1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa.Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992).

Huom! Anna Amnell:  VAAHTERALAAKSON AURORA. 2014. YHTEISNIDE. MYÖS e-KIRJA. Aurora 1-3 vuosilta 1991-1995.

P.S. Kuvassa mieheni syö aamiaista tämän pöydän ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Kun sekä tytär että vanhempi poika lähtivät Pariisiin opiskelemaan, saimme mieheni ja minä työhuoneet viimeiseksi Kanadan vuodeksi.

Kun palasimme Suomeen, toimme jakkaran muiden muuttotavaroiden mukana Helsinkiin. Se on edelleen keittiöjakkaramme. Minua harmittaa kovasti, että heitin punaisen kirjoituskoneen roskiin. Se oli rikki jo alussa, mutta minusta tuntuu, että sillä olisi nyt muutakin arvoa kuin tunnearvoa.

Anna Amnell: Aurora-.kirjat

Covers: Matti Amnell (Jr)
Anna Amnnell (oik. Pirkko Anna Amnell, vuoteen 1998 Pekkarinen).
Aurora-kirjat 1991-1999 kustantaja Kirjapaja, yhteisnide 2014 Books on Demand
Aurora ja Molly ei sisälly yhteisniteeseen. E kertoo Auroran tarinan lapsipalvelija Mollyn näkökulmasta.

Myrsky Aurora-kirjoissa

Olen muokannut tänä keväänä Aurora-kirjojani yhteispainokseksi, ja työ alkaa olla valmis. Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Olen käyttänyt myös omia kokemuksiani.

 Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeeltaan [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 

  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa kato-

(Aurora ja Pietarin serkut)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla:

Kun olin poikanen, meille tuli eräänä kesänä niin paljon mustia heinäsirkkoja, että ne pimensivät auringon ja söivät kaikki jyvät. Toisena vuonna satoi peukalonpään kokoisia rakeita. Vilja meni lakoon ja oli tulla nälkäkuolema. Kesällä on toisinaan niin kuuma kuin saunassa. Talvella on kylmää kuin Siperiassa. Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.

(Aurora –Vaahteralaakson tyttö)

Myrsky on juoneen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa. Se alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.

  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.

  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.

(Aurora ja villikyyhkysten aika)

Yhteispainos  ilmestyy tänä vuonna.

Aurora-kirjojen Toronto

Aurora ja Iida lähtevät Amerikkaan, tarkemmin Torontoon, Kanadaan eli Kanataan kuten Iida sanoo tietämättä, että sen sanan kuuli jo Jacques Cartier 1500-luvulla, ja se tarkoitti intiaanien kielellä kylää, kauppapaikkaa.

Tällainen oli Toronto 1900-luvun alussa, jolloin Aurora Koivu saapuu sinne naapurin palvelustytön Iida Suomalaisen kanssa.  Katso ihmisten vaatteet! Toronton silloin uuden kaupungintalon kellotornissa on samanalaiset "kivikoirat" eli gargoilit kuin Helsingin Johanneksen kirkossa. Olivathan nämä rakennukset valmistuneet  samaan aikaan, 1800-luvun lopussa.




Similar gargoyles in Helsinki. Samanlaiset gargoilit kuin Toronton vanhan kaupuntalon tornissa.

Torontossa oli silloin 200 000 asukasta, Helsingissä 100 000.  Toronto oli pitkälle 1950-luvulle asti hyvin englantilainen kaupunki, jonne oli tullut kuitenkin siirtolaisia monista Euroopan maista.

Aurora-kirjat ja yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora" [Aurora of Maple Valley] , joka ilmestyy tänä vuonna.

Aurora 1-3 (yhteisnide)

Tämän päivän Hesari loi synkän kuvan kirjallisen maailman ahdingosta. Nyt pitää ottaa käyttöön pula-ajan keinot ja uskoa, että ajat vielä paranevat.

Vietän naistenpäivää puuhaamalla näissä merkeissä: Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992, Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Syyskesä 2014.

Mietin, pitäisikö olla kovakantinen vai pehmeäkantinen. Mikä kansikuvaksi?

Vähennänkö murteen osuutta?

Aurora ja Molly on lastenkirja, joka ei tule mukaan yhteisnidokseen, josta tulee 8+ nuoret aikuiset -kirja, oikeastaan kaikenikäisten historianystävien aikamatkapaketti 1900-luvun alkuun.

Vaahteralaakson Aurora ilmestyy elokuussa .
ISBN 978-952-286-355-3 BoD

Aurora ja Niagara

Niagara Falls_1986_July_024, a photo by Brin d'Acier on Flickr.
Kuva suurempana

Niagara on eräs tärkeä paikka Aurora-kirjoissa. Ensinnäkin sen näkeminen on ollut eräs merkittävimmistä kokemuksista elämässäni. Tämän kuvan on ottanut poikani Matti, joka on tehnyt Aurora-kirjojen kansien kuvat. Asuimme 1980-luvun Kanadassa, ja Niagara oli lähellä. Siihen aikaan pääsi aivan lähelle putousta. En unohda tuota Niagaran väriä, syvää vedenvihreää. Olen käyttänyt Niagaraa yhtenä "päähenkilönä" kaikissa Kanadassa tapahtuvissa Aurora-kirjoissani. Ne ovat edelleen lukudiplomikirjoja joillakin  paikkakunnilla, vaikka painos on loppunut ajat sitten. [1500-luvusta kertovat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ovat Kirjadiplomin Aikamatkassa.]

Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.  Aurora 1-3. 2014

Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992) Kartanon esikuvana on Spadian kartanomuseo, joka sijaitsee nykyään miljoonakaupungiksi kasvaneen Toronton sydämessä. 1903:
Sisältyy yhteispainokseen

Puutarhan takaosaan oli rakennettu tiilistä ja kivistä näköalapaikka. Puita oli kaadettu sen edestä mäenrinteeltä, ja sieltä saattoi katsella edessä avautuvia peltoja ja farmeja sekä kauempana näkyvää kaupunkia. Kaupunki oli jo levittäytynyt soisen lahden ympärille ja oli kapuamassa arasti kukkuloille päin. Keskustassa kohosi siellä täällä muutama julkinen rakennus, jossa oli useita kerroksia, mutta enimmäkseen talot olivat matalia. Vaahteralaakson talonväki istui usein vanhojen tammien varjostamilla saniaiskoristeisilla valurautapenkeillä ja lepuutti itseään tenniksen ja kroketinpeluun jälkeen. Etäällä siinsi suuri Ontariojärvi, jossa purjeveneet lipuivat iltaisin pois näköpiiristä etelään ehkä Yhdysvaltoihin asti. Siellä kauempana olivat myös Niagaran putoukset, joista nousi sumua kilometrien päähän. (s. 17)

Kirjan lopussa Auroran isä on saanut työtä Yhdysvalloista, jonne isä ja tytär matkustavat junalla ja isä lupaa: "Matkalla poikkeamme myös Niagaralla". Niagara talvella! Se onkin näky. Joskus putoukset menevät jäähän! Ehkä luonnonhistorian tohtori Aug. Koivu ostaa tyttärelleen matkamuistoksi vuonna 1900 painetun kirjan, jossa on kuvia Niagarasta eri vuodenaikoina. (Internet Archive)

Aurora palaa Kanadaan kirjassa "Aurora ja villikyyyhkysten aika" (1995). Matti Amnell (Jr) kannen kuva Vaahteralaakson kartanon palmuhuoneesta on alla:

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) on kummitustarina ja alkaa Niagaralta. Lue lisää: Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? (Sisältyy yhteispainokseen Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. BoD

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.

Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.

Ukkonen jyrisi, salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.

Kun myrsky ja sade taukosivat, täysikuu tuli esiin hymyilevänä pilvien takaa. Kartanon korkea pääovi aukeni. Musiikillinen ilta oli keskeytynyt, vieraat käärivät viittojaan ja kaulahuivejaan tiukemmin ympärilleen ja pujahtivat nopeasti umpivaunuihinsa.

Vaahteralaakson kartano on viktoriaaninen talo, jollaisia Torontossa on edelleen. Se ei ole samannäköinen kuin Spadinan kartanomuseo, jonka muutamia huoneita olen käyttänyt kirjoissani. Spadina on sisustettu nykyään 1920-1930 -lukujen tyyliin Downton Abbeyn innoittamana.

Lapsille kirjoitetussa versiossa Anna Amnell "Aurora ja Molly" (1999)
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo vuoden 1905 Helsingistä.

Aurora-kirjat (1991-1999, Kirjapaja) ovat loppuunmyytyjä. Niitä on kirjastoissa ja kirja-antikvariaateissa.

Nimi Aurora: Auroran kummit ja kaimat.
Kuvitus: Matti Amnell

Jotkut kirjastot pitävät Aurora-kirjoja kanadalaisina kirjoina. Olen asunut yhdeksän vuotta Kanadassa, ja minulla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus.

Aurora-kirjat Celian äänikirjoina

Myös  Aurora-kirjani ovat Celian äänikirjoina. Celia on valtion maksuton erikoiskirjasto. Kirjani ovat olleet siellä jo kauan. Ne ovat koko perheen kirjoja, joita voivat lukea sekä 8-13 -vuotiaat että aikuiset. Kaikki Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä on myös tavallisissa kirjastoissa. Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen, sitten vuodesta 1999 nimellä Anna Amnell, kun otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin sukunimen Amnell. [Neljäs Aurora kirja "Aurora ja Molly" onkin kirjoitettu nimellä Anna Amnell. Se on helppolukuinen pienten lasten kirja. Vaahteralaakson Aurora (myös nimellä Anna Amnell) on yhteisnide kolmesta ensimmäisestä kirjasta.]

Jos et pääse suoraan näihin linkkeihin, kirjoita hakuruutuun kirjailijan ja kirjan nimi.

Päätekijä PEKKARINEN, Pirkko = Amnell, Anna

Nimeke Aurora : Vaahteralaakson tyttö / Pirkko Pekkarinen ; lukija Eva Mallinen

Kuvaus Tapahtumat lähtevät liikkeelle vuodesta 1903, Aurora, 15-vuotias koulutyttö matkustaa kotimaasta karkotetun isänsä luo Kanadaan. Osa 1/3.

Lukija Mallinen, Eva

Julkaisukieli suomi

Julkaisutiedot 1991

Ulkoasu 1 cd-rom

Huomautukset Alkuperäisjulkaisu 951-625-089-4

Asiasanat nuor

hist

Päätekijä PEKKARINEN, Pirkko = Amnell, Anna

Nimeke Aurora ja Pietarin serkut / Pirkko Pekkarinen ; lukija Sinikka Mäkinen

Kuvaus Aurora palaa Kanadasta Helsinkiin. Hän haaveilee taidekoulusta Pariisissa. Vuoden 1905 Helsinki kuohuu ympärillä. Osa 2/3, ed. osa Aurora.

Lukija Mäkinen, Sinikka

Julkaisukieli suomi

Julkaisutiedot 1993

Ulkoasu äänikirja, 1 cd-rom, 5 h 2 min

Huomautukset Alkuperäisjulkaisu 951-625-158-7

Asiasanat nuor
hist

Päätekijä PEKKARINEN, Pirkko = Amnell, Anna

Nimeke Aurora ja villikyyhkysten aika / Pirkko Pekkarinen ; lukija Soila Wardi

Kuvaus Aurora palaa sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan ja he viettävät jännittävän kesän 1906 Torontossa. Osa 3/3, ed. osa Aurora ja Pietarin serkut.

Lukija Wardi, Soila

Julkaisukieli suomi

Julkaisutiedot Helsinki : Näkövammaisten kirjasto, 1995

Ulkoasu äänikirja Daisy 2.02, 1 cd-rom, 4 h 21 min

Huomautukset Alkuperäisjulkaisu 951-625-350-4

Asiasanat nuor
hist

Pekkarinen, Pirkko: Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991

Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja Pietarin serkut 1993

Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja villikyyhkysten aika 1995

Amnell, Anna: Aurora ja Molly 1999 (kirjastoista)

Myös seuraavat kirjani ovat Celia-kirjoina. Ne kertovat 1500-luvusta. Lisätietoja Lucia Olavintytär-blogissa

Päätekijä AMNELL, Anna

Nimeke Kyynärän mittainen tyttö / Anna Amnell ; lukija Eeva Hytönen

Kuvaus Kyynärän pituinen 13-vuotias Lucia on painonsa arvoinen kultaa, sillä lyhytkasvuisia ihmisiä ostetaan kuninkaallisiin hoveihin. Lucia ryöstetään ja huima seikkailu vie hänet Hämeestä Englannin hoviin asti.

Lukija Hytönen, Eeva

Julkaisukieli suomi

Julkaisutiedot Helsinki : Celia, 2008 (Helsinki : Celia, 2008)

Ulkoasu äänikirja Daisy 2.02, 1 cd-rom, 3 h 24 min

Huomautukset Alkuperäisjulkaisu Helsinki, Lasten Keskus 2004, 159 s., © Pirkko Anna Amnell, 951-627-486-2

Asiasanat 1500-luku
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik

Päätekijä AMNELL, Anna

Nimeke Pako Tallinnaan / Anna Amnell ; lukija Eeva Hytönen

Kuvaus Kyynärän pituinen Lucia on Helsingissä pitämässä seuraa 13-vuotiaalle Margaretalle. Margaretan isä kuolee ja tytöt joutuvat pakenemaan Tallinnaan pelastaakseen Margaretan pakkoavioliitolta. Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kyynärän mittainen tyttö.

Lukija Hytönen, Eeva

Julkaisukieli suomi

Julkaisutiedot Helsinki : Celia, 2008 (Helsinki : Celia, 2008)

Ulkoasu äänikirja Daisy 2.02, 1 cd-rom, 2 h 36 min

Huomautukset Alkuperäisjulkaisu Helsinki, Lasten Keskus 2006, 136 s., © Anna Amnell, 951-627-595-8

Asiasanat 1500-luku
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik

Päätekijä Amnell, Anna 
Nimeke : Lucia ja Luka
lukija: Urrio, Leena
julkaisukieli: fin
Kesto: 3h 10 min
Helsinki Celia 2014
Ulkoasu: äänikirja Daisy 2.02 (3h 10 min)

eristys, vankeus, 

historialliset romaanit, Suomi 1500-luku, 

linnat Turku 1562

lyhytkasvuiset nuoret

nuortenkirjallisuus

seikkailukirjallisuus

valtataistelu, hovit

Kaksi Auroraa, ankka ja tyttö

Oletko ihmetellyt sitä, että suomenkielisissä lasten- ja nuortenkirjoissa on kaksi Aurora-sarjaa? Nuorille tarkoitetut Aurora-kirjat jotka kertovat suomalaisesta teinitytöstä -  kirjat jotka kirjoitin jo 1990-luvun alussa ja Aurora-kirjat, jotka kertovat ankasta, nimittäin Jane Simmonsin kuvakirjat taaperoikäisille.

Omat Aurora-kirjani ilmestyivät vuosina 1991 (2. painos 1992), 1993, 1995 ja 1999, viimeisin jo nykyisellä kirjailijanimellä Anna Amnell. Katso myös Aurora-kirjojen kummit ja kaimat. Siinä kerrotaan Auroran nimen taustasta ja symboliikasta.

Jane Simmonsin kirjojen ankkatyttö on alkukielellä Daisy, ne ovat  'Daisy -books' (ks. kuvia) Englannissa. Ensimmäinen suomennos, jonka löysin, ilmestyi vuonna 2001. Kuvassa näyttäisi olevan kaksikielinen Daisy-kirja.

En tiedä, mikä inspiroi Daisy-kirjojen suomentajaa valitsemaan Aurora-nimen ankkatytölle.

Kaupunkikirjasto: Aurora-kirjat Torontossa

Tunnetko HS:n kaupunkikirjaston ja maakuntakirjaston? Voit löytää kirjoja paikkakunnista, jotka kiinnostavat juuri sinua. Aurora-kirjat ovat Toronton kohdalla. Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Pirkko on edelleen kutsumanimeni: Otimme koko perhe 1990-luvulla käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell, kun Amnelleja on kovin vähän. Anna oli äitini nimi ja hyvin tavallinen nimi äitini suvussa monien vuosisatojen aikana.

Kuopio Aurora-kirjoissa

Sisareni ja minä eräänä sateisena kesänä Kuopion korttelimuseon pihalla
Kuopio ei ole tapahtumapaikkana yhdessäkään Aurora-kirjassani, mutta se on vaikuttanut paljon näihin kirjoihini. Sisareni asui pitkään Kuopiossa, ja kävin mieheni ja lasteni kanssa siellä kesäisin. Eräs lempipaikkojani oli Kuopion korttelimuseo. Kävimme joka kesä kaikissa rakennuksissa ja istuimme lopuksi kahvilaan juttelemaan.
Ulkomuseossa on eräs talo, josta pidin kovasti. Se on lääkärin talo (rakennus 2). Ihastuin erityisesti päädyssä olevaan ullakonikkunaan.

 Sivulla 13 kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993): ”Olga oli järjestänyt itselleen piilopaikan ullakolle talon päätyyn kuusikulmaisen ikkunan viereen. Hän oli raahannut sinne käpäläjalkaisen divaanin ja matalan jakkaran, jolle hän oli laittanut joitakin kehystettyjä valokuvia.

  Kylminä ja sateisina päivinä Olga oli lojunut tuntikausia haalistuneella kretonkipäällysteisellä divaanilla ja ahminut kirjan toisensa jälkeen setänsä ja tätinsä laajasta kirjastosta.

  Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos.”

Olga ei näe kuitenkaan ikkunasta Kuopiota, vaan Helsingin Bulevardin, jonne siirsin talon (sivu 7). Minulla oli itsellänikin lapsena tapana istua samalla tavalla ullakolla lukemassa Iisalmessa Kirkkopuiston varrella olevassa puutalossa. Aurora ja hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga asuvat Sofia-tädin ja hänen miehensä ratsumestari Friskin talosssa. Tyttöjen huoneessa on kaunis uuni, joka ulottuu kattoon asti niin kuin lääkärintalon uuni.

Aurora-sarjan ensimmäisessä osassa Aurora – Vaahteralaakson tyttö Aurora asuu Iisalmessa, jota ei mainita nimeltä, mutta paikan voi tunnistaa järven rannalla olevaksi mäeksi, jolla sijaitsi kaunis vaalea puutalo, mieheni lapsuudenkoti, entinen kirkonkylän kansakoulu ja sen keskellä oleva johtajaopettajan asunto, jonka ohi kulki tie kaupungista maalaiskunnan kirkolle. Mieheni isä oli käynyt koulunsa Kuopion lyseossa.

Talon sisustus on kuitenkin Kuopion ulkomuseon lääkärintalosta. Salin yleistunnelma on sitä keisarin muotokuvineen, samoin ”salin pietarilainen pähkinäpuinen kalusto kuluneella tummanpunaisella sametilla päällystettyine sohvineen ja nojatuoleineen” (Minna Canthin huone)  (sivu 41)

Naapurin palvelustyttö Iida ihailee keittiötä, ”- - hohtaviksi kiillotettuja kuparisia kattiloita ja kahvipannuja. Ne olivat siisteissä riveissä keittiön avohyllyillä, joitten reunoja kiersi valkoinen pitsi. Iida oli kantanut monesti Hilman apuna kaivosta vettä kupariseen vesisäiliöön, joka oli lattialla hellan vieressä. Iida katseli valurautaista munkkipannua, kuparisia kattilan kansia ja hellan valkoiseksi maalattua muuria.”

Isän työhuone on aika tarkasti Kuopion ulkomuseosta: ”Aurora istuutui isänsä jyhkeän tammisen kirjoituspöydän ääreen ja veti auki kirjoituspöydän ylimmän laatikon. Se oli melkein tyhjä, sillä isä oli vienyt mukanaan suurennuslasin, muistiinpanovihkon, viivoittimen, miekanmuotoisen paperiveitsen ja kirjoitusvälineensä. Siellä oli kuitenkin vähän kirjoituspaperia. Aurora otti muutaman arkin ja sulki laatikon.

Pöydällä oli hienot kirjoitusvälineet, jotka isä oli saanut lahjaksi täyttäessään edellisenä vuonna 40 vuotta. Aurora avasi kristallisen mustepullon kierrekorkin, otti kynäkaukalosta hopeisen mustekynän, kastoi kynänterän varovasti mustepulloon ja pyyhkäisi mustekynän terää kynänpyyhkeellä, jonka hän oli tehnyt kansakoulussa isälleen joululahjaksi. Aurora aloitti "Rakas isä siellä vieraalla maalla!" 

On nimittäin sortovuodet, tarkemmin vuosi 1903 ja Auroran isä kasvitieteilijä ja lehtimies August Koivu on karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja on lähtenyt Kanadaan, jonne 15-vuotias äidistään orpo Aurorakin muuttaa.

Aurora vertaa kotiaan hienoon kanadalaiseen kartanoon, jonne hän joutuu työhön. Koti tuntuu vaatimattomalta koivupölkyistä tehtyine kukkajalustoineen, mutta ”ruokasali ei ollut Auroran mielestä mitään verrattuna hänen oman kotinsa aurinkoiseen sinivalkoiseen ruokasaliin, jossa sininen nauharuusukeboordi kiersi katonreunaa. ”

Siinä on vähän meidän omaa ruokasaliammekin, sillä ajalta jolloin asuimme mieheni isossa virka-asunnossa Ullanlinnassa. Laitoin sinne sinivalkoisen kukkaboordin katonrajaan.

Viiden tähden Aurora ja Molly

Hämmästyin ja ilahduin kovasti, kun huomasin, että kirjani Aurora ja Molly (1999) oli saanut Helsingin seudun kirjastojen lukijoilta viisi tähteä eli parhaan pistemäärän. [Lisäys 2014. Kas, minne yksi tähti on kadonnut?]

Kirja pienestä orvosta irlantilaisesta palvelustytöstä Molly O'Day'stä ja suomalaisesta Aurora Koivusta vaahteralaakson kartanossa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sain siitä kyllä sen ilmestymisen jälkeen  hyviä arvosteluja, varsinkin kielestä. Kirja kertoo Auroran tarinan Mollyn näkökulmasta. Kirjoitin sen silloisen kustantajani pyynnöstä pienempiä lukijoita varten. Mustavalko kuvitus: Matti Amnell. Kirjan pääteemoja ovat ystävyys, mielikuvitus, lapset palvelijoina ja lukemaan oppiminen.

Mollyn tarina jatkuu kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995).

Lue myös: "Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa: Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999."

Tarinoiden Helsinki ja Kaupunkikirjasto kertovat kirjojen tapahtumapaikat

Klikkaa kuva suureksi
Tarinoiden Helsinki oli hauska uusi keksintö Internetissä.  (Huom! Tarinoiden Helsinki on poistettu. Tiedot siirretään myöhemmin muualle.)

Se on Helsingin kaupunginkirjaston karttapalvelu, johon on koottu Helsinkiin liittyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta. Voit valita Tarinoiden Helsinki  -kartalta paikan, klikata sen kohdalla olevaa avointa kirjaa ja sieltä löytyy kirjoja, jotka kertovat valitsemastasi kohdasta. On mahdollista etsiä myös kirjoittajan tai kirjan nimen  mukaan. 

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut tapahtuu vuoden 1905 Helsingissä. Henkilöiden ajatuksissa ja muistoissa on toki muitakin paikkoja kuten Terijoki, jossa on Olgan vanhempien kesähuvila, dacha - hehän ovat pietarinsuomalaisia. Aurora ja Olga liikkuvat enimmäkseen Helsingin keskustassa. Sivulla on myös otteita kirjastani. Tarinoiden Helsinki: Aurora ja Pietarin serkut

Myös Aurora vaahteralaakson tyttö ja Aurora ja Molly -kirjani löytyivät Tarinoiden Helsingin sivuilta, sillä Helsingistähän alkaa Auroran ja Iidan laivamatka kohti Kanadaa vuonna 1903. Iidalle jo Helsinki on ihmeitä täynnä. On korkeita taloja, "pilvenraapustajia", autoja, hienoja ihmisiä, outoa rotua olevia koiria.

Klikkaa blogin alalaidassa olevia hakusanoja, esim 'Toronto', 'Helsinki', 'Pariisi'.
Aurora ja villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Kanadassa. Aurora-sarja onkin Helsingin Sanomien Kaupunkikirjastossa Toronton kohdalla.

Aurora-kirjojen kuvitus Matti Amnell

Anna-kirjojen ja Aurora-kirjojen maailmat

Lucy Maud Montgomeryn ensimmäisen Anna-kirjan ensipainos vuodelta 1908. Kustantaja: L. C. Page & Co. Kirja ilmestyi kesäkuussa 1908. 429 sivua. Lucy Maud Montgomery (30.11.1874 Cavendish - 24.4.1942 Toronto) julkaisi tämän jälkeen yhteensä 20 kirjaa, niistä 11 Anna-sarjaa.

Uskon, että tärkein lahja, jonka olen saanut Lucy Maud Montgomeryn kirjoista, on muisto siitä ilosta, jota hänen kirjojensa lukeminen tuotti minulle lapsena. Se on ollut osaltaan innostamassa minua kirjoittamaan lapsille. Tunnen kiitollisuuden lisäksi syvää myötätuntoa ajatellessani hänen elämäänsä, josta sain tietää vasta aikuisena. Mutta en usko, että hänen kirjansa olisivat vaikuttaneet muutoin kirjoittamiini tyttökirjoihin.

Monille suomalaisille käsite tyttökirja taitaa merkitä Lucy Maud Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjoja. Kun toinen nimellä Pirkko Pekkarinen kirjoittamani Aurora-kirja ilmestyi syksyllä 1993, luin muutaman kuukauden kuluttua Helsingin Sanomista kirja-arvostelun, joka alkoi:

"Aurora-sarja mukailee Puolenkuun Emiliaa ja Vihervaaran Annaa ja onnistuu siinä melko mukavasti.--" (Suvi Ahola: Rakkautta ja sortoa. HS/Kulttuuri 13.3.1994)

En tiennyt, olisiko minun pitänyt ilahtua vai loukkaantua. Tuo kirjani kertoo nimittäin vuoden 1905 Helsingistä - ja muut Aurora-kirjanikin Torontosta, jossa Montgomery tosin asui puolet elämästään, mutta kirjoitti siitä vain muutaman luvun yhteen tyttökirjaan, jonka päähenkilö kaipaa pois Torontosta Prinssi Edwardin saarelle ja pääseekin sinne. Hän kirjoitti kuitenkin Toronton lähellä ja Torontossa neljää ensimmäistä kirjaa vaille kaikki kirjansa, kannet ja ilmestymisvuodet täällä.)

Olin lukenut Anna- ja Runotyttö -kirjat viimeksi koululaisena, vuosikymmeniä sitten. Luulin kirjoittaneeni itsenäisesti 1900-luvun alun Torontosta ja Suomesta kahden kulttuurin näkökulmasta. (Samalla tavalla minun sanotaan saaneen vaikutteita Utrion "Vendelasta", jota en ole nähnyt vielä tänä päivänäkään.)

Tiesihän Suvi Aholakin, että olin asunut vuosikymmenen Pohjois-Amerikassa, sillä hän oli ensimmäisen kirjani julkistamistilaisuudessa, jossa siitä kerroin ja mainitaanhan se kirjojen takakannessakin. Liisi Huhtalan ensimmäisestä Aurora-kirjasta kirjoittaman arvostelun hauska otsikko oli  "Anna-kirjojen maailmasta" (HS 20.12,1991). Aurora-kirjat kertovat kuitenkin viktoriaanis-edwardiaanisesta 1900-luvun alun Torontosta vuosina 1903-1905, jolloin Montgomery oli jo yli 30-vuotias ja asui Prinssi Edwardin saarella, kaukana Torontosta. Hänen lapsuutensa ja kouluvuotensa osuivat 1880-luvulle monen tuhannen kilometrin päähän Torontosta. Sinne hän palaa kirjoissaan yhä uudestaan muutettuuaan miehensä kanssa vuonna 1911 Ontarioon, aluksi Toronton lähellä olevaan pieneen Leaskdaleen ja sitten Norvaliin ja lopulta Torontoon.

Esikuvani kirjoittamisessa olivat siihen aikaan enemmänkin englantilaiset klassikot kuten Jane Austen tai E.M. Foster. Englantilainen kirjallisuus yleensäkin oli minulle kovin tuttua ja läheistä jo silloin, koska se oli ollut erikoisaiheenani Helsingin yliopistossa estetiikan opinnoissa, ja pääaineeni oli englantilainen filologia, mikä merkitsi englanninkieliseen kirjallisuuteen perehtymistä. Poikani opiskeli Toronton yliopistossa muun muassa luovaa kirjoittamista, ja innostuin lukemaan kirjoittamisen oppaita, joita oli runsaasti saatavana kirjakaupoissa.

Lucy Maud Montgomeryn kirjat kuvaavat hänen omaa aikaansa, joten niitä ei voida pitää historiallisina nuortenkirjoina. Hän kirjoitti lähinnä omien muistojensa ja havaintojensa perusteella. Mutta kun nykyajan kirjailija kuvaa 1900-luvun alkua, hän joutuu turvautumaan historiallisiin lähdeteoksiin, sanoma- ja aikauslehtiin, väitöskirjoihin ja muuhun tietokirjallisuuteen, maalauksiin, elokuviin, musiikkiin, valokuviin ja museoiden kokoelmiin. Aikalaisten kirjeet, romaanit ja runot voivat myös auttaa, mutta Montgomeryn 1800-luvun lopun Prinssi Edwardin saarten kuvauksista ei olisi ollut minulle hyötyä.

Jotain yhteistä: Palmuhuone kanadalaisessa kartanomuseossa oli alkuna Aurora-kirjoilleni.  Kun näin sen, keksin juonen kirjaan, joka oli vasta kolmas Aurora-kirja (kuvassa Matti Amnellin kuva kirjan kantta varten.).  Oli hauskaa nähdä sama palmuhuone oli yhtenä tapahtumapaikkana Anna-TV-sarjassa.

Kerron Aurora-kirjoissa Kanadasta, jonka tunnen, laaksosta, jossa olen ollut kävelyllä lukemattomia kertoja, josta olen pitänyt luontopäiväkirjaa, puista, kasveista ja eläimistä, vuodenaikojen ja sään vaihteluista, taloista, joissa kävin, vaatteista, huonekaluista ja koriste-esineistä, joita näin museoissa, helteestä, jonka koin. Kerron Toronton luonnosta, eläimistä ja rakennuksista, 1900-luvun alun maailmasta.

Kanadassa sain ensi kerran tietää siitä, millainen ihminen oli Anna-kirjojen takana. Kanadalainen pappi, joka kävi pohjoisamerikkalaiseen tyyliin heti ensimmäisenä viikkona toivottamassa meidät tervetulleeksi uuteen kotikaupunkiimme, kertoi minulle heti alkuun, että Lucy Maud Montgomery oli ollut esimerkillinen papinrouva, tehnyt kotikäyntejä ennätysmäärän, valmistanut käsitöitä myyjäisiin jne. Hän arveli viisaasti, että Montgomery olisi sopiva yhteinen keskustelunaihe, sillä koko sivistynyt maailmahan tuntee Montgomeryn, josta Kanada on ylpeä.

Vuosina 1985 ja 1987 ilmestyivät ensimmäiset Lucy Maud Montgomeryn päiväkirjat. Ne herättivät kohua, sillä aurinkoisena supernaisena pidetty maailmankuulu kirjailija olikin elänyt miltei kahtia jakautunutta elämää loputtomien velvollisuuksien, aviomiehen salassa pidetyn sairauden ja kirjailijantyön ristipaineessa, mikä oli lopulta murtava hänet. Lehtiotsikot kertoivat "Revealing the Woman Behind Anne", "Anne's author faced darkness".

1980-luvun lopulla tulivat kanadalaisen Sullivanin Anna-kirjoista tekemät TV-sarjat, sain filmiyhtiöltä valokuvia, joita olen käyttänyt lehtijuttuihini. Olen lukenut Montgomeryn päiväkirjoja sitä mukaa kun niitä on ilmestynyt. Kirjoitin hänestä Suomeen kaksi lehtijuttua jo 1980-luvulla, toisen hänen lapsuudestaan Prinssi Edwardin saarella ja toisen Toronton ajoilta. Maud Montgomery (hän inhosi nimeä Lucy), viralliselta nimeltään Mrs Ewan Macdonald, asui viimeiset vuotensa Torontossa.

Samaan aikaan eli Torontossa toinenkin maailmankuulu kirjailija, nimittäin Mazo de la Roche, joka oli tullut hyvin rikkaaksi Jalna-kirjoillaan ja palannut kotimaahansa Lontoosta sotaa pakoon. Montgomery ei rikastunut edes elokuvista, sillä kokemattomuuttaan hän oli myynyt ensimmäisen eli kaikkein suosituimmaksi tulleen kirjansa kaikin oikeuksin (!) bostonilaiselle kustantajalle. Hänen tapauksensa vaikutti siihen, että kirjailijoilta ei voida enää vaatia vastaavaa.

"Ihan oikea runotyttö". Julkaistu: Koululainen.1987: 12, s. 8-9.

Lucy Maud Montgomery aikuisena. Lehtijuttuna "Lucy Maud Montgomery, oman aikansa supernainen. Anna-kirjojen äiti itse eli tuskaista kaksoiselämää." – Askel. 1989: 9, s. 36-38.

Kaisa Ikola kertoo ihkauusista Vihervaaran Anna-filmauksista ja antaa linkkejä.
L. M. Montgomery Institute  (Prinssi Edwardin saari)
Lucy Maud Montgomery Society of Ontario 

1900-luvun alun elämää

Kun luin lehdestä, että "Kahden kerroksen väestä" (Upstairs, Downstairs) on kaupoissa DVD, päätin heti ostaa sen ja olen alkanut katsoa sitä mieheni kanssa. Menossa on jo neljäs jakso.

"Kahden kerroksen väkeä" on eräs suosituimmista TV-sarjoista, joita on koskaan tehty. On aikamoinen sattuma, että en ole nähnyt tätä sarjaa koskaan aikaisemmin. Se on sitäkin oudompaa, kun ottaa huomioon, että se kertoo samasta aikakaudesta kuin Aurora-sarjani. Mutta meillä ei ollut TV-tä 1970-luvun Suomessa ennen kuin vasta parina viimeisenä vuonna ja muutimme sitten Kanadaan, jossa tätä sarjaa ei enää nähty.

Monet ovat olettaneet, että tämä sarja olisi vaikuttanut paljon Aurora-kirjoihin, mutta kuten yleensäkin tällaiset arvailut, tämäkin meni ihan pieleen. Jossakin kirja-arvostelussa sanottiin Aurora-kirjojen muistuttavan Kaari Utrion "Vendelaa" (?) mutta en ole nähnytkään sitä kirjaa. Hesarin arvostelija kirjoitti ensimmäisen Aurora-kirjani arvostelussa, että jäljittelen kirjassani "mukavasti" L.M. Montogomeryn Anna-kirjoja. Sekin olettamus osui harhaan. Kuvasin Torontoa, jossa olin asunut vuosikaudet, jonka laaksoissa olin kävellyt ja jonka luonnon tunsin, en kuvannut Prinssi Edwardin saarta, joka on Anna-kirjojen tapahtumapaikka. Montgomeryn kirjoja olin kuitenkin lukenut, mutta kylläkin viimeksi koulutyttönä - paitsi yhden, jossa Montgomery kuvaa lyhyesti myös Torontoa ja sen lähiympäristöä, joka oli hänen pitkäaikainen asuinpaikkansa ja jossa hän kirjoitti suurimman osan kirjoistaa.

Kun luin, että Kahden kerroksen väestä on kaupoissa DVD, päätin heti ostaa sen. Tämä neljän levyn paketti näyttää olevan vasta Kausi 1, jonka tapahtumien ajankohta on sama kuin Aurora-kirjoissani. Ensimmäinen näkemäni jakso kertoi vuodesta 1903 eli täamälleen samasta vuodesta, jolloin "Aurora, Vaahteralaakson tyttökin" alkaa. Tunnelmakin on kovasti tuttu,samoin vaatteet ja sisustus. Moni asia on kuitenkin toisenlaista.

Bellamyn talo sijaitsee Lontoossa, ja rouva Bellamy on aristokraattista sukua. Bellamyn koti on loistava esimerkki edwardiaanissta mahtitalosta, joka on kuin loistohotelli. Palveluskuntaa on kymmenkunta. Bellamy on eräs keskeisiä henkilöitä Lontoon poliittisessa elämässä. Ollaan oikeaa yläluokkaa.

Austinien liikemiesperheen kartano Toronton lähistöllä on vaatimaton verrattuna Bellamyjen lontoolaiskotiin. Mistä minä sitten sain vaikutteita? Kirjoista, maalauksista, sanomalehdistä, romaaneista (esim E.M. Forsterin kirjoista), museoista, varsinkin Spadinan kartanomuseosta, joka on ollut osittain esikuvana Ruusulaakson kartanolle (sali, pieni vierailuhuone, keittiö, eteisaula, puutarha) vaikka kartanon ulkoasu on kokonaan keksittyä. Valitsin nimeksi Ruusulaakson, sillä siihen aikaan Torontossa oli Rosedale-niminen aidon viktoriaanisen talon näköinen linnamainen kartano. Nyt nimi on jäljellä kaupunginosan nimenä.

Eräs torontolainen nuori nainen, joka oli käymässä Helsingissä, moitti minua ankarasti "Ei Rosedale ollut sellainen". Koetin muistuttaa häntä siitä, että kysymyksessä on romaani, ei historiallinen tutkielma. Kunhan kirjasta tulee joskus kolmas painos, muutan varmaankin kartanon nimen Vaahteralaaksoksi. Nimen Ruusulaakso piti olla ironinen: laaksossa ei kasvanut kuin muutama ruusupensas.

Perinteisen historiaallisen romaanin täytyy kuitenkin olla realistinen ajanhengen kuvaamisessa ja historiallisissa tosiasioissa, muu on vapaata.

Kahden kerroksen väkeä. Kaikki sarjasta. Kuvia paljon.

Netistä löytyi seuraava tieto: Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, Downstairs) esitettiin Suomessa vuosina 1973-1974, uusittiin vuosina 1987-88 sekä 2001.
Vuonna 2001 olin Suomessa ja meillä oli TV, mutta katson niin harvoin TV:tä, että en ole edes huomannut tuota vuoden 2001 uusintaa.