Vaahteralaakson Aurora

Vaahteralaakson Aurora Sibeliuspuistossa

Kansi ja kuvitus on vanhimman lapseni opiskeluajalta. Hän on opiskellut taidetta Toronton yliopistossa (University College) ja Pariisissa. Kuvassa Matti Amnell
Kirjassa on kuvituksena 1-3 osan (1991, 1993, 1995 Kirjapaja) kannet sekä m/v - kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja), joka ei sisälly yhteispainokseen, sillä se on Auroran tarina suunnattuna nuoremmille lukijoille.

Vuoteen 1998 kirjoitin lehtijutut ja kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvulla lapsemme ottivat käyttöön isoäitinsä Aurora Pekkarinen ( o.s. Amnell) tyttönimen ja vuonna 1998 myös mieheni Matti T. Amnell  ja myöskin minä. Aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell ja alussa myös  Pirkko Anna Amnell.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Amnell

https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

KS myös Kirjasampo INFO

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Aurora-kirjat, sortovuodet, suomettuminen

Luen Aleksi Mainion kirjaa Erkon kylmä sota. Helsingin Sanomat Moskovan varjossa. 2018. Kuvassa sivu, jossa kerrotaan Erkon perheen lähdöstä Amerikkaan karkotettuina. Vieressä on sivu kirjastani Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

Kirja-arvostelut ensimmäisistä Aurora-kirjoistani Helsingin Sanomissa 1991 ja 1994. Julkaisin kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen, Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell, ensin lapsemme ja sitten mieheni ja minä. Ensimmäisen Aurora-kirjani helppolukuinen versio ilmestyi uudella kirjailijanimelläni. Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999.
 Aurora-kirjojen 1-3 yhteispainos on myynnissä paperikirjana ja E-kirjana.
Otteita muista kirja-arvosteluista. 
https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

Maalaistytöt kaupungissa

Moniin helsinkiläisperheisiin valittiin palveluskunta aina samasta kylästä. Ehkä perheen isoisä oli ollut siellä virassa tai muut sukulaiset ja siellä oli vietetty kesälomia lapsuudesta asti. Tiedettiin, millaisia kylän tytöt olivat, murrekin oli tuttu. Maalaistytöt muuuttuivat, kun tulivat Helsinkiin. Mutta muuttui Helsinkikin, sillä murteet vaikuttivat kaupungissa puhuttuun suomeen - tai ruotsiin, jos tytöt tulivat ruotsinkielisiltä seuduilta. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut on yksi tärkeimmistä teemoista juuri tämä maalaistyttöjen tulo Helsinkiin.
"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."Salla Kopela http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/aurora-kirjoista-sanottua…

Kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta on yhteisnide, jota saa nettikaupoista ja kirjastoista , yleensä lastenosastolta. se sopisi mielestäni myös aikuistenn osastollle.

Vuodesta 1999 olen julkaissut kirjani nimellä Anna Amnell. Otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Mieheni isän sukunimi Pekkarinen on hyvin yleinen Savossa ainakin. Amnelleja on vähän, Helsingissä vain muutama.

Kirja-arvosteluja nejännesvuosisata myöhemmin

Kirjoitin 1990-luvulla Aurora-kirjat, kertomuksen suomalaisen tytön elämästä 1900-luvun alussa suomessa ja pakolaiseksi joutunutta isäänsä etsimässä Kanadassa. Isä on suomalainen ja äiti venäläinen. Tämä on ollut asetelma alusta asti. en tiedä, miksi. Kävin Venäjällä ensi kerran vasta vuonna 2006, kun sisareni diplomaattipoika muutti sinne työnsä vuoksi.

 Lukeva yleisö otti kirjat hyvin vastaan. Ensimmäisestä kirjasta tuli nopeasti 2.painos, ja lehdistössä sekä maaseudulla että pääkaupungissa oli kirja-arvosteluja ja haastatteluja. Koko  tämän ajan olin työssä aikuisopettajana. Opetin englantia, alkeiskrsseja, kertauskursseja ja suggestopedisia kursseja aikuisille.

Hämmästyin kovasti, kun aloin löytää uusia kirja-arvosteluja Aurora-kirjoista jopa 25 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Se oli erittäin yllättävää, sillä olin alkanut kirjoittaa jo vuonna 1999 nykyisellä nimelläni Anna Amnell. Olimme ottaneet aikuisten lastemme aloitteesta käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Kaikki lapsemme tekivät työtä englanniksi, välillä ulkomaisille firmoille ja ulkomailla ja olivat kokeneet jo Kanadan vuosinamme  sukunimen Pekkarinen hankalaksi.

Kirja-arvosteluja Ainon kirjablogssa Sheferijm – ajatuksia kirjoista.

[Anna Amnell = ]Pirkko Pekkarinen: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Kirjapaja 1991

Sheferijm – ajatuksia kirjoista . 15.5.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993 -

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 22.6.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika. Kirjapaja 1995  

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 13.6.2017

Ainon blogi on monipuolinen ja mielenkintoinen. Oli hauskaa tutustua siihen.

Tarkoitus oli alussa, että siitä tulee sarja, ja minulla oli muun muassa 1900-alun Pariisia koskevaa aineistoa matkalaukullinen ja juonikin päässä. Sitten Kirjapajan kustannusjohto vaihtui, ja historialliset nuortenromaanit hylättiin. [Muutaman  vuoden kulttua tuli taas uusi johto ja uusi kustannuspäällikkö, joka piti Aurora-kirjoista. Ehdin kirjoittaa lasten version ensimmäisestä Aurorasta ja aloittaa lahjateoksen, yhteispainoksen, kun johto oli taas muuttanut mielensä. Siinä vaiheessa kyllästyin ja otin kaikkien Aurora-kirjojen oikeudet itselleni. Luottamus oli mennyt minulta. En sanoisi seikkailua Kirjapajassa kuitenkaan täysin virheeksi, sillä kustannustoimittajat olivat miellyttäviä,]

1990-luvun Aurorat

ja

2000-luvulla omakustanteena ilmestynyt yhteisnide Vaaheralaakspn Aurora, jossa on Aurora-trilogia ja loppusanat, joissa kerron kirjojen synnystä.

Tarkoituksena on ottaa myös Aurora ja Molly -kirjasta uusi painos.

Kirja-arvosteluja: Aurora ja villikyyhkysten aika 1995

Löysin vuonna 2017 kirjoitetun kirja-arvostelun 23 vuotta sitten vuonna 1995 ilmestyneestä kirjastani! Julkaisin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Kustantaja oli Kirjapaja.

”Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmentä. Auroran vaiheiden myötä Pekkarinen on tuonut esiin Suomen historian ja maailman tapahtumien vaiheita. Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta. Ehkä juuri kummitusten takia tämä osa oli hieman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Parasta teoksessa onkin juuri tuo aiemmin mainitsemani ajankuvan ja tilanteiden kuvaaminen pienten detaljien ja arkisten askareiden kautta. --” 

Lue koko arvostelu blogista Sheferijm- ajatuksia kirjoista

Tämä kirja on yhteisniteessä Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.
Myös Aurora vaahteralaakson tyttö  ja  Aurora ja Pietarin serkut. samassa blogi vuonna 2016.

OI Aurora, olet moninainen

Olet aamunrusko, olet uuden aikakauden airut. Minulle olet mieheni äidin nimi, esikoiskirjani nimi, tyttökirjasarjani päähenkilö, tämä blogi jo yli 10 vuotta.

Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell


1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Nimi Aurora

Aurora-kirjat 1990-luvulla nmellä Pirkko Pekkarinen.

.

Anna Amnell: Aurora-kirjojen yhteisnide.

Kirjasampo: Aurora-kirjat

Kirjasampo tarjoaa perustiedot kirjoista ja kirjalijoista
Aurora ja Molly 1999
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1ab176b6-99b3-4b61-b5ed-c792ff95f33a
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aub82b43b2-acc0-4f9c-a611-f2637269f685
Aurora ja Pietarin serkut 1993
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au9b5b7c82-881f-4232-ac66-7b809e94a317
Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Vaahteralaakson Aurora. Aurora-kirjat 1-3. Kirjasampo
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Suosituimmat Vaahteralaakson Aurora -blogissa

yli 11000 views muiden muassa seuraavissa:

Viikin kartano yli 11800 lukijaa
Viikin kartano, Helsinki
Alkujaan Latokartano (Kustaa Vaasan kuninkaankartanoita, 1550). Kuulunut Helsingin yliopistolle vuodesta 1931.





Viikin väentuvan kuisti




 Jugend-ovi. Talo Kauppiaankadulla.
Valokuvauksellisen kauniin Kauppiaankadun varrella on monia kauniita Jugend/Art Nouveau -rakennuksia.
Katso muutkin kuvani, käy kävelyllä Katajannokalla
Jugendia Katajanokalla


Uusgoottinen huvimaja (huvimaja Aulangolla, ks kuva)




Kaakeliuunit Katajanokalla 11000
Katso lisää kuvia





Portti Raaseporissa
Keltaiset talot 11000
Helsingissä, Turussa, Raumalla, Raaseporissa jne

Hyvää joulua yli 900 views. Tämä oli yllätys minulle.


Villa Kivi elokuussa
Villa Kivestä, Helsingin kirjailijoiden talosta on muitakin kuvia. Klikkaa hakusanaa 'Villa Kivi'.

Sivut:Aurora-kirjoista sanottua (otteita kirja-arvosteluista 1990-luvulta ja tältä vuosituhannelta )





Uusin Aurora-kirja on yhteisnide, jossa on kuvia Aurora ja Molly -kirjastani ja "kirje lukijalle" kirjojen synnystä ym,

Kotipihamme magnolia Torontossa

Anna Amnell puutarhassaan Torontossa Kuva: Matti Amnell ( Jr.) Klikkaa kuva suureksi

Eräs suurimpia ihmeitä, joita olen elämässäni nähnyt, on kukkiva magnolia. Suuria vaaleapunaisia kukkia täynnä oleva, kaksikerroksista taloa korkeampi puu hallitsi elämäämme niinä kahtena keväänä, joina asuimme East Yorkin kaupunginosassa Toronton keskustassa.


Kevättalvella ilmestyivät puuhun koristekynttilän näköiset sukkulamaiset nuput. Vähitellen pilkotti sieltä täältä vaaleanpunaista, ja pian avautuivat melkein teevadin kokoiset kukat. Koko lehdetön puu oli pian täynnä tuoksuvia kukkia. Toisen kerroksen ikkunoista lapsemme saivat ihailla huoneistaan vaaleanpunaista kukkamerta. Kun terälehdet putosivat maahan, emme raskineet haravoida niitä pois pitkään aikaan puutarhasta. Vähitellen puuhun alkoi ilmestyä lehtiä. Ensin ne olivat ohuita ja vaaleanvihreitä, mutta muuttuivat vähitellen tummiksi ja paksuiksi ja suojasivat erinomaisesti taloa kuumalta auringonpaisteelta.


Kukkien paikalle kasvoi tummanruskeita käpyjä, joita Toronton mustat oravat pitivät herkkunaan. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin talon rouva, suomalainen siirtolainen, oli ostanut kadun toiselta puolen sijainneesta kasvihuoneesta puolentoista jalan pituisen magnoliantaimen.

Perheen teini-ikäinen poika oli lukenut kirjasta ”kun me istuimme magnoliapuun alla”, ja siitä asti olivat äiti ja poika haaveilleet magnoliasta. Poika oli kantanut taimiruukun sylissään. Taimi oli istutettu erinomaiseen paikkaan talon eteläpuolelle. Kylmiltä itätuulilta sitä suojaisi talon sivurakennus, jossa oli autotalli.

Puuta lannoitettiin huolellisesti. Sen ympärille kaivettiin ura, johon vietiin monet kalanperkuuvedet. Kalanperkausjätteet kaivettiin syvemmälle, jotta pesukarhut eivät saaneet niitä herkkupaloikseen. Kuivalla säällä magnoliaa kasteltiin kuten muutakin puutarhaa. Suojaisasta kasvupaikasta ja hyvästä hoidosta johtuen taimi tuntui kasvavan silmissä.

Se kukki jo pienenä. Alussa oli vain kolme neljä kukkaa, mutta joka kesä niitä tuli yhä useampia. Puusta katkaistiin alhaalta sivuversoja, jotta toteutuisi haave saada istua magnoliapuun alla. Välillä puun ympärillä kiersi myös iso kukkapenkki.

 Kolmenkymmenen vuoden jälkeen magnolia oli niin suuri, että se hallitsi taloa. Niin ainakin meidän mielessämme. Haaveilimme, että voisimme ostaa sen talon ja laittaa pihan puolelle toiseen kerrokseen ulottuvan katedraali-ikkunan, jotta voisimme ihailla magnoliaa vielä paremmin. Se toive ei toteutunut, mutta magnolia opetti minut arvostamaan unelmia ja kärsivällisyyttä.

Tämä kirjoitus on ollut alkujaan Blogisisko-blogissani vuonna 2005

Suomalaiset naistaiteilijat Pariisisssa

Tänään Helsingin Sanomat kertoo Auguste Rodinin suomalaisista opppilaista.
"August Rodin. Mestari ja hänen oppilaansa."
Sigrid af Forselles ja Hilda Flodin
HS 5.2.2016
August Rodin -näyttely Ateneumissa 5.2.8.5 2016

Kollaasissani on osia Flodin teoksesta Vuolukivinaamat. Aleksi Helsinki
Photos & collage: Anna Amnell

Katso kaikki vuolukiviveistokset ja lue: Hilda Flodin.
https://www.wikiwand.com/fi/Hilda_Flodin

Kaksi lapsistani opiskeli Pariisissa, kirjojeni kuvittaja taidetta, tytär ranskaa - ja asui Luxembourgin puiston lähellä tyttöjen asuntolassa - jonne oli suunnitellut Aurorankin menevän asumaan.
Minulla on jossain matkalaukullinen materiaalia kirjaan "Aurora Pariisissa", mutta kirja jäi 1990-luvulla tekemättä, kun kustantajani lopetti Aurora-sarjan ja nuortenkirjojen julkaisemisen yleensäkin. Kuvittele Aurora Pariisiin. Hänhän sai kirjan Aurora ja Pietarin serkut (1993) lopussa apurahan Pariisiin, voitti sen maalauksellaan.
Hän on mennyt juuri kihloihin Thomasin kanssa, joka opiskelee jo Pariisissa taidetta:

"  - Hyvänen aika, kerro nyt Auroralle, kuiskasi Sofia-täti miehelleen.   

  - Olimme aivan unohtaa: Gallénin palvelustyttö toi tämän kirjeen; telefoonissa on taas jotain vikaa.

  Aurora repi auki kuoren. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.

  - Minulle on myönnetty apuraha Pariisiin! Palkintona siitä maalauksesta.

  - Onneksi olkoon. Jotain tällaista olemme aavistelleet. Siinä on ensimmäinen kihlajaislahja, sanoi Sofia-täti innoissaan ja alkoi selostaa asiaa Thomasille, joka ei tietenkään ollut ymmärtänyt suomen ja ruotsin ja venäjän kielellä sinkoilevia huudahteluja eikä tiennyt, miksi hänen morsiamensa alkoi yhtäkkiä itkeä - ettei vain peruuttaisi kihlausta.

  - En olisi ikinä uskonut. Minä, nainen, opiskelija, sain apurahan. --

  - Luonnollisesti kihlauksestanne tulee pitkä, onhan Aurora kovin nuori. Tiedän Auroralle hyvän naisopiskelijoiden täysihoitolan Luxembourgin puiston lähellä, me maksamme, alkoi Sofia-täti suunnitella. - Onneksi minulla on aikaa teettää sinulle kunnolliset kapiot.

  Aurora ja Thomas eivät kuulleet mitään istuessaan käsi kädessä puhisevan samovaarin vieressä Madeleine-sitruunakakkuja mutustellen."

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, sivut 250-251. Alkujaan kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993), sivut 171-172.

Kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995) Aurora matkustaa Torontoon, ja siellä haveillaan Pariisista, jonne Aurora ja Thomas lähtevät syksyllä"

Pariisista haaveillaan muissakin Aurora-kirjoissa. Lue lisää
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2012/09/aurora-kirjat-ja-pariisi.html

Ja faktaa: Suomalaiset tytöt opiskelivat Pariiisissa taidetta:
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/pariisiin-laksivat-tytot-opiskelemaan.html

Jos haluatte lukea Aurorasta, pyytäkää kirjastoanne hankkimana yhteispainos Vaahteralaakson Aurora.

Naisten äänioikeus Aurora-kirjoissa

Kävin silmälääkärillä ja hankin uudet silmälasit. Ne ovat Kalevala Korun Naisen ääni -tuotantoa (design Kirsti Doukas). Tämä väri ja idea sopii minulle hyvin, sillä ensimmäinen kirjani kertoi vuosista 1905-1906, ja suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täyden äänioikeuden jo 110 vuotta sitten.

 Minua kiinnostaa erityisesti Alexandra Gripenberg, joka oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen naisasianainen 1900-luvun alussa. Hän sai vaikutteita Amerikan ja Britannian naisliikkeestä, joiden vaikutuksesta ei ole paljoa puhuttu Suomessa. Alexandra oli edellä aikaansa, sillä hän oli sitä mieltä, että sopivin on paras, olipa hän nainen tai mies. Siihen ei olla vielä päästy Suomessa. Hänen vanhempansa olivat ennakkoluulottomia, sillä ensimmäisestä avioliitostaan leskeksi jäänyt isä, aatelismies ja senaattori, meni naimisiin palveluskuntaansa kuuluneen 20 vuotta nuoremman naisen kanssa. Alexandra oli tästä avioliitosta syntyneen 9-lapsisen lahjakkaan sisarusparven toiseksi nuorin, vain sisarusten ja muiden sukulaisten "kotikoulua" käynyt, itseoppinut ja kielitaitoinen. Hänestä tuli virkanainen, kirjailija, toimittaja ja kansanedustaja. Hän on jäänyt aika tuntemattomaksi, mutta viime aikoina hänestä on tehty ainakin gradu. Lue ensin http://www.helsinki.fi/…/klassikkogal…/gripenberg/linkit.htm
Sisältää linkin, jossa elämäkertaa.

Olen kirjoittanut naisten oikeudet -aiheesta tässä blogissa jo aikaisemmin. Klikkaa hakusanaa tai lue seuraavat bloggaukseni:  
Naisten äänioikeudet Kansainvälinen naistenpäivä: suffragetit Aurora-kirjoissa
Kuuma kesä Torontossa Naisen asema 1900-luvun alussa, kasvatus
 Kansainvälinen tyttöjenpäivä
jne
Tänään Hesarissa Annamari Sipilä: Suffragetit. Verissä päin kohti äänestyskoppia. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 6.1.2016 Hienoja kuvia!! Myös brittielokuvasta Suffragette
Katso suffragettien isoja hattuja

Aurora ja Molly on lastenversio Auroran tarinasta

Lapsi palvelijana. Matti Amnellin kuvitusta ensimmäisen Aurora-kirjan kansilehdessä 1991. Siinä Molly miettii, uskaltaako pyyhkiä pölyjä hienosta maljakosta. Mutta Aurora-kirjoihin kuuluu myös erillinen Molly-kirja, neljäs Aurora-kirjani. (Loppuunmyyty, vain kirjastoissa)

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja.  105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa. 

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Lue myös kirjoitukseni Orvot, suojatit ja palvelustytöt tässä blogissa. 
Mollylle palvelustytöksi pääseminen oli parempaa kuin orpokodissa oleminen:

"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli, moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin." 

Ja lopussa Mollysta tulee suojatti, jota odottaa koulutusmahdollisuus ja hyvä tulevaisuus. 

Ohut

1700-luvulla tulivat Eurooppaan sateenvarjot ja päivänvarjot, joita oli käytetty jo muinaisessa Niinivessä ja Egyptissä  - ja tietenkin Kiinassa, kaikenlaisten keksintöjen kotimaassa.  Kuvasin Sinebrychoffin museon oppaan kesällä 2007.

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu-blogin järjestämään Makrolinky-haasteeseen 'Ohut'.



1700-luvulla sateenvarjoja pidettiin Euroopassa huvittavina. Pietarissa sijaitsevan Dostojevski-museon sateenvarjoteline kertoo siitä, että 1800-luvulla sateensuoja oli valloittanut Euroopan Pietariin asti. Nykyajan päivänvarjot ja sateenvarjot ovat yleensä kevyitä. Ennen oli toisin, sateenvarjo oli raskas.




Ohut päivänvarjo antaa kaivattua varjoa torikahviloissa tai kirpputorilla tuntikausia auringonpaahteessa oleskeleville. Kuvassa Hietalahden kirpputori. Päivänvarjo voi olla pelkkä koriste-esine.




Päivänvarjo ja viuhka olivat naisen koriste-esineitä ja kaunistajia Viktorian ja Edwardin ajalla.  Viuhkaa käytettiin myös antamaan sanattomia viestejä. Nille oli oma merkkikielensä.




1900-luvun alun päivänvarjo Splitin kaupunginmuseossa Kroatiassa.




Auroralla on päivänvarjo mukanaan, kun hän lähtee Kanadaan vuonna 1903. Matti Amnellin kuvitusta kirjoihini Aurora ja Molly 1999 ja yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2014.

Tämä kertoo päivänvarjojen synnyn syyn: ihoa täytyi suojella auringonvalolta, joka vanhensi ihoa ja aiheutti ihosyöpiä. Sekä miehet että naiset käyttivät leveälierisiä hattuja ja kovassa paahteessa päivänvarjoja.

Oikea päivänvarjo oli todella suojaava. Siinä oli monta kerrosta kangasta kuten nykyajan parhaissa leveälierisissä hatuissa. Japanissa miehetkin käyttävät päivänvarjoa, kertoi poikani, joka oli kuukauden matkalla Japanissa ja toi minullekin mustan japanilaisen päivänvarjon. Kun käytän sitä, tulee toisinaan vastaan japanilaisia turisteja, ja me vilkutamme toisillemme iloisesti ja kohteliaasti.

Aikahyppy historiaan

"Aikakonetta ei vielä ole keksitty, joten ajassa taaksepäin matkustaminen ei toistaiseksi ole mahdollista. Onneksi on kuitenkin keinoja kurkistaa menneisyyteen, eikä siihen tarvita mitään koneita. Ripaus uteliaisuutta, pari kourallista mielikuvitusta ja hyvä kirja, muuta ei tarvita. Tule mukaan matkalle menneiden aikojen Suomeen!"

Aikahyppy Kymenlaakson kirjaston Kyyti esittelee historiallisia nuortenkirjoja. Mukana ovat kirjani Aurora ja Pietarin serkut sekä Aurora.Vaahteralaakson tyttö, jotka kirjoitin 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen. Molemmat kirjat ovat myös yhteisniteessä Vaahteralaakson Aurora 2014. jonka kokosin nimellä Anna Amnell. Sillä kirjoitin myös lasten Auroran Aurora ja Molly vuonna 1999. Kirja Aurora ja villikyyhkysten aika kertoo Auroran toisesta matkasta Torontoon.

Lähde Auroran ja hänen ystäviensä seurassa matkalle menneisyyteen. 

Aurora-kirjat yksissä kansissa.  Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.

Lisätietoja

Suomen Nuorisokirjailijat Anna Amnell

http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

Anna Amnell: Helsingin Sanomat kirjoittaa ystävänpäivänä omakus...

Vaahteralaakson Aurora mukana
Päivi Heikkilä-Halttusen artikkeli

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.

Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.

--

Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.

Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]

Anna Amnell: Helsingin Sanomat kirjoittaa ystävänpäivänä omakus...: Sain tänä aamuna "ystävänpäivälahjaksi" muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell v...

Tarinoiden Helsinki: Aurora-kirjat

Klikkaa kuva suureksi.

Nämä ovat sivulta Tarinoiden Helsinki. (poistettu, tiedot siirretään muualle)

Tarinoiden Helsinki, uudet hauskat sivut.  Voit suurentaa sivun ja valita haluamasi paikat. Klikkaa kuva suureksi. Valitse  esim, 'kirjallisuus',  'suomi' ja 'vain lasten- ja nuortenkirjat'.

LISÄYS 2015  Sivut poisttettu, tiedot siirretään muualle myöhemmin.

Löydät sieltä Aurora-kirjat Helsingin keskustasta 'pilvistä', joissa on Esplanadi,  Kappeli, Bulevardi, Uspenskin katedraali ja Kaivopuisto. Lisäksi on Vanhan Helsingin ja Hans van Sandenin haudan kohdalla kirjani 'Pako Tallinnaan' (2006), joka kertoo 1500-luvun Helsingistä. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan kyseisestä kirjasta.

Myös kirjassa Kyynärän miittainen tyttö (2004) kerrotaan vanhasta Helsingistä.  Se voisi olla samassa kohdassa kuin Pako Tallinaan. Kaupunki oli hyvin pieni. Kirjassa Pako Tallinnaan soudetaan Vanhan kaupungin lahdella, ja kaupungin satamasta viedää Lucia ulkomaill laivalla. Mutta sataman paikkahan ei ole enää samassa kohdassa. :) Lucia ja Luka (203) kertoo Turusta ja Wittenbergistä.

Sivuilla mainitut kirjat "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1992, 2.9)ja "Aurora ja Pietarin serkut (1993) " sisältyvät yhteispainokseen Vaahteralaakson Aurora (2004). Aurora ja Molly (1999)mainitaan myös.

Kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995)  tapahtuu kokonaan Torontossa.
Aurora-kirjat on mainittu myös kaupunkirjojen sivuilla Toronton kohdalla. (Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Olimme jo silloin päätttäneert ottaa mieheni äidin tyttönimen Amnell, mutta luulimme pitkään, että emme saisi sitä, mutta lapsemme huomasivat ensimmäisinä, että he saivat heti isoäitinsä suvun nimen.)

Samalla tavalla voit löytää muita kirjoja ja paikkoja samoin musiikkia, joka liittyy Helsinkiin.

Kiitokset tämän hauskan sivun tekijöille!

Menneen aikakauden lumoa Helsingin keskustassa

Photo: Matti Amnell
Taideterassi Linnunlaulun yläkerrassa, Sinisen kahvilan vieressä. Ateljee on auki viikonlopppuisin.
Voisin kuvitella Auroran ja Thomasin maalaamaan tänne.

Värikollaasi 192: Mollyn maailma

Vanessa on ottanut Mollyn kamarineidokseen. Sitä ennen 13-vuotias orpo irlantilaistyttö Molly O'Day on raatanut kartanon keittiössä. Nyt Vanessa pohtii: 

"Kun Vanessa oli ollut koulussa Sveitsissä, hän oli juhlallisesti vannonut parhaiden ystäviensä kanssa, että he kukin opettavat yhden palvelustytön lukemaan ja tekevät hänestä nykyaikaisen naisen.

-

  Vanessa oli johdatellut Mollyn kirjojen maailmaan lempeästi Petteri Kaniinin seikkailuilla. Molly oli muuttumassa vähitellen lukutaidottomasta säikystä orpokotilapsesta varsinaiseksi lukutoukaksi, joka tiesi enemmän kuin monet herrastytöt, joita opetettiin kotona.

  Mollyn pienessä kirjahyllyssä ullakkohuoneessa oli nyt Kaislikossa suhisee, Pikku naiset ja muutamia muita kirjoja, joita Vanessa oli pitänyt hänelle sopivina.

  Ne eivät kuitenkaan riittäneet enää Mollylle, joka oli alkanut ahmia yhä enemmän kirjoja. Ensin hän haki niitä Vanessan kirjahyllystä ja sitten salaa alakerran kirjastosta.

  Eräänä talvisena päivänä Vanessa oli löytänyt Mollyn lukemasta Mary Shelleyn Frankensteinia. Vanessa oli siepannut sen Mollyn kädestä, mutta Molly oli pyytänyt hartaasti lupaa lukea kirjan loppuun saadakseen tietää tohtori Frankensteinin kyhäämän surkean olioparan lopullisen kohtalon. Vanessa antoi luvan sillä ehdolla, että Molly kertoisi, mistä oli saanut kirjan."

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014, sivu 292. (Kirja on yhteispainos kolmesta Aurora-kirjasta)

Molly esiintyy myös kirjoissani Aurora -Vaahteralaakson tyttö 1991 (1992), Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 ja Aurora ja Molly 1999, jotka ovat kaikki olleet jo kauan loppuunmyytyjä .
Kirjassa Aurora ja Molly kerrotaan Aurorasta Mollyn näkökulmasta.

Olen opettelemassa jotain aivan uutta, kollaaseja uudella menetelmällä, jota en vielä oikein hallitse..) Oppia ikä kaikki.

Värikollaasi 192 muiden kollaaseja

Värimalli kesä 09 oli minusta vaikea. Ei ollut löytyä kuvia. Oman tulppaanikuvani lisäksi jouduin käyttämään osia kolmen kirjan kannesta: Anni Swanin Kaarinan kesäloma, Godey's Fashion ja Matti Amnellin kansi kirjastani Aurora ja Molly, mikä tuli kollaasin teemaksi ja laitoi kollaasi tähän blogiin.