Vaahteralaakson Aurora

Vaahteralaakson Aurora Sibeliuspuistossa

Kansi ja kuvitus on vanhimman lapseni opiskeluajalta. Hän on opiskellut taidetta Toronton yliopistossa (University College) ja Pariisissa. Kuvassa Matti Amnell
Kirjassa on kuvituksena 1-3 osan (1991, 1993, 1995 Kirjapaja) kannet sekä m/v - kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja), joka ei sisälly yhteispainokseen, sillä se on Auroran tarina suunnattuna nuoremmille lukijoille.

Vuoteen 1998 kirjoitin lehtijutut ja kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvulla lapsemme ottivat käyttöön isoäitinsä Aurora Pekkarinen ( o.s. Amnell) tyttönimen ja vuonna 1998 myös mieheni Matti T. Amnell  ja myöskin minä. Aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell ja alussa myös  Pirkko Anna Amnell.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Amnell

https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

KS myös Kirjasampo INFO

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Romaaneja siirtolaisuudesta Amerikkaan. Kupai nau

Romaani 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Amerikkaan. Mai Tolonen: Kupai nau. Kirjan julkaisijja on siirtolaisuuteen erikoistunut OK-kirja-kustantamo. Kirja ilmestyy 2018.

Tämä romaani kiinnostaa, sillä myös Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikkaan, Torontoon. Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, niistä yhden vaihto-oppilaana Montanassa, jossa tunsin vanhoja suomalaisia siirtolaisia ja yhdeksän vuotta Kanadassa. Aurora--kirjani kertovat 1900-luvun alun eli Edwardin ajan Torontosta ja sortovuosien Helsingistä nuorten palvelustyttöjen sekä koululaisten ja taideopiskelijan näkökulmasta.

Aurora ja Iida lähtevät Ameriikkaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999. Se on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Olen ajatellut ottaa siitä uuden painoksen. Se on nuoremmille lapsille suunnattu versio ensimmäisestä Aurora-kirjastani. Se on pakko tehdä omakustanteena, sillä kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella historiallisten nuortenromaanien julkaisemisen. 

1990-luvulla ilmestyneet Aurora kirjani ovat ilmestyneet yhteisniteenä omakustanteeena. Nekin ovat nyt nimellä Anna Amnell. Ensimmäiset kolme ilmestyivät nimellä Pirkko Pekkarinen. Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla, lapsemme ensimmäisinä,  käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Tämän yhteisniteen on julkaissut Books on Demand. Sitä on nettikaupoissa, myös E-kirjana.

Aurora-kirjojen yhteisnide myös Elisassa E-kirjana

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  Elisassa

Lue näyte

Joulu: kaksi kertomusta

Kaksi kertomusta: Auroran jouluaatto ja joulupäivä vuonna 1903 Torontossa. Aurora on lähtenyt etsimään lehtimiesisäänsä, joka oli karkotettu Bobrikovin toimesta Suomen suuriruhtinaskunnasta sortovuosien aikana. Aurora Koivu (fiktiivinen henkilö) oli poliittisen pakolaisen tytär 1900-luvun alussa.


Auroran joulupäivä kartanossa


Kulkuset kilisevät vielä jouluaamunakin Auroran unessa. Aurora ajaa punaisessa kukkakoristeisessa reessä lämpimän ryijyn alla isän ja äidin välissä matkalla joulukirkkoon lumen peittämän järven poikki. Talojen ikkunoilla loistavat kynttilät. Lukemattomat kullanväriset kiemuraiset kynttiläkruunut säteilevät kirkossa, Aurora heiluttaa päätänsä, katsoo silmät sirrillään, valot sulautuvat yhteen.
- Aurora, on aika lähteä kotiin, äiti sanoo ja taputtaa pehmeällä kädellään Auroran poskea.
- Aurora, herää! Mary ravisteli Auroraa hereille lyhty kädessään. - Työt odottavat.
- Mary, luulin, että sinä olit äiti.
- Voi, sinua tyttöparkaa, Mary sanoi, istuutui sängyn laidalle ja silitti Auroran tukkaa.

Aurora oli nähnyt taas unta Suomesta ja lapsuudestansa, mutta ne olivat kaukana poissa. Edessä oli vuoden raskain työpäivä. Niin oli Mary eilen sanonut. Työt alkoivat aamusiivouksella. Nyt ei saanut olla pölyhiukkastakaan. Monta metriä korkea mänty seisoi tuoksuvana keskellä salia täpötäynnä koristeita. Auroran kodin joulukuusi hopeanauhoineen, olkikoristeineen, kuusenkaramelleineen ja paperisine latvatähtineen olisi näyttänyt nukkavierulta sen rinnalla.

Korkean joulupuun latvasta tuijotti Auroraa iso enkelinukke sinisine lasisilmineen. Sen läpikuultavat tyllisiivet huojuivat hieman, kun lämmin ilma nousi ylöspäin, ja vaaleansininen silkkimekko kahisi. Enkelin alapuolella riippui koristeina pieniä puisia rumpalipoikia, lampaita, nukkeja, viulua sekä huilua soittavia kerubeja ja pitsireunaisia paperitötteröitä, jotka olivat täynnä makeisia.

Puuhun oli ripustettu myös lahjoja: värikkäitä silkkihuiveja, seitinohuita pitsikoristeisia nenäliinoja, viuhkoja, helminauhoja ja muutamia pieniä kirjoja. Koristeiden väliin oli pujotettu kulta- ja hopeanauhaa, ja oksille oli ripoteltu kimaltelevaa hopeasadetta, joka sai joulupuun loistamaan kuin pyrstötähti. Puun alla oli röykkiöittäin lahjapaketteja, jotka oli kääritty kulta- ja hopeapaperiin ja sidottu leveillä silkkinauhoilla.

Hovimestari ja taloudenhoitaja olivat koristelleet joulupuun edellisenä iltana. He olivat laittaneet pöydille hopeisia ja kristallisia vateja, jotka olivat täynnä pähkinöitä ja hedelmiä kekoina. Flyygelin päällä oli korillinen tuoksuvia kieloja ja hyasintteja. Joululaulujen nuotit odottivat juhlapäivän alkamista. Tässä huoneessa vietettäisiin täydellinen joulu, ajatteli Aurora.

Aurora siveli koskettimia. Aamusiivous oli tehty. Loppupäivän hän viettäisi keittiössä tiskaten, sillä jouluna syötäisiin entistä useammin ja liattaisiin vielä enemmän astioita kuin muina päivinä. Kun Aurora tuli jouluiltana väsyneenä huoneeseensa, hän näki vuoteensa päällä ison paketin. Se oli Vanessalta. Hän avasi sinisen rusettinauhan ja repi nopeasti lahjapaperin auki - sisällä oli kaunis vaaleansininen mekko. Sen väri oli Alice blue, josta he olivat Vanessan kanssa puhuneet - samanlaista sinistä kuin presidentti Rooseveltin ainoalla tyttärellä Alicella oli tapana käyttää.

Aurora päätti laittaa uuden mekon ylleen tapaninpäivänä, sillä se olisi palvelijain juhlapäivä. Silloin hän voisi sujauttaa myös lahjaksi ostamansa pienet runokirjat Vanessalle ja Thomasille. Mollylle olivat Mary ja Aurora valmistaneet rouva Jonesin kanssa uusia talvivaatteita. Aurora oli tehnyt lämpimät lapaset, jotta Molly voisi tehdä hänen kanssaan lumiukon sitten kun tulisi lunta.

Otteet ovat kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. p. 1992, julk. Kirjapaja. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen. Copyright Pirkko Anna Amnell
ja
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos Aurora 1-3. 2014

Joulukissa : Jouluaatto vuonna 1903 Torontossa ajurin perheessä. Totta ja mielikuvitusta.  (Kotikissat-blogissani)

Vaahteralaakson Aurora e-kirjana Elisassa

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

Arvosteluja
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/lyhyesti-anna-amnellin-kirjoista.html

Kotipihamme magnolia Torontossa

Anna Amnell puutarhassaan Torontossa Kuva: Matti Amnell ( Jr.) Klikkaa kuva suureksi

Eräs suurimpia ihmeitä, joita olen elämässäni nähnyt, on kukkiva magnolia. Suuria vaaleapunaisia kukkia täynnä oleva, kaksikerroksista taloa korkeampi puu hallitsi elämäämme niinä kahtena keväänä, joina asuimme East Yorkin kaupunginosassa Toronton keskustassa.


Kevättalvella ilmestyivät puuhun koristekynttilän näköiset sukkulamaiset nuput. Vähitellen pilkotti sieltä täältä vaaleanpunaista, ja pian avautuivat melkein teevadin kokoiset kukat. Koko lehdetön puu oli pian täynnä tuoksuvia kukkia. Toisen kerroksen ikkunoista lapsemme saivat ihailla huoneistaan vaaleanpunaista kukkamerta. Kun terälehdet putosivat maahan, emme raskineet haravoida niitä pois pitkään aikaan puutarhasta. Vähitellen puuhun alkoi ilmestyä lehtiä. Ensin ne olivat ohuita ja vaaleanvihreitä, mutta muuttuivat vähitellen tummiksi ja paksuiksi ja suojasivat erinomaisesti taloa kuumalta auringonpaisteelta.


Kukkien paikalle kasvoi tummanruskeita käpyjä, joita Toronton mustat oravat pitivät herkkunaan. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin talon rouva, suomalainen siirtolainen, oli ostanut kadun toiselta puolen sijainneesta kasvihuoneesta puolentoista jalan pituisen magnoliantaimen.

Perheen teini-ikäinen poika oli lukenut kirjasta ”kun me istuimme magnoliapuun alla”, ja siitä asti olivat äiti ja poika haaveilleet magnoliasta. Poika oli kantanut taimiruukun sylissään. Taimi oli istutettu erinomaiseen paikkaan talon eteläpuolelle. Kylmiltä itätuulilta sitä suojaisi talon sivurakennus, jossa oli autotalli.

Puuta lannoitettiin huolellisesti. Sen ympärille kaivettiin ura, johon vietiin monet kalanperkuuvedet. Kalanperkausjätteet kaivettiin syvemmälle, jotta pesukarhut eivät saaneet niitä herkkupaloikseen. Kuivalla säällä magnoliaa kasteltiin kuten muutakin puutarhaa. Suojaisasta kasvupaikasta ja hyvästä hoidosta johtuen taimi tuntui kasvavan silmissä.

Se kukki jo pienenä. Alussa oli vain kolme neljä kukkaa, mutta joka kesä niitä tuli yhä useampia. Puusta katkaistiin alhaalta sivuversoja, jotta toteutuisi haave saada istua magnoliapuun alla. Välillä puun ympärillä kiersi myös iso kukkapenkki.

 Kolmenkymmenen vuoden jälkeen magnolia oli niin suuri, että se hallitsi taloa. Niin ainakin meidän mielessämme. Haaveilimme, että voisimme ostaa sen talon ja laittaa pihan puolelle toiseen kerrokseen ulottuvan katedraali-ikkunan, jotta voisimme ihailla magnoliaa vielä paremmin. Se toive ei toteutunut, mutta magnolia opetti minut arvostamaan unelmia ja kärsivällisyyttä.

Tämä kirjoitus on ollut alkujaan Blogisisko-blogissani vuonna 2005

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

Iida ja lehmien nimet Haiharan museosta

Victor Westerholm: Lehmiä koivumetsässä, 1886. Cows in a birchwood.

Kun kirjoitin 1990-luvun alussa ensimmäistä Aurora-kirjaa, kävin mieheni kanssa Tampereella Haiharan museossa katsomassa näyttelyä 1900-luvun alun ihmisistä ja elämäntyylistä. Piirsin erään 1900-luvun alun tytön seinällä olevan valokuvan mukaan. Siitä syntyi Iida Suominen, jonka kanssa Aurora lähtee Kanadaan.

”Hän oli pitkä ja tukevarakenteinen. Hänen paksu pellavanvaalea tukkansa riippui yhdellä palmikolla selässä. Hänellä oli päällään harmaamustaraitainen nilkkoihin ulottuva rypytetty villahame ja harmaavalkoraitainen pusero, jossa oli kolmetoista pientä kankaalla päällystettyä nappia.” (yhteispainos, sivut 27-28)

Iida on savolainen, ja fiktiivinen maalaistalo Kettula, jossa hän on palvelijana, on Pohjois-Savossa. Iida pitää lehmistä, niin kuin pitivät monet tytöt entiseen aikaan. Teini-ikäinen tätini kampasi otsatukat lehmiltä. Esikoisteokseni lehmille tuli nimet Haiharan museosta.

Maitohorsma. Wikimedia Kallerna

 Laivassa matkalla Kanadaan Iidalle tuli koti-ikävä:

”Hänelle tuli ikävä pihlajan ja juhannusruusun tuoksua ja pääskysiä, jotka rakentavat pesäänsä kotimökin räystään alle. Ruiskukkaa työntyy pellon reunalla ja mesimarjat kukkivat kohta ojan pientareella. Maistaako hän enää koskaan mesikkaa?

Entä Kettulan talon lehmät? Hoitavatkohan toiset tytöt niitä hyvin? Keräävätkö niille horsmia radan varrelta? Jutteleeko niille nyt enää kukaan? Iida oli kammannut otsatukatkin lehmiltä ja puhunut niille lempeästi.

Iida itki hiljaa ja tuuditti itsensä uneen muistelemalla kutakin lehmää nimeltä: Rusina, Ihana, Papuna, Onnenkukka ja Prinsessa, Unelma, Mustikka, Omena ja Sitruuna, Heluna, Kielo, Pilkku, Nunna, Mamselli ja sen pieni vasikka Nuppu.”

Vaahteralaakson Aurora, yhteispainos Aurora 1-3  2014 - Osa I ”Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 2. painos 1992),” sivu 50.

Aurora-kirjat ja siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan

Matkustajia valtamerilaivan kannella. Siirtolaiset matkustivat vaatimattomammin Amerikkaan. Kuva: Dover.
"Aurora oli katsellut laivan kannelta herrasväkeä, joka meni toisen ja ensimmäisen luokan osastoihin. Hän tiesi, että siellä olisi hienot matot lattialla, verhot isoissa ikkunoissa ja kohteliaat tarjoilijat kantamassa pöytään herkullisia ruokia. Mutta mitäpä siitä. Matka olisi vain pieni vaiva."

Pohjoismaiden väestöstä noin 2.5 miljoonaa henkeä muutti Pohjois-Amerikkaan vuosina 1830-1930. Suomesta lähti Amerikkaan vuosina 1870-1929 noin 389000 siirtolaista, heistä 150 000 vuosina 1900-1909.  Vuosi 1902 oli Suomessa kaikkien aikojen siirtolaisuuden huippuvuosi.

Vaahteralaakson Aurora-yhteispainoksen (2014 syksy) ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Aurora Koivu joutuu lähtemään Suomesta Kanadaan sortovuosien aikana vuonna 1903. 
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Kirjailija Anna-Maija Raittila kiinnitti huomionsa juuri tähän keskeiseen asiaan kirja-arvostelussaan joulukuussa 1991:

"- Aurora, Vaahteralaakson tyttö on monitasoinen nuorisokirja. Se alkaa tahallisen hitaasti, haukan leijaillessa kanadalaisen laakson yllä joskus vuosisatamme alkuvuosina. Mutta juuri alun levollisuus sai minut kiinnostumaan - ja seuraamaan suomalaisen murrosikäisen tytön seikkailua Amerikan siirtolaisuuden ja koko pohjoista pallonpuoliskoa kouraisseen sosiaalisen mullistuksen keskellä. 

Auroran vanhemmat ovat kuuluneet itsenäisyyttään valmistelevan Suomen sivistyneistöön, toimittajaisä on radikaalisuutensa takia joutunut maanpakoon Atlantin taa, äiti on kuollut -- [Aurora] liittyy naapuritalon palvelustytön kanssa maastamuuttajien vellovaan joukkoon--"

Anna-Maija Raittila: Kirja Aurora-tytöstä antaa paljon tietoa. Kotimaa 17.12.1991 (kirja-arvostelu kirjasta Aurora - vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa

Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista Aurora 1-3

Klikkaa kuva suuremmaksi! 
Aurora-kirjat vihdoinkin yksissä kansissa. 362 sivua 2014

ISBN 978-952-286-355-3

Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.
info på svenska Kirjasampo.fi

Lopussa on kirjoitukseni Lukijalle. 
Myös E-kirjana esim
https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora
http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Kuvituksena on poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Aurora ja Molly (1999)  sekä Matin tekemiä Aurora-kirjojen kansikuvia. Mukana on myös Insitute of Migration Instituten lainaama siirtolaisen postikortti ja Aune Kämäräisen ottama kirjailijakuva loppukirjoitukseni Lukijalle alkuun.

Tätä suunniteltiin jo 20 vuotta sitten, mutta sitten kustantajani siirtyi monien muidenkin kustantajien lailla julkaisemaan pelkästään aikuisten kirjoja. Halusin nämä kirjat talteen. Nyt ne ovat ostettavissa kirja kerrallaan joko suoraan BoD:lta tai kirjakaupoista ostaen/tilaten tai eKirjana. 

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista

Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995

Kaikenikäisille historian ja luonnon ystäville. Kirjat kertovat fiktiivisen taiteilijaksi aikovan Aurora Koivun elämästä 1900-luvun alussa, kaikkina vuodenaikoina, mutta valitsimme tämän talvisen Helsinki-kuvan kanneksi muistoksi ajoista, jolloin Helsingissä luisteltiin meren jäällä. Kuvituksena on myös muita Aurora-kirjojen kuvia, myös kuvitusta Aurora ja Molly-kirjasta ja yllätyskuva Siirtolaisinstituutin arkistoista.

Tietoja kirjasta:

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

https://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

ISBN: 978-952-286-355-3

ekirja

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 

Kieli: suomi

Aineistolaji: KIRJA/BOK

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.

romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus

siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,

Helsinki, sortovuodet,  suurlakko

kansainvälisyys, luonto,

kummitukset,

Aurora-kirjoista sanottua (otteita arvosteluista)

Kirjat ja kannet vuosina 1991-2014 (myös takakannet näkyvissä)

Aurora lähtee Amerikkaan

Vuonna 1903 lähti Amerikkaan eli Yhdysvaltoihin ja Kanadaan harvinaisen paljon siirtolaisia. Aurora ja Iida lähtevät matkaan Helsingistä, Auroran lapsuuden kotikaupungista, joka on Iidalle ihmemaa:

Tukeva vaaleatukkainen harmaaseen sarkapukuun pukeutunut poika nosti leveäreunaista huopahattuaan ja kumarsi Auroralle ja Iidalle. Hän heilautti upouuden omatekoisen matka-arkkunsa kevyesti harteilleen ja sanoi:

- Tsaari käski itään, mutta tämä poika lähti länteen. Pekka Lohi on minun nimeni. Neidit ovat hyviä ja menevät ensin. Pekka päästi Auroran, Iidan ja Milman edellään Arctica-laivaan, joka oli lähdössä Helsingistä Liverpooliin. Sieltä veisi englantilainen isompi laiva matkaajat sitten Amerikkaan.

Satama oli täynnä siirtolaisiksi lähteviä. Useimmat heistä olivat nuoria poikia ja tyttöjä. Monet olivat riitaantuneet vanhempiensa kanssa, toiset muuten vain lähtivät seikkailuihin. Jotkut olivat tehneet päätöksensä parissa viikossa toisten yllytyksestä. Muutamat vanhemmista miehistä pakenivat velkojaan. Suurin osa lähtijöistä oli kuitenkin nuoria miehiä, jotka olivat kuten Pekkakin lähdössä laittomia sotaväkeen kutsuntoja pakoon.

Edellisvuonna oli tsaari Nikolai säätänyt keisarillisen istuimensa korkeuksista, että Suomen poikia piti valita arvalla sotaväkeen kolmeksi vuodeksi ja tsaarin käskystä lähettää Venäjän maallekin. Valapattotsaari rikkoi taas Suomen perustuslakia, ja kansa ryhtyi vastarintaan.

Pekan kotiseudulla rovasti siirsi ja siirsi kutsuntojen kuuluttamista saarnastuolista, ja kymmenet pojat pakenivat heti Ruotsiin ja osa sieltä Amerikkaan. Vanha tohtori Lundén kieltäytyi tutkimasta kutsuntoihin tulleita ja kuoli sydänkohtaukseen mielenjärkytyksestä. Pekan kotitalon rengille oli rovasti väärentänyt syntymäajan papintodistukseen, taputellut nimismiehen kanssa olalle ja neuvonut tulemaan takaisin kotimaahan, kun olot olisivat rauhoittuneet.

Pekka itse oli ostanut passiivisen vastarinnan miehiltä Seinäjoelta väärennetyn passin viidellä markalla ja aikoi lähettää sen pikimmiten rippikoulukaverilleen, että hänkin saisi lähteä sillä Suomesta pois. Sitten olisivatkin kaikki kylän pojat paenneet Amerikkaan.

Lompakkonsa Pekka oli ommellut povitaskun vuoriin kiinni. Hän aikoi pitää rahansa visusti piilossa. Hän oli kuullut kerrottavan petkuttajista, jotka yrittäisivät perillä Amerikassa muka auttaa rahanvaihdossa ja veisivät tyhmän siirtolaisen rahat sen siliän tien.

Pekka aikoi palata kotiin rikkaana miehenä, kuten moni Pohjanmaan poika oli tehnyt jo kauan ennen sortovuosia. Pekan kotiseudulla monet sanoivatkin, että ei se ole mikään mies, joka ei ole Amerikoissa käynyt.
Pirkko Pekkarinen [ =Anna Amnell]: Aurora. Vaahteralaakson tyttö, 1. painos 1991, 2. painos 1992. Sivut 69-70
Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa

Titanic 100 vuotta

Titanic Grand Staircase. Titanic-elokuvasta tuttu portaikko
Kaikki Titanicista
http://www.encyclopedia-titanica.org/
Titanicin musiikki:
http://www.melodylane.net/whitestar.html
Blogini banner-kuvassa on nyt eräs Titanicin lauluja "Come, Josephine in my Flying Machine"  (original, alkuperäinen 1910 äänitys) , jota laulettiin kovasti muunneltuna surullisena versiona myös elokuvassa "Titanic".
Titanicin suomalaiset matkustajat (Arkistoneuvos Linnolahden sivut, ks myös lopusta linkit)

Rockland: 1900-luvun alun siirtolaisuus

Siirtolaisooppera Rockland (oopperan juoni) kertoo samasta ajasta kuin Aurora-kirjani.

Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Aurora ja Molly, joka on lasten kuvitettu versio kirjasta Aurora. Vaahteralaakson tyttö. (1991, 2. painos 1992 Kirjapaja, saatavana kirjastoista.) Aurora ja Iida lähtevät siirtolaisiksi Torontoon, Kanadaan.

Rockland kertoo Michiganin kaivosmiehistä, Aurora-kirjat nuorista siirtolaistytöistä Edwardin ajan Torontossa. Michiganin kaivosseutuja sanottiin Kanadassa kupari country'ksi. Kaivoksissa hankki hyvin, ja monet Kanadaan ystävistämme olivat työssä kanadalaisissa kaivoksissa. Naiset taas olivat varsinkin vuosisadan alussa keittäjinä ja talousapulaisina perheissä, sillä he olivat tunnettuja siisteydestään ja rehellisyydestään - sekä hyvästä ruuanlaittotaidosta. Oli statussymboli saada suomalainen keittäjä. Kennedyn lapsetkin kasvoivat suomalaisen keittäjän laittamia lihapullia syöden.

Pohjanmaalta lähti eniten suomalaisia siirtolaisiksi. Siellä oli vanhastaan ollut yhteyksiä ulkomaille ja oli totuttu yrittämään rohkeasti jotain uutta. Aurora-kirjojen Pekka Lohi edustaa sitä siirtolaistyyppiä. Auroran seurassa lähtenyt Iida, palvelustyttö Savosta ja Pekka rakastuvat toisiinsa. Ks valokuvaa vanhan ajan autosta, joka inspiroi minut kirjoittamaan Iidan ja Pekan käynnistä valokuvaamossa kihlauksen kunniaksi. Kuvassa on aito siirtolaispari.

Tässä on nukketaiteilija Jaana Perttulin näkemys Iidasta ja Pekasta.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa

Aurora-kirjat ja Bookcrossing

Bookcrossing-sivuilla Aurora-kirjoistani (mm Kemppu 2.3.2010, Lukutoukkanen 7.7.2010)
ja http://www.bookcrossing.com/journal/8369837/

Aurora, Vaahteralaakson tyttö alkaa Donjoen laaksosta. Kerron muun muassa siitä, miten Thomas juoksee teini-ikäisenä laaksossa vaahteroiden keskellä, hän mm vertaa ihmisiä vaahteroihin,  jotka alkavat tuottaa vasta vanhoina. Aurora ja Thomas tapaavat useita kertoja laaksossa. Kirjan lopussa Aurora ja Thomas hyvästelevät toisensa lumisessa laaksossa. Kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" alkaa laaksossa raivoavasta myrskystä. Voidaan sanoa, että laakso on eräs Aurora-kirjojen päähenkilöistä.

Aurora-kirjat ja autot 7

Tämä on varsinainen ystävänpäivälöytö. Järjestelin kirjoja ja löysin kirjan, jonka sain mieheni työtoverilta siihen aikaan, kun kirjoitin ensimmäistä Aurora-kirjaani. Kirjoittaja Mirja Alhola (1907-1999 Tuusula) kertoo omakustannekirjassaan vanhemmistaan ja sukulaisistaan. Yllä olevassa kuvassa on hänen Amerikkaan siirtolaiseksi muuttanut setänsä Janne (Johan) Alhola, entinen Alcen.
Valokuvan alla olevassa tekstissä Mirja Alhola kertoo: " Janne ja Anna Amerikassa. Kuva on täynnä rekvisiittaa. Auto on valokuvaamon. Taustalla oleva maisema on kulissi. Kukkapensaskin näkyy olevan jalustalla. Huomioi Jannen knalli ja Annan kukkahattu. Ne ovat heidän omiaan. Myöhemmin heilläkin oli auto, mutta ei tuollainen lelu." (Mirja Alhola. Evert ja Hinni. 1986 Kustannus Oy Harppuuna)

 Tämä kuva oli alkuna seuraavaan kohtaukseen, jossa Auroran kanssa Kanadaan lähtenyt naapurin palvelustyttö Iida ja Iidan sulhanen  Pekka Lohi menevät otattamaan kihlajaiskuvan ja pyytävät Auroran mukaan valokuvaamoon:


Valokuvaamon nimi oli Luciano's Photographs. Luciano oli italialainen mies, joka hymyili koko ajan, kun Pekka selosti, että pitäisi ottaa kihlajaiskuva hänestä ja Iidasta.
  – Very good. Very good, hän sanoi kumarrellen Iidalle, Pekalle ja Auroralle ja ohjasi kolmikon ateljeehen tai oikeammin katoksen alle, jossa seisoi oikea musta avoauto kankaalle maalatun maiseman edessä!
  – Kerta se on ensimmäinenkin, Pekka vitsaili ja auttoi Iidan istumaan upottavan pehmeälle nahkaistuimelle ja kiersi itse viereen. Iidan ja Pekan posket olivat tulipunaiset jännityksestä.

Valokuvaaja asetti Pekan kädet ohjaustangolle, ikään kuin Pekka ajaisi autoa. Hän käänteli Iidan päätä vuoroin toiseen ja toiseen suuntaan, mutta ei tullut tyytyväiseksi. Sitten hän livahti verhon taakse ja ilmestyi sieltä mukanaan iso lierihattu, paljon hienompi kuin se, joka oli pudonnut Iidan ja Auroran matkatoverilta  Liinalta Atlantin aaltoihin. Hattu oli täynnä koristeita, kuin hedelmävati. Auroralle tuli aivan nälkä, kun hän sitä katsoi. Valokuvaaja asetti hatun Iidan päähän. Iida ryhdistäytyi hatun painosta.
Valokuvaaja hymyili nyt tyytyväisenä. Sitten hän laittoi sormen huulilleen ja meni kameransa taakse. Hän pisti päänsä ison mustan hupun sisään ja sääteli linssiä, tuli ulos hupun sisältä, otti käteensä pöydältä ison mustan levyn, työnsi sen varovasti kameran sisälle, veti suojuksen ulos, pani taas sormen huulilleen, sytytti telineen päällä olevan fosforin. Huone leimahti äkkiä häikäisevän valoisaksi. Valokuva oli otettu.
--
  – Nyt on oltu automobiilissakin. Siinäpä onkin ihmettelemistä kotipuolessa, kun lähetetään kuva, Pekka vihelteli tyytyväisenä.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992)
Mirja Alhola on kirjoittanut muitakin kirjoja.