Näytetään tekstit, joissa on tunniste servants. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste servants. Näytä kaikki tekstit

10.7.2016

Aurora and Molly


Aurora travels with Iida from Finland to Canada in 1903 in Anna Amnell's Aurora and Molly. The book was written and published in Finnish in 1999.  Read a short English excerpt:

"Early in the morning, while the apple trees were blossoming, Aurora and Iida were preparing to set out on the long journey. --

The luggage was carried from the hall into the carriage. First, the beautiful 
Parisian travelling chest that Aurora’s mother had brought from St. Petersburg when she was married. A wooden box that had been made by Iida’s father was placed beside it. He had painted it red with ochre and nailed sturdy leather straps at both ends.
--
The girls climbed aboard the carriage. Aurora placed a carpet bag beside her that contained her diary and drawing utensils.
“Are you sure you packed the plant press?” Aurora asked.
“Yes, it’s in the trunk,” Hilma assured her.
Iida squeezed the black bag she held in her lap. The bag had been given to her by Hilma, and it contained her most precious possessions: a heavy woollen scarf and under it a worn hymnbook given to her by her mother. The bag also contained Iida’s own wooden spoon that had her name carved on it, which she had taken out of the crack in the wall where she had kept it at home.
--
Aurora and Iida’s last memory of their home village was the smell of apple trees and the warbling of chaffinches in the birch trees that lined the road."
Anna Amnell : Aurora and Molly [Aurora ja Molly, 1991]
Trans. M & M  Amnell copyright Illustration: Matti Amnell (Jr)

Helsinki 1903

Leaving Helsinki

4.9.2015

Palveluammatit ovat usein näkymättömiä

sisäkön asu 1700-luvulla


Auttamisammateissa olevat ihmiset ovat nykyäänkin "näkymättömiä": henkilökunta ravintoloissa, kahviloissa, yliopiston ruokalassa jne. Aurora-kirjoissani on palveluskunnan ja isäntäväen suhde eräs keskeisistä teemoista: - Tämä talo on oikea kummitusten pesä. Eikä se ole ihme, kun tämä on niin riitainen talo. Minä lähden täältä pois, sen minä sanon, sanoi Mary ja purskahti itkemään. - Menen vaikka veljen luokse Klondikeen. --
Thomas ja Vanessa olivat nähneet hänet [Maryn] tähän asti vain herttaisena ja hymyilevänä, aina valmiina auttamaan.
Oikeastaan he eivät olleet koskaan kunnolla katsoneet häntä, olivat nähneet vain punertavan pullean käden, joka tarjosi heille ruokaa. Viime aikoina Thomas ei ollut huomannut häntä ollenkaan.
--
- Jos Thomas-herra lupaa järjestää kummituksen pois, niin minä jään, Mary sanoi ja riisui hatun päästään.
Thomas tajusi yhtäkkiä, ehkä ensimmäisen kerran elämässään, että juuri nämä taitavat ja toimeliaat naiset, Mary ja rouva Jones, tekivät mahdolliseksi heidän mukavan ja rauhallisen elämänsä. Vaahteralaakson Aurora, sivut 336-337 tai Aurora ja Villikyyhkysten aika, sivut 132-134.


Tämä on kirjoitukseni Facebook-sivullani tänään.