urhean Sir Percy Blakeneyn muuntautumista ylimmän aateliston keikarista pelottomaksi anarkiaa vastustavaksi sankariksi.

Vaatimaton samettiruusukin on saanut oman kirjansa. Marigold, tageta (samettikukka, jota sanotaan myös samettiruusuksi (Kuva Wikipedia) kasvaa luonnossa Kanadassa ja Yhdysvalloissa.



L. M. Montgomery: Magic for Marigold (1929, suomentamaton)
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha (The secret garden 1911)
Louisa May Alcott: Sireenien alla, suom. 1960 (Under the Lilacs )

Louisa May Alcott: Kun ruusu puhkeaa 1992 (Rose in Bloom 1876)
Paronitar Orczyn Punainen neilikka (Scarlet pimpernel)

uudempia:
Umberto Eco: Ruusun nimi
Milla Keränen: Sisilian ruusu (historiallinen romaani, 1200-luku)
Tanja Kanerva: Ruusu-unelmia (kuvia ruusuista ja mietelmiä)

Vaahteralaakson tyttö piirtää ja maalaa kukkia.

Töölönlahdella

Soudeltiinkohan Töölönlahdella kanooteilla 1900-luvun alussa? Varmaankin, sillä taustalla olevan rakennuskin oli "herrasväkien huvilaksi" vuokrattuna. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena.
  Töölönlahden historiaa
Töölönlahden monipuolinen luonto
Puisto ja luonto uhattuna
 Kuviani Töölönlahden ympäristöstä

Perhonen nauttii helteestä

072
Originally uploaded by Anna Amnell
Perhonen Mustasaaressa. Kuva: Matti T. Amnell

Kuuma kesä Torontossa

Kirjani Aurora ja villikyyhkysten aika (1995, kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen) on vähemmän tunnettu, koska se tapahtuu kokonaan Torontossa. Aurora ja Thomas ovat kihloissa ja ovat tulleet Torontoon, sillä Thomasin isä on sairastunut. William Austin ei hyväksy köyhää suomalaistyttöä miniäkseen. Välit ovat olleet poikki. Muuttaako kuuma kesä Torontossa näitä ihmissuhteita? Kirjassa esiintyy myös Auroran tädin seuraneiti Jutta, pietarinsaksalainen nainen, joka on lähetetty esiliinaksi Auroralle. Vaahteralaakson reunalla olevassa kartanossa käyvät tunteetkin kuumina. Jännitystä lisää kummitus, joka on nähty kartanon mailla ja jopa palmuhuoneessa (kirjan kansikuva). Löytyykö luuranko kartanon kaapista? Oikaistaanko vääryydet ja petokset? Kummitusromaanin perinteen mukaan jopa luonto on mukana juonessa. Tarvitaan myrsky laittamaan asiat järjestykseen.

Lapsille tämä kirjani on jännittävä kummitustarina, jossa tapahtuu monenlaista sekä keittiön että herrasväen puolella. Aikuislukijalle kirja tarjoaa näköalan 1900-luvun alun kulttuuriseen maailmaan, sekä ulkoiseen että henkiseen: eletään vielä viktoriaanisissa kehyksissä, mutta suffrageetit haaveilevat paremmasta maailmasta naisille, taiteessa kuohuu, freudilaisuus mietityttää. Taustalla on Toronton rehevä 1900-luvun alun luonto laaksoineen ja puutarhoineen. Samaa laaksoa on kuvannut myös Ernest Thompson Seton. Hänen sukualaisensa omistivat kartanon, joka on vaikuttanut ratkaisevasti Aurora-kirjojeni syntyyn.

Ehkä kaikkia kiinnostaa eniten, miten käy palvelustyttö Mollylle, orpolapselle, joka lähetettiin lastenkodista töihin Kanadaan, mikä oli monien kohtalo. Molly elää kahden maailman, palveluskunnan ja herrasväen, välillä.


14
- Eihän se minulle kuulu, sanoi Jutta, - mutta Mollyn asema on hyvin erikoislaatuinen. Pakostakin tulee ajatelleeksi, millaiseksi muodostuu hänen tulevaisuutensa?
- Sitä minäkin olen ajatellut, sanoi Vanessa huokaisten. Kun Vanessa oli ollut koulussa Sveitsissä, hän oli juhlallisesti vannonut parhaitten ystäviensä kanssa, että he kukin opettaisivat yhden palvelustytön lukemaan ja tekisivät hänestä nykyaikaisen naisen.
Vanessa oli johdatellut Mollyn kirjojen maailmaan lempeästi Petteri Kaniinin seikkailuilla. Molly oli muuttunut vähitellen lukutaidottomasta säikystä orpokotilapsesta varsinaiseksi lukutoukaksi, joka tiesi enemmän kuin monet herrastytöt, joita opetettiin kotona.
Mollyn pienessä kirjahyllyssä ullakkohuoneessa oli nyt Kaislikossa suhisee, Pikku naiset ja muutamia muita kirjoja, joita Vanessa oli pitänyt hänelle sopivina.
Ne eivät kuitenkaan riittäneet enää Mollylle, joka oli alkanut ahmia yhä enemmän kirjoja. Ensin hän haki niitä Vanessan kirjahyllystä ja sitten salaa alakerran kirjastosta.
Eräänä talvisena päivänä Vanessa oli löytänyt Mollyn lukemasta Mary Shelleyn Frankensteinia. Vanessa oli siepannut sen Mollyn kädestä, mutta Molly oli pyytänyt hartaasti lupaa lukea kirjan loppuun saadakseen tietää tohtori Frankensteinin kyhäämän surkean olioparan lopullisen kohtalon.
Vanessa antoi luvan sillä ehdolla, että Molly kertoisi, mistä oli saanut kirjan. Molly näytti kirjaston alimmalta hyllyltä siirtomaahistorian kirjojen takaa Thomasin salaisen kätkön. Vanessa kantoi Thomasin kirjat huoneeseensa ja laittoi ne lukittuun kaappiin. Tiedonhalua Mollylla oli, mutta miten hänelle kävisi myöhemmin? Sitä Vanessa pohti nykyään usein.
Vanessan polvilla oli avoinna aikakauslehti, jossa kerrottiin, että oli kolmenlaisia tyttöjä. Oli ensinnäkin älykkäitä rumia rillipäitä, jotka lukivat kirjoja. Sitten oli atleetteja, jotka pelasivat krokettia, harrastivat jousiammuntaa ja ajoivat polkupyörällä. San Franciscosta Pietariin polkupyörä oli avannut tytöille uuden, vapaan maailman, lehti julisti. Kolmas laji oli seurapiirityttö, jonka vyötärö oli alle 18 tuumaa, hattu iso ja muodikas. Hän tiesi kaiken, luki kaikkea ranskalaisista romaaneista sanomalehtiin asti ja puhui miesten kanssa älykkäästi.
Vanessa sulki lehden vihaisena. Miksi tyttöjä aina määräiltiin ja laitettiin lokeroihin? Hetken Vanessa kadehti Auroraa, joka teki melkein mitä hyvänsä: luki, maalasi tauluja, laittoi ruokaa, puhui monia kieliä, osasi leipoa ja siivota huoneensa ja jopa ommella vaatteita ja aikoi kaiken lisäksi sekä rouvaksi että oikeaksi taiteilijaksi. Hän oli kuin Pikku naisten Amy, mutta lahjakkaampi.
Aurora oli Vanessan mielestä oikeastaan paljon enemmän kuin mitä hän oli ajatellut tulevaisuuden naisen olevan. Oliko hän tuollainen siksi, että hän oli suomalainen? Suomessahan naisetkin saisivat kohta äänestää, niin Aurora oli ainakin väittänyt keväällä eräässä kirjeessään.
Entä Molly? Oliko Mollyn kohtalo olla elämänsä loppuun kamarineitona, kiristää kureliivejä, kammata hiuksia ja silittää vaatteita? Ehkä he elävät vanhoina kahdestaan niin kuin neiti Wilkinson ja hänen palvelijattarensa. Vanessa oli kuitenkin kuvitellut Mollylle jotain parempaa. Hän oli jopa haaveillut, että Mollysta voisi tulla jonkinlainen naispuolinen Dickens, joka kohoaa kurjuudesta kuuluisuuteen.
Mutta voiko sellaisia asioita tapahtua naisille? Oliko hän Mollya auttaakseen vain tehnyt hänen elämänsä vaikeammaksi, sekoittanut hänen päänsä turhilla haaveilla, niin kuin rouva Jones oli sanonut?